Murhan yrityksestä ja törkeistä huumausainerikoksista tuomittu rikollinen Carl Björkendahl on kadonnut. Björkendahl oli vapautettuna tutkintavankeudesta odottamassa tuomiota, sillä tuoreen Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisun perusteella rikoksesta epäiltyä ei enää voida pitää vangittuna pelkästään rikoksen vakavuuden perusteella.
Kokoomuksen kansanedustaja Pihla Keto-Huovinen pitää nykytilannetta järjettömänä ja katsoo, että on viime kädessä lakia muuttamalla varmistettava, että ylitörkeistä rikoksista epäillyt voidaan pitää vangittuna aina tuomioon saakka. Keto-Huovinen on ammatiltaan aluesyyttäjä.
– Korkeimman oikeuden ratkaisu on johtanut siihen, että murhasta epäiltyjä joudutaan laskemaan vapaalle jalalle odottamaan asian tuomioistuinkäsittelyä, jos ei pystytä näyttämään, että epäilty esimerkiksi lähtisi pakoon tai jatkaisi rikollista toimintaa. Kuitenkin tällaisissa tapauksissa olisi mielestäni perusteltua, että epäillyt olisivat vangittuina aina asian ratkaisuun saakka, toteaa Keto-Huovinen.
Korkein oikeus katsoi vuonna 2024 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuun nojautuen, että rikoksista epäiltyjä ei voida enää pitää vangittuna pelkästään rikoksen vakavuuden perusteella.
Ratkaisun mukaan vangitsemiselle tulee olla jokin muu oikeuttava peruste, kuten perusteltu epäily epäillyn pakenemisesta tai todistusaineiston kätkemisestä. Ratkaisu vaikeuttaa vakavista rikoksista epäiltyjen pitämistä tutkintavankeudessa.
– Ratkaisu ja sen vaikutukset johtavat rikosprosessiketjun eri toimijoiden työmäärien kasvuun, poliisin joutuessa tekemään paljon töitä löytääkseen pakoilevat henkilöt ja tämä vaatii niin henkilöresursseja kuin rahaa. Toisaalta lienee selvää, että vangittujen kantelut vangitsemisen jatkamisesta KKO:n ratkaisun myötä lisääntyvät. Ratkaisun myötä tuomioistuinten pitkien käsittelyaikojen ongelma myös korostuu, Keto-Huovinen sanoo tiedotteessa.
Aiemmin tämä ei olisi ollut mahdollista. Pakkokeinolain mukaan tiettyjen vakavien, eli niin sanottujen ylitörkeiden rikosten kohdalla epäilty voidaan pitää vangittuna jo yksin rikoksen vakavuuden perusteella.
Aikaisemmin siis pelkkä epäily tällaisesta rikoksesta riitti vangitsemiseen tai sen jatkamiseen. Toisaalta aiemminkin pakkokeinojen käyttöä ovat rajoittaneet yleiset periaatteet, muun muassa se, ettei vangitseminen ollut kohtuutonta.
– Oikeuslaitoksen kasvavan kuormituksen ohella uudella käytännöllä on vaikutus kansalaisten turvallisuuden tunteeseen ja erityisesti epäillyn rikoksen uhriin. Viime kädessä lainsäätäjän on toimittava, jotta vakavista henkirikoksista epäillyt voidaan pitää vastaisuudessakin tarpeen mukaan vangittuna ja seuraamukset voidaan laittaa tehokkaasti täytäntöön eikä tuomittu pakoile vuosikausia, näkee Keto-Huovinen.
