Kiina ja Venäjä ovat laajentaneet sotilaallista yhteistyötään jo vuosia. Brittiläisen turvallisuuspolitiikan tutkijan Edward Lucasin mukaan presidentit Xi Jinping ja Vladimir Putin myös tapaavat toisiaan poikkeuksellisen usein. Heidän viimeviikkoinen tapaamisensa Moskovassa oli järjestyksessä jo neljäskymmenes.
Vaikka molemmat valtiojohtajat kyseenalaistavat vallitsevan maailmanjärjestyksen ja Yhdysvaltojen johtoaseman – ja vaikka Xin tiedetään lapsuudessaan ihailleen Neuvostoliittoa – puheet Venäjän ja Kiinan liittoutumisesta ovat vahvasti liioiteltuja, Lucas toteaa Lontoossa ilmestyvässä The Times -lehdessä.
– Yksi syy tähän on Kiinan tuntema halveksunta huonosti johdettua ja takapajuista Venäjää kohtaan. Kiinan ja Neuvostoliiton aikakaudella Kiina oli nuorempi kumppani. Nyt se on vanhempi. Sillä on 42 000 kilometriä suurnopeusrautateitä, Venäjällä vain 1 100 kilometriä. Venäjältä puuttuu yhä kelvollinen päällystetty moottoritie itäisimpiin maakuntiin. Kiina on noin yhdeksän kertaa suurempi sekä väestöltään että taloudelliselta painoarvoltaan, hän listaa.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan on hänen mukaansa omiaan korostamaan vastakohtia. Putin haluaa estää Ukrainaa kehittymästä menestyväksi demokraattiseksi länsimaaksi, sillä se olisi eksistentiaalinen uhka hänen kleptokraattiselle uusimperialismilleen.
Kiina sitä vastoin näkee järjestäytyneen ja vauraan Ukrainan vain houkuttelevana kauppa- ja investointikumppanina. Xi on myös päättäväisesti kieltäytynyt tunnustamasta Krimin laitonta liittämistä Venäjään.
Vaikka Xi ei pidä Putinin aloittamasta sodasta, hän ei Lucasin mukaan kuitenkaan halua nähdä Venäjän häviävän pahasti. Tämä johtuu siitä, että Venäjä on olennainen osa hänen rakentamaansa lännen vastaista koalitiota, jota Kiina kutsuu ”globaaliksi sivilisaatioaloitteeksi”.
– Kiina auttaa Putinin hallintoa välttelemään pakotteita, mutta ei halua jäädä siitä kiinni, Lucas sanoo.
Hänen mukaansa Xi ymmärtää, että Venäjän täysimittainen tukeminen voisi saada Euroopan maat yhtymään Yhdysvaltojen pyrkimyksin rajoittaa Kiinan kasvavaa vaikutusvaltaa.
– Siksi Kiinan johtaja ei Moskovassa luvannut toimittaa aseita, joita Venäjä kipeästi tarvitsisi. Hän käy myös kovaa kauppaa uudesta kaasuputkiyhteydestä. Nykyisen putken rakentamisen maksoi Venäjä, joka toimittaa kaasua Kiinan sanelemilla halvoilla ehdoilla, Lucas toteaa.
Tämä korostaa hänen mukaansa sitä, että Venäjä joutuu maksamaan Kiinan antamasta diplomaattisesta, taloudellisesta ja rajoitetusta sotilaallisesta tuesta kovaa hintaa. Hän viittaa maanpaossa elävän venäläisen oppositiopoliitikon Andrei Piontkovskin vertaukseen Venäjän ja Kiinan keskinäisestä suhteesta jäniksen ja kuristajakäärmeen liittona.
– Ystävyys Kiinan kanssa voi olla Putinin kannalta taktisesti viisasta, mutta strategisesti se on typerää, Lucas kiteyttää.
