Uuden talousajattelun keskus (UTAK) ehdottaa torstaina julkaisemassaan raportissa, että julkinen velkasuhde saadaan taittumaan tekemällä julkiseen talouteen kahdeksan miljardin euron veronkorotukset. Lisäksi raportissa ehdotetaan viiden miljardin euron julkisten investointien tai yhtä tehokkaiden yksityisten investointien lisäystä. Menoleikkauksille raportissa ei nähdä tarvetta.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan toimitusjohtaja Aki Kangasharju pöyristelee raportin avauksia.
– Tämä on vähän kuin nykyajan kommunistisen puolueen manifesti, Kangasharju kommentoi ehdotuksia Verkkouutisille.
Finanssipoliittinen työryhmä linjasi maaliskuussa, että ensi vaalikaudella (2027-31) julkista taloutta on vahvistettava 8–11 miljardia euron sopeutustoimilla.
Valtiovarainministeriö arvioi joulukuussa 2025 julkaistussa talouskatsauksessa, että julkisen talouden velkasuhde nousee kuluvana vuonna jo lähes 92 prosenttiin suhteessa BKT:hen.
Valtiontalouden alijäämän arvioidaan olevan keskimäärin 14,9 miljardia euroa vuosina 2027-2030.
– Koko sopeutus ja julkisen talouden ongelma johtuvat siitä, että julkiset menot suhteessa talouteen nousevat, mutta veroaste on pysynyt hyvin vakaana. Jos lähdettäisiin raportissa ehdotetulle linjalle, että menoja ei leikattaisi, vaan veroja korotettaisiin, niin kohta menot olisivat 100 prosenttia suhteessa talouden kokoon. Sittenhän verojenkin pitäisi olla 100 prosenttia, Kangasharju havainnollistaa.
Ekonomisti Kangasharjun mukaan raportilla on vähän tekemistä taloustieteen kanssa.
– Tämä on poliittinen pamfletti, joka on puettu taloustieteen terminologian ja makrotaloudellisten analyysien kaapuun. Laskelmien kertoimet on haettu sellaiseksi, että ne sopivat omaan ajatteluun, hän kritisoi.
Kertoimilla Kangasharju viittaa UTAKin laskelmissa käyttämiin finanssipoliittisiin kertoimiin, joilla tarkoitetaan sitä, kuinka paljon BKT muuttuu, kun menoja lisätään tai vähennetään. Yksinkertaistettuna: jos kertoimeksi määritellään 1,5, ja jos valtio lisää menoja 1 miljardilla eurolla, BKT kasvaisi 1,5 miljardilla.
– Taloustieteellinen tutkimus osoittaa noin 0,5:n finanssipoliittista kerrointa. UTAKin laskelmissa kerroin olisi vuosikymmeniä 1,5 eli kolminkertainen. Saadaanhan ne reaktiot näyttämään omituisilta, jos käytetään sellaisia kertoimia, mutta se ei ole ollenkaan tästä maailmasta, Kangasharju huomauttaa.
Hän muistuttaa esimerkiksi kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) kaksi vuotta sitten tekemästä selvityksestä, jossa he osoittivat, että julkista taloutta pitää sopeuttaa ensisijaisesti menoilla eikä veroilla, ja järjestelmä toimii. IMF viittaa World Economic Outlookissa lukuisiin valtavirtatutkimuksiin.
– Nämä UTAKin kaverit unohtavat kokonaan valtavirtatutkimuksen. Heillä on ihan omat journaalit ja tutkimuksensa, joihin he viittaavat, eli kyseessä on vaihtoehtotaloustiede, Kangasharju toteaa.
Kangasharjun mukaan raportissa on unohdettu myös täysin talouskasvun perusfundamentit. Talouskasvu tulee yrityksistä ja lisäksi muun muassa viennin kasvusta sekä tuottavuuden ja teknologian kehityksestä.
UTAK ehdottaa, että julkisia investointeja olisi kohdistettava esimerkiksi väyläinvestointeihin, julkiseen asuntotuotantoon, korkeakoulutukseen, pääomasijoituksiin ja vihreää siirtymää tukeviin teollisuuspoliittisiin toimiin. Investoinnit rahoitettaisiin kiristämällä yritysten verotusta.
– Yritykset tekevät viime kädessä investoinnit. Se paljastaa, että tekijät eivät ymmärrä talouden dynamiikkaa, ETLA:n toimitusjohtaja huomauttaa.
Kangasharju muistuttaa, että Suomessa noin 80 prosenttia työllisistä on yksityisellä sektorilla ja noin 20 prosenttia julkisella sektorilla.
Kahdeksan miljardin veronkorotuksista seuraisi Kangasharjun mukaan sekä suomalaisten että kansainvälisten investointien tyrehtyminen.
– Julkisella sektorilla rahat loppuisivat, koska työllisyys laskisi ja verotulot vähenisivät, ja veropohja poistuisi, hän havainnollistaa.
UTAKin talousajattelu perustuu Kangasharjun mukaan niin sanottuun post-keynesiläiseen ajatteluun, jonka mukaan julkisen kysynnän lisääminen luo talouskasvua.
– Kaikki heidän kannanottonsa perustuvat siihen, että tavalla tai toisella julkista sektoria on saatava lisää ja yrityssektoria vähemmän. Sopeutusten huonot vaikutukset nähdään aina pitkänä ja leikkausten vaikutukset hirveän voimakkaina ja välittöminä korkeamman finanssipoliittisen kertoimen kautta, Kangasharju huomauttaa.
– Tässä tavallaan puetaan sosialistis-kommunistinen viesti uuteen kaapuun. Julkisen sektorin kasvattamisen motiivi pullahtaa aina eri asuissa esille, hän jatkaa.