Hammaslääkäriliiton toiminnanjohtajan Matti Pöyryn mukaan suun terveydenhuollon rahoitus ei voi perustua pelkästään kapitaatioon eli asiakasmäärän.
– Puhdas kapitaatio ei tule missään tapauksessa kyseeseen suun terveydenhuollossa. Hoidon tarve vaihtelee niin paljon potilailla. Jos sellainen tulisi, se tiputtaisi ilman muuta pienet tuottajat pois kehästä, Pöyry sanoo.
Terveystalon johtava ylilääkäri Juha Tuominen sanoi Verkkouutisille, että kapitaatioon pohjautuva rahoitus merkitsee sitä, että yrityksellä on oltava suuri asiakasmäärä, jotta taloudellinen riski vaikeista potilaista tasoittuu.
Hammaslääkäriliiton Pöyry huomauttaa, että muualla perusterveydenhuollossa myytävä tuote on yleislääkärillä käynti ja toimenpiteitä tehdään varsin vähän, kun taas suun terveydenhuolto on toimenpidevaltainen ala.
Pöyry näkee, että suun terveydenhuollon rahoitus voitaisiin järjestää siten, että suun terveydenhuollon palveluntuottajalle maksettaisiin listautuneiden asiakkaiden määrän perustella ”vuosihuoltokorvaus”, joka sisältäisi tutkimuksen, ehkäisevän hoidon ja esimerkiksi yhden paikkauksen. Muista toimenpiteistä maksettaisiin tuottajalle toimenpidekorvaus.
– Tämä olisi järjestettävissä siten, että sähköisesti ilmoitettaisiin maakunnan inspektöörille, että potilas kävi tarkastuksessa, todettiin näitä ja näitä, liitteenä on röntgenkuva ja hoitosuunnitelma, ja maakunnasta sitten annettaisiin hyväksyntä, että näin saa tehdä. Se on selvää, että potilasta ei pidä juoksuttaa.
Pöyryn mukaan maksusetelin tarjoaminen jatkohoitoon ei tässä kohtaa oikein toimisi, sillä pienet yrittäjät tarjoavat ensisijaisesti juuri vuosihuoltopakettia eli tutkimusta ja ylläpitävää hoitoa vakiintuneelle asiakaskunnalleen.
Yksi vaihtoehto voisi Pöyryn mukaan olla se, että kansalainen saisi saman suun terveydenhuollon tuen vaihtoehtoisesti henkilökohtaisena budjettina.
– Hän voisi käyttää sen toimenpidekohtaisesti haluamassaan, hyväksytyssä paikassa. Silloin ne kansalaiset, jotka haluavat pysyä nykyisellä hammaslääkärillään, saisivat tuen mukaansa, Pöyry ehdottaa.
Kiireellisen hoidon velvoitetta rajattava
Hallituksen valinnanvapauslinjauksen mukaan asiakas valitsee sote-keskuksen lisäksi erikseen suun terveydenhuollon yksikön.
Pöyry ei osaa sanoa, kuinka suuri suun terveydenhuollon yksikön pitäisi olla kyetäkseen huolehtimaan kaikesta perustason suun terveydenhuollosta ja vielä määrittelemättömästä kiireellisestä hoidosta, kuten valinnanvapauslakiluonnoksen perusteella on ymmärrettävissä.
– On älytöntä, jos kaikki valtakunnan yksiköt asetetaan jatkuvaan varuillaan oloon ja velvoitteeseen tarjota palveluja myös poikkeuksellisina aikoina. Kiireellisen hoidon on saanut tarvittaessa nytkin, vaikka tosiasiallisesti illalla päivystäviä on paljon vähemmän kuin päivällä hoitoa antavia yksikköjä.
Sote-uudistuksen valmistelusta vastaava alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti sanoi Verkkouutisille, että ensisijainen suun terveydenhuollon hoitopaikka voisi olla muutaman hammaslääkärin asema. Pöyry pitää kokoa mahdollisena, mikäli ensisijaisella hoitopaikalla olisi velvollisuus antaa kiireellistä hoitoa vain virka-aikaan. Ilta-aikaan palveluita tarjottaisiin erikseen sovituissa yksiköissä.
– Kokonaisuus täytyy miettiä siten, että se on kannattavaa niin yhteiskunnan, kansalaisten kuin palveluntuottajienkin kannalta. Jos ehdot tehdään kauhean vaikeiksi ja rima nostetaan korkealle, silloin me emme saa tarpeeksi palveluntuottajia kokonaisuuteen. Täytyy miettiä, miten pienikin tuottaja voi olla aidosti tässä mukana.
Nykyisin aikuisten hammashoidon tuottajista noin neljäsosa on ammatinharjoittajia ja pieniä hammaslääkäriasemia ja neljäsosa suuria yrityksiä. Puolet tuottajista on terveyskeskuksia, joita tarvitaan jatkossakin.
Iso peluri ostaa koko joukon pois kuleksimasta
Pöyry ei näe, että ammatinharjoittajien muodostama osuuskunta olisi houkutteleva vaihtoehto hammaslääkäreiden mielestä.
– Jos hammaslääkärit pakotetaan taloudellisesti kytkeytymään yhteen, se tarkoittaa silloin sitä, että iso peluri tulee kentälle ja ostaa koko joukon pois kuleksimasta. Pienten toimijoiden juttu on se, että ne ovat myös taloudellisesti itsenäisiä. Pelisääntöjen keksiminen ei voi olla niin vaikeaa, etteikö kaikilla tuottajilla voisi olla realistinen mahdollisuus toimia.
Pöyryn mukaan hammaslääkäreitä on tällä hetkellä Suomessa riittävästi ja lisää koulutetaan.
– En epäile, etteikö heitä riittäisi kaikkialle maahan, mutta mitä paremmin saadaan koko tuottajakenttä mukaan, sen varmemmin palveluita ja valinnanvapautta on Kuhmossakin.
Pöyry näkee, että yhden hammaslääkärinkin vastaanotto voisi toimia ensisijaisena hoitopaikkana, jos rahoitus tulee vain osittain asiakasmäärän perusteella.
– Mutta jos rahoitus perustuu vain kapitaatioon, silloin se muuttuu epävarmemmaksi.
Hän huomauttaa, että pelkkään asiakasmäärään perustuva rahoitus luo myös kierot kannusteet.
– Firmat ja myös varmaan julkinen toimijakin lähtevät markkinoimaan palvelujaan vain helppohoitoisille potilaille. Tätä puolta kapitaatiorahoituksessa ei ole mietitty riittävästi, Pöyry toteaa.
