Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakia ei hallituksen esityksen mukaisena voida säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.
Perustuslakivaliokunta päätyi kokonaisarvioinnissaan siihen, ettei hallituksen esitys toteuta riittävällä tavalla perustuslain säännöksissä edellytettyä kansanvaltaisuutta.
Suuren kuntayhtymäkoon vuoksi useimpien kuntien ja niiden asukkaiden vaikutusmahdollisuudet esityksen mukaisilla sote-alueilla jäävät valiokunnan mukaan varsin heikoiksi. Vaikutusmahdollisuuksien vähäisyyden ongelmallisuus korostuu, kun otetaan huomioon, että kysymys on kunnan asukkaiden kannalta keskeisistä peruspalveluista,
Rahoitusvastuun säilyminen kunnilla merkitsee puolestaan sitä, että kuntien budjetista keskimäärin lähes puolet siirtyy kaksitasoisen kuntayhtymärakenteen päätösvaltaan. Järjestelmän demokraattinen perusta on valiokunnan mielestä välillinen ja ohut.
Hallituksen esityksessä on arvioitu, että kunnallisveroprosenttien ero voi kasvaa eri kunnissa nykyisestä kuudesta prosenttiyksiköstä noin 11 prosenttiyksikköön. Joihinkin kuntiin kohdistuvat kunnallisveron korotuspaineet ovat valiokunnan mielestä jo niin merkittäviä, että se muodostuu kunnallisen verotusoikeuden, rahoitusperiaatteen sekä kuntien asukkaiden yhdenvertaisuuden kannalta perustuslain vastaiseksi.
Valiokunta pitää muutosten laajuuden vuoksi perustelluimpana, että asian valmistelu jätetään valtioneuvoston ja mahdollisesti myös parlamentaarisen elimen tehtäväksi.
Perustuslakivaliokunta ei antanut yksityiskohtaisia ohjeita siitä, miten lakia pitäisi korjata. Jos sosiaali- ja terveysvaliokunta päätyy muuttamaan esitystä, pitää sen pyytää perustuslakivalokunnalta uusi lausunto.
Perustuslakivaliokunta kritisoi myös lain valmistelua avoimuuden puutteesta ja siitä, ettei kansalaisille ole esitelty eri vaihtoehtoja.
Perustuslakivaliokunnan lausunto oli yksimielinen.
