Professori Ohto Manninen on kirjoittanut Vapaussoturi-lehteen virallisten joukkojen luomisesta Suomeen sen jälkeen, kun eduskunta antoi tammikuussa 1918 senaatille valtuudet lujan järjestysvallan luomiseen. Nyt voitiin perustaa maahan järjestysjoukkoja, mutta levottomissa oloissa niiden varustaminen oli monin tavoin epävarmaa.
Ensimmäinen järjestäytynyt joukko jalkaväessä oli muutaman viikon ajan Jalasjärvellä sijainnut Suomen Tasavallan Vartiosto, sittemmin Seinäjoen krenatööripataljoona. Sen hankinnoista osa tehtiin Pohjanmaalla ja osa Helsingissä. Esimerkiksi Vaasasta ostettiin 22. tammikuuta 1918 500 paria pieksuja, jotka vietiin junalla Kurikkaan ja sieltä reellä Jalasjärvelle.
Joukko lähti 27. tammikuuta aseistariisumaan venäläisiä Ilmajoelle. Jalasjärven elintarvikelautakunta myönsi ”miesten mukaan” 141 kiloa leipää.
Joukon ensimmäinen päällikkö eversti Karl Emil Berg, myöhempi kenraalimajuri, osti itse Helsingissä ennen Pohjanmaalle lähtöään 10. tammikuuta 1918 maanmittaushallituksesta Lapuan ja Ilmajoen kihlakuntien kartat ja yleiskartan 12 lehteä. Suomen Urheiluliitto lähetti 225 kiloa suksia, jotka saapuivat Kurikkaan 25. tammikuuta.
Talvimanttelien saaminen miehille kohtasi vaikeuksia. Helsingissä 19. tammikuuta Suomen Sotilaspukimo Oy:n kauppias Moses Kotschack (1879-1932) lastasi liikkeestään kahteen kuormaan poliisi- ja sotilasunivormuja lähtemään Pohjanmaalle. Paikalle saapui 4-5 venäjää puhunutta siviilipukuista henkilöä, jotka tivasivat kauppiaalta, mihin lasti oli menossa.
Venäläiset ottivat 22 manttelin kuorman ja ajoivat sen ”oletettavasti” anarkistiklubille eli Katajanokan kasinolle. Loppujen lastaaminen kiellettiin. Myöhemmin todistajana kuultu kassanhoitaja kertoi, että Kotschackia seurasi kauppaan matruusinpukuinen mies.
Miehet veivät kauppias Kotschackin Smolnaan eli nykyiseen valtioneuvoston juhlahuoneistoon. Hänet yritettiin saada kertomaan, kuka univormut oli tilannut. Kauppias kertoi tuntemattomien henkilöiden olleen asialla. Hänet pakotettin allekirjoittamaan lupaus toimittaa venäläisille korvauksetta 200 univormua.
Vapauduttuaan kauppias soitti poliisille. Sieltä kehotettiin kääntymään venäläisten vastavakoilun puoleen.
Kello 17 aikaan 4-5 miestä tuli peräämään takkeja. Kotschack vietiin väkisin varastoon, josta miehet lastasivat niitä kahteen autoon. Lastauksen aikana kuultiin pihalla ja kadulla ammuskelua.
Kauppias laski myöhemmin häneltä viedyn 120 takkia, joista 60 oli Suomen valtion omistamia.
Laukausten vaihdon aikana kauppias Kotschack onnistui livahtamaan varaston kolmanteen kerrokseen, josta soitti ”etsivään osastoon” pyytäen apua. Hän meni ikkunasta katolle, josta pääsi pihalle, naamioitui ja pääsi poliisimestarin asuntoon. Kotschack katsoi viisaammaksi kadota nyt Helsingistä ja matkusti Vaasan kautta Ruotsiin.
Helmikuun loppupuolella venäläiset anarkistimatruusit palasivat Tampereelta sotimasta Helsinkiin. Noin 19. helmikuuta kauppaan ja uudelleen 4-5 päivää myöhemmin tuli useita matruuseja etsimään kauppiasta. Tämän vaimo pakotettiin lupaamaan, että hän hankkii 25000 markkaa ja tuo ne heti upseerikasinolle.
Rouva onnistui hankkimaan 10000 markkaa ja 15000 markan edestä Vaasan pankin shekkejä. Katajanokan kasinolla ”sama henkilö”, joka oli aiemmin uhkaillut taskuissaan olleita aseita näyttäen, otti rahat. Hänellä oli matruusintakin päällä yllään yksi varastetuista ”poliisinpalttoista”.
Kauppias Moses Kotschack teki rikosilmoituksen venäläisistä anarkisteista ja punakaartilaisista. Hän lienee saanut korvauksen vain Suomen valtion takkien osuudesta. Anarkistimatruuseista viimeiset poistuivat Helsingistä huhtikuussa 1918.
