Sotatieteilijä Konrad Muzyka ja Rochan-analyysiyhtiö varoittavat Ukrainan sodan tilannekatsauksessaan Ukrainan rajallisesta ammusmäärästä ja sen supistavasta vaikutuksesta Ukrainan asevoimien toiminnalle.
– Ukrainan ammussaatavuus on rajallinen, mikä on johtanut tykistöiskujen määrän merkittävään vähenemiseen. Ukrainan maavoimat on erittäin tykistökeskeinen ja on erittäin vaikea kuvitella mitään suurehkoa hyökkäystä seuraavan puolen vuoden aikana.
Asiantuntija toteaa, että ”paljon riippuu läntisistä ammustoimituksista.”
– Yhdysvallat ja Eurooppa eivät edelleenkään saavuta tuotantotavoitteitaan, mikä saattaa rajoittaa Ukrainan hyökkäysoperaatioita koko vuoden 2024 ajan, sanoo Muzyka ja jatkaa:
– Läntiset tykistöammustoimitukset eivät ole ainoastaan rajallisia vaan epäsäännöllisiä, mikä tekee tulitehtävien suunnittelusta vaikeaa. Samoin ukrainalaiset haluaisivat pitkällä aikavälillä ylipäätään ymmärtää tätä logistista järjestelmää, jotta he voisivat suunnitella operaatioitaan pidemmällä horisontilla.
Muzyka kirjoittaa ukrainalaisten olevan puolustuskannalla kaikkialla muualla paitsi Hersonissa ja Orihivissä, mikä hänen mukaansa todennäköisesti tarkoittaa tarvetta linnoituslinjoihin myös Ukrainan puolella. Linnoittaminen myös vähentäisi ukrainalaisiin kohdistuvaa painetta.
– Aloite on kääntynyt. Venäjä on nyt hyökkäyskannalla, ja taloutensa sekä sotatilansa takia se kykenee tuottamaan kaikkea enemmän kuin Ukraina. Sillä on taloudellinen potentiaali ylläpitää sotaa ja arvelen venäläisten toteuttavan useita yrityksiä rintaman pattitilanteen murtamiseksi aina nykyhetkestä vuoden 2024 loppuun asti.
Rochanin ja Muzykan mukaan venäläisillä olisi riittävät voimat yrittää edetä Oskil-joelle, joka on keskellä ukrainalaisten syksyllä 2022 vapauttamaa Harkovan aluetta. Oskil-joelle eteneminen tarkoittaisi jo vapautetun Kupjanskin menettämistä ja aiemmin harkovalaisia terrorisoineen venäläisen tykistötulen paluuta.
Ukrainalaissotilaat sanovat tarvitsevansa M113-vaunuja ATACMS-ohjusten sijaan
Muzyka kirjoittaa Ukrainan kärsivän ”puutteesta lähes kaiken suhteen, vaikka sen teollisuus työskentelee ankarasti paikatakseen aukkoja”.
– Esimerkiksi Ukraina suunnittelee tuottavansa satojatuhansia lennokkeja vuodessa, mikä ei ainoastaan kehitä sen tiedustelua, vaan kompensoi tykistöammusten riittämättömyyttä.
Ukrainan käyttämien neuvostovalmisteisten 152 millimetrin tykistökranaattien vaje on suuri, mutta ”ihanteellisesti Ukraina olisi kykeneväinen seuraavien vuosien aikana siirtymään Naton 155 millimetrin standardiin”.
– Ukrainalaiset eivät pysty lisäämään tuotantoaan niin nopeasti kuin venäläiset, mikä tekee heistä haavoittuvia monella eri alueella (tykistö-, panssari-, lennokki- ja ohjustuotannossa).
Muzyka mainitsee kiinnostavana ideana sen, että merkittävä osa rahoituksesta siirrettäisiin hallitukselta Ukrainan yksityiselle sektorille.
– Ukrainalaisyritykset tuottavat laadukkaita tuotteita ja ovat kustannustehokkaampia sekä joustavampia vastaavaan armeijan tarpeisiin. Ne myös vastaavat nopeammin muutostarpeisiin.
Muzyka kertoo ukrainalaissotilaiden ilmaisseen analyysiyhtiön edustajien kanssa käydyissä keskusteluissa tarpeen saada enemmän amerikkalaisia panssaroituja M11-3miehistönkuljetusajoneuvoja, joita nämä arvostivat suuresti.
– Kukaan ei kysynyt ATACMS[-tykistöohjuksia], mutta lähes jokainen pyysi M113-vaunuja. ATACMS-pyyntö lähti pikemmin poliittisesta kuin sotilaallisesta tarpeen, vaikka jälleen kerran kaikki toki riippuu numeroista. Käsitykseni mukaan ukrainalaissotilaat ottaisivat mieluummin satoja M113-vaunuja kuin 20 ATACMS-ohjusta.
Samaten ukrainalaissotilaat kertoivat tarvitsevansa lisään panssarivaunuja.
– Ne tarjoavat suurempaa liikkuvuutta, tulivoimaa ja suojaa, huomauttaa Muzyka.
Ukrainan armeijan moraali on korkea, mutta miehet ovat väsyneitä. Osa miehistä on ollut rintamalla jo yli vuoden. Lisäksi on pulaa pataljoonankomentajista. Uusi liikekannallepanokierros taas antaisi mahdollisuuden kierrättää joukkoja.
– Suurin osa Ukrainan joukosta on sijoitettu rintamalle tai sen lähiselustaan., kkä tekee uusien yksiköiden kouluttamisesta ja muodostamisesta erittäin vaikeaa. Tässä yhteydessä katson Kiovan nykyisen suhtautumisen liikekannallepanoon (käynnissä mutta piilossa) olevan riittämätön joukkojen uudentamiseksi saatika laajoja vastahyökkäysoperaatioita varten tulevaisuudessa.
