Ukrainan asevoimien johto oli brittitutkija Jack Watlingin mukaan Venäjän hyökkäyksen alla syvästi turhautunut siitä, kuinka vähäistä lännen antama sotilaallinen apu oli kaikista pyynnöistä huolimatta ollut.
Kun laajamittaisen hyökkäyksen toteutuminen kävi lopulta ilmeiseksi, aseiden toimituksia hänen mukaansa jarruteltiin, koska läntisissä pääkaupungeissa ei uskottu, että ukrainalaisia ehdittäisiin kouluttaa käyttämään sitä.
– Ukrainan maavoimat ovat esittäneet liittolaisilleen ainakin vuodesta 2019 lähtien samoja pyyntöjä: keskipitkän kantaman ilmatorjuntaa, panssarintorjunta-aseita, vastatykistötutkia, tarkka-ampujien ja lennokkien torjuntajärjestelmiä sekä perusvarusteita mobilisoituja joukkoja varten Royal United Services Institute -ajatushautomossa työskentelevä Watling kirjoittaa War on the Rocks -verkkolehdessä.
Läntisen aseavun viivästymisestä Ukraina on joutunut hänen mukaansa maksamaan kovan hinnan.
– Sodan alettua Ukraina ei voinut vihollisen ilmauhan vuoksi ryhmittää joukkojaan turvallisesti uudelleen. Panssarintorjunta-aseita oli riittävästi vain yhden hyökkäysakselin lyömiseen, joten niitä päätettiin käyttää Kiovan puolustamiseen. Koska välineitä iskuihin Venäjän tykistöä vastaan ei ollut, ukrainalaiset näkivät kaupunkiensa muuttuvan raunioiksi. He onnistuivat puolustamaan pääkaupunkia, mutta menettivät huomattavasti alueita etelässä ja idässä, hän toteaa.
Tankkeja ja hävittäjiä
Ukrainan saama läntinen sotilasapu on painottunut sodan ensimmäisinä viikkoina aseisiin, jotka ovat olleet välittömästi käytettävissä Venäjän etenemisen pysäyttämiseen.
– Tämä apu oli ratkaisevan tärkeää Kiovan valtauksen estämiseksi, Watling sanoo.
– Nyt kun Venäjän painopiste on siirtynyt Donbassiin, Ukrainan välittömät tarpeet ovat muuttumassa. Sen ulkomaiset liittolaiset ovat vastaamassa näihin tarpeisiin toimittamalla T72-panssarivaunuja, suojattua liikkuvuutta sekä tasaisena virtana panssarintorjunta-aseita, hän toteaa.
MiG-29-hävittäjien toimittamiseen Ukrainan ilmavoimille liittyy hänen mukaansa käytännön ongelmia. Esimerkiksi maalle alustavasti luvattuihin puolalaisiin MiG-29-koneisiin on asennettu Naton standardien mukaisia viestintälaitteita ja avioniikkaa, jotka olisi poistettava ennen niiden luovuttamista. Lisäksi koneiden rungot ovat lisäksi pahoin kuluneita.
– Vaihtoehtoja on kuitenkin olemassa. Egypti hankki hiljattain 46 uutta venäläistä MiG-29M-konetta sekä aktiivisia tutkaohjautuvia R-77-ohjuksia, joita Ukraina on toistuvasti pyytänyt, hän huomauttaa.
Ohjusjärjestelmät avainasemassa
Ukraina on ilmaissut Watlingin mukaan jo vuosia sitten haluavansa luopua neuvostovalmisteisesta ilmapuolustusjärjestelmästä ja korvata sen Suomen puolustusvoimienkin käytössä olevalla norjalais-amerikkalaisella NASAMS-järjestelmällä.
– Järjestelmä olisi Naton näkökulmasta suorituskykyisin ja parhaiten toimitettavaksi soveltuva. Naton eurooppalaisilla jäsenillä on itselläänkin pulaa ilmapuolustusjärjestelmistä, joten niiden lahjoittaminen olisi vaikeaa, mutta tuotantolinja on edelleen toiminnassa. Ukrainalaiset olisi koulutettava järjestelmään, mutta se voisi tapahtua Ukrainan ulkopuolella, hän sanoo.
– Ukrainan varustaminen taktisilla liikuteltavilla ilmatorjuntajärjestelmillä antaisi sille mahdollisuuden liikkua Venäjän rajan läheisyydessä ja vallata takaisin kaupunkeja sekä iskeä venäläisten huoltoyhteyksiin, kuten se teki menestyksekkäästi vuosina 2014 ja 2015, hän toteaa.
Ukrainan meripuolustusta tulisi Watlingin mukaan vahvistaa ensisijaisesti meritorjuntaohjuksin. Britannia on jo viestittänyt aikovansa sellaisia toimittaa, mutta ohjustyyppiä ei vielä ole yksilöity.
– Riippumatta siitä, toimitetaanko nimenomaan Harpoon-ohjuksia, niiden kaltainen keskipitkän kantaman järjestelmä olisi ihanteellinen Venäjän merivoimien toiminnan häiritsemiseksi. Vaikka kantama olisi liian lyhyt vaikeuttaakseen Venäjän täydennystoimituksia kauempaa Mustaltamereltä tai Syyriasta, se uhkaisi venäläisalusten toimintaa rannikon edustalla ja vaikeuttaisi huomattavasti Odessan saartoa, hän arvioi.
