Sosiaalisessa mediassa on ihmetelty Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja Ndéla Fayen esseetä, jossa tämä sanoo päättäneensä olla lukematta valkoisten kirjoja.
– Noin kymmenen vuotta sitten tein tietoisen päätöksen: en enää lue vapaa-ajallani valkoisten heteromiesten kirjoittamia kirjoja. Viime vuosina olen laajentanut päätöstäni niin, etten ensisijaisesti myöskään tartu valkoisten naiskirjailijoiden teoksiin, Ndéla Fayen kirjoittaa.
Kulttuuritoimittaja perustelee päätöstään sillä, että hän haluaa keskittyä vähemmälle huomiolle jääneisiin kirjailijoihin.
– Kun valkoiset asetetaan syrjään – jopa vain henkilökohtaisella lukulistallani – se koetaan epämiellyttävänä. Sen sijaan harva reagoi, kun mustat ja ruskeat kirjailijat jätetään järjestelmällisesti kulttuurikaanonien ulkopuolelle. Kulttuurikaanon-sanaa käytetään kuvaamaan teoksia, joita pidetään keskeisimpinä, arvovaltaisimpina ja ”parhaina”, Ndéla Fayen sanoo.
Kokoomuksen kansanedustaja Tere Sammallahti hämmästelee HS:n tekstiä viestipalvelu X:ssä.
– Hesaria avatessa ei koskaan tiedä, avaatko journalistisen uutismedian vai jonkin umpirasistisen vasemmistoaktivistin päiväkirjan. Lustraation hengessä olisi hyvä selvittää, miten tämä ”antirasistinen” mätä levisi medioihin ja julkisiin instituutioihin 2010-luvulla niin nopeasti, Sammallahti toteaa.
Tietokirjailija Katleena Kortesuo pohtii humoristisesti, pitäisikö kirjastoissa jatkossa järjestää teokset tekijän sukupuolen, etnisyyden, ihonvärin ja seksuaalisen suuntautumisen mukaan.
– Alaluokkiin yksilöidään myös kirjailijan ikä, pituus, paino ja muut kehon ominaisuudet. Lisäksi kirjastoluokkiin merkitään kirjailijan mahdollinen nepsykirjoisuus, uskonto ja puolue. Tämä auttaa lukijaa löytämään kiinnostavan teoksen äärelle, eikä kenenkään tarvitse enää kiinnittää huomiota mihinkään epärelevanttiin seikkaan kuten kirjan genreen, tyylilajiin tai aihepiiriin, Kortesuo toteaa.
Kuntapoliitikko Jocka Träskbäck (kok.) sanoo, ettei häntä ole koskaan kiinnostanut lukemiensa kirjailijoiden ihonväri tai seksuaalinen suuntautuminen.
– Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen mukaan olen toiminut väärin, sillä kirjat täytyy arvottaa juurikin niiden perusteella. Joka päivä oppii jotain uutta, Träskbäck hämmästelee.
Tiedote uudesta kirjastoluokituksesta:
Jatkossa kirjastoissa järjestetään kirjat tekijän sukupuolen, etnisyyden, ihonvärin ja seksuaalisen suuntautumisen mukaan. Alaluokkiin yksilöidään myös kirjailijan ikä, pituus, paino ja muut kehon ominaisuudet. Lisäksi kirjastoluokkiin…
— Katleena Kortesuo (@katleena) August 3, 2025
Hesaria avatessa ei koskaan tiedä, avaatko journalistisen uutismedian vai jonkin umpirasistisen vasemmistoaktivistin päiväkirjan.
Lustraation hengessä olisi hyvä selvittää, miten tämä "antirasistinen" mätä levisi medioihin ja julkisiin instituutioihin 2010-luvulla niin nopeasti? pic.twitter.com/fAkri1DoZ8
— Tere Sammallahti 🇫🇮💙🇺🇦 (@TereSammallahti) August 3, 2025





