Virolainen Postimees -lehti on haastatellut 23-vuotiasta ukrainalaissotilas Bohdania. Hän taisteli 125 päivää putkeen etulinjassa Vovtšanskin rajakaupungissa.
Kaupunki oli käytännössä tuhottu rajuissa taisteluissa maan tasalle, joten sotilailla ei juurikaan enää ollut paikkoja suojautumiseen. Yhteyttä joen toisella puolella sijaitseviin ukrainalaisjoukkoihin pidettiin droonien avulla.
Nuori sotilas muistelee tuhotun kaupungin yllä leijailevaa hajua.
– Heti kun aurinko alkoi vähänkin lämmittää, raadot alkoivat haista. Huh! Kun muistelen sitä, se haju palaa heti mieleeni, hän sanoo Postimees -lehdelle.
Bohdanin asemapaikan ympärillä lojui kymmenien venäläissotilaiden ruumiita. Tauottomien taistelujen takia niitä ei voitu siirtää pois. Ja lisää ruumiita tuli, koska venäläiset hyökkäsivät jatkuvasti.
Kuukaudet vaihtuivat ja Bohdan jatkoi taistelua rakennuksen raunioihin perustetussa asemassa. Kokeneet sotilaat kertoivat nuorelle miehelle, että pitkään samassa asemassa pysyminen kadottaa kuolemanpelon. Ja se onkin koko homman vaarallisin puoli.
Bohdan kertoo, että kahden kuukauden kuluttua hän tunsi olevansa psyykkisesti väsynyt ja apatia alkoi vallata mieltä.
Hän uskoo kuitenkin selvinneensä hengissä kolmen säännön noudattamisen ansiosta: kuuntelemalla komentajaa ja taistelutovereitaan radiopuhelimella, olemalla aina tavoitettavissa radiopuhelimella ja olemalla hereillä palveluksen aikana.
Nuori sotilas kertoo ystävästään, joka ei ollut valppaana vahtivuorollaan.
– Ystäväni oli radiovuorossa, mutta nukahti. Yöllä vihollinen tuli ja viilsi heidän kurkkunsa auki.
Bohdan sanoo yllättäen, ettei hän tunne vihaa venäläissotilaita kohtaan. He olivat hänen mukaansa samanlaisia kuin ukrainalaiset.
– Mutta jos näen, että minua kohti ammutaan, niin totta kai ammun takaisin, hän sanoo.
– Joskus saimme vankeja. Kun heidän kanssaan jutteli, he vaikuttivat ihan normaaleilta ihmisiltä. Me kohtelimme vankeja todella hyvin. Sanoinhan jo, että he ovat samanlaisia ihmisiä kuin me.
Bohdanin mukaan etulinjan kokemukset varmasti muuttavat ihmistä.
– Todellakin, ymmärrät kuinka kallisarvoista elämä on sinulle. Kuinka kallisarvoisia perheesi ja ystäväsi ovat sinulle, hän toteaa.
