Faktat eivät tue tämän vuoden alussa julkaistuja Ukrainan puolustuskyvystä synkkää kuvaa maalailleita artikkeleita, sanoo nimekäs brittiläinen strategian ja sotahistorian asiantuntija, professori Phillips O’Brien X-viestipalvelussa.
– Mediassa olleiden klikkiotsikoiden perusteella melkein voisi uskoa Venäjän olevan voimansa tunnossa ja Ukrainan romahtamispisteessä.
Useampi uutismedia kuten New York Times ja Washington Post ovat uutisoineet Ukrainan sodasta yhä alakuloisempaan sävyyn sodan kolmannen vuoden alettua. O’Brienin mukaan ne maalaavat kuvaa räpiköivästä Ukrainasta, jonka ainoa mahdollisuus lopettaa sota on neuvotella Venäjän kanssa ja valmistautua alueluovutuksiin.
O’Brien ei kuitenkaan tue tätä narratiivia, vaan luokittelee viestissä linkittämässä pidemmässä kolumnissaan Ukrainan tuhon ennustajat samaan kategoriaan kuin ne, jotka uskoivat Venäjän onnistuvan tuhoamaan Ukrainan parin päivän tai viikon sisällä hyökkäyssodan alettua.
– Meidän on muistettava, että Venäjän merkittävästä ylivoimasta (sotilaiden ja aseistuksen saralla) sekä Ukrainan ammuspulasta huolimatta rintamalinjat eivät ole muuttuneet merkittävästi, hän huomauttaa.
Venäjä on edennyt viimeisen neljän kuukauden aikana enimmillään vain viiden kilometrin verran, vallaten Avdijivka ja Ocheretynen Donetskin alueella Ukrainan kärsiessä pahimmasta ammuspulasta.
– Venäjän etenemistahti muistuttaa hyvin paljon Ukrainan suurhyökkäystä viime kesänä, joka tuomittiin yleisesti epäonnistuneeksi. Samanaikaisesti kun Venäjä etenee saman verran, pidetään sitä merkkinä Ukrainan heikkoudesta.
O’Brien tulkitsee Venäjän etenemisen johtuvan ensisijaisesti Ukrainan joukkojen ammuspulasta, jonka vuoksi se on paikoitellen alakynnessä.
Erityisen ratkaisevassa roolissa hänen mukaansa on Ukrainan pula ilmatorjuntaohjuksista, joka on antanut Venäjän ilmavoimille mahdollisuuden operoida lähempänä rintamalinjoja kuin koskaan aikaisemmin sodan alettua.
Huolimatta kuitenkin Venäjän etulyöntiasemasta on Ukraina onnistunut estämään Venäjän yritykset murtautua sen puolustuslinjojen läpi, joka kertoo O’Brienin mukaan tulituen merkittävästä roolista puolustustaistelussa.
– Ei ole liioiteltua sanoa, että Ukrainan suurhyökkäys viime kesänä oli merkittävästi vaikuttavampi suoritus kuin Venäjän tämänhetkinen offensiivi. Siinä, missä Venäjällä on juuri nyt kaikki mahdolliset edut tukenaan, Ukraina onnistui saamaan samankaltaisia tuloksia viime kesänä ilman vastaavaa etulyöntiasemaa ja huomattavasti pienemmin tappioin, kertoo O’Brien.
Professorin mukaan sotaa tarkastellessa on tärkeää ottaa huomioon kuinka paljon rintamalinjat ovat liikkuneet suhteessa kärsittyihin tappioihin.
O’Brien nostaakin esiin sen kiistämättömän faktan, että Venäjä menetti 17 000 miestä pelkästään vallatessaan Avdijivkan, ja on kärsinyt alkuvuodesta noin tuhannen miehen tappiot päivässä.
Joidenkin arvioiden mukaan Venäjä on voinut kärsiä jopa 465,000 miehen tappiot, jos kaatuneet, kadonneet, ja vakavasti haavoittuneet otetaan huomioon.
– Jos otsikoissa lukisi ”Venäjä eteni kilometrin – Kärsi massiiviset kalusto- ja miehistötappiot”, sota näyttäisi tavallisten ihmisten silmissä merkittävän erilaiselta, O’Brien sanoo.
Mutta jos Ukrainalla menee näin hyvin, miksi uutisointi on ollut niin synkkäsävyistä? Syyksi tähän O’Brien esittää sitä, että länsimedialla on hyvin laaja pääsy rintamalle, jossa he näkevät ne ongelmat, joita Ukrainan joukoilla on.
– Toimittajat näkevät, haistavat, ja kuulevat ne ongelmat, joita ukrainalaisilla on. Heillä ei ole vastaavaa pääsyä vastapuolelle, jonka vuoksi heidän on helppo toistaa samoja kuluneita tarinoita höyryjyrän tavoin etenevästä Venäjästä.
Hello All, Just released my weekend update. It builds on what @MBielieskov and I talked about in the podcast. That the Russian army is not about to collapse the Ukrainian line, their advances are small and at great cost. Indeed, the update goes into what the most important… pic.twitter.com/SgYWuYbxuw
— Phillips P. OBrien (@PhillipsPOBrien) May 4, 2024
