Jarkko Tontti
09.02.2024 | 15:30
Joku ehkä vielä muistaa aktivistien ja heitä tukevien toimittajien ja tutkijoiden kesällä 2023 käynnistämän natsi- ja äärioikeistojahdin. Kiihkeän pohdinnan kohteena oli muun muassa ministeri Vilhelm Junnilan (ps.) solmio:
”Ministeri Junnilan solmiovalinta kiinnostaa, koska pesukarhuun on kansainvälisesti liitetty äärioikeistolaista symboliikkaa, vaikka yhteys ei ole kaikista ilmeisin”, kertoi esimerkiksi Ilta-Sanomat.
Heippa Lähi-idästä! Täällä ei tarvitse pohdiskella pesukarhujen piilomerkityksiä tai muita salaliittoteorioita, jos etsii natsismin sympatisoijia. Tätä kirjoittaessani on juuri paljastanut, että YK:n avustusjärjestö UNRWA:n työntekijöitä osallistui palestiinalaisten terroristien hyökkäykseen Israeliin 7. lokakuuta 2023.
Monikymmenkertaisesti suurempi joukko järjestön työntekijöitä ylisti terrorihyökkäystä sosiaalisessa mediassa. Israelilaiset ovat seuranneet UNRWA:n toimintaa tarkkaan jo pitkään.
Esimerkiksi vuonna 2017 julkaistussa raportissa havaittiin useiden UNRWA:n työntekijöiden lietsovan rasismia järjestön ylläpitämissä kouluissa.
”Kymmenet UNRWA:n työntekijät Libanonissa, Jordaniassa, Gazassa ja Syyriassa ovat yllyttäneet antisemitistiseen väkivaltaan. Ilmiö on jatkunut vuosia. UNRWA:n opettajat ovat julkaisseet ihailevia kuvia Hitleristä ja iloinneet terrori-iskuista”, Kirkko ja Kaupunki -lehden toimittaja Juhani Huttunen kirjoitti tuolloin.
Suomen valtakunnallisista isoista medioista en ole huomannut aikaisemmin juuri yhtään juttua UNRWA:n korruptiosta, antisemitismistä, natsismin ihailemisesta, läheisistä yhteyksistä terroristijärjestöihin tai muista vakavista ongelmista. Sen sijaan olen lukenut kymmenittäin juttuja, joissa järjestön kannanottoja toistellaan kritiikittömästi ja samalla syytetään Israelia, Lähi-idän ainoaa demokraattista oikeusvaltiota, milloin mistäkin.
Asuminen Israelissa on avannut silmäni valtavalle joukolle kiistattomia faktoja Lähi-idän konflikteista, joita suomalaisessa mediassa kohtaa äärimmäisen harvoin.
Israelilaiset sotilaat löysivät äskettäin gazalaisesta kodista Adolf Hitlerin Taisteluni-teoksen arabiankielisen käännöksen, reunamerkinnöin varustettuna.
Vuonna 2021 BBC:lle työskennellyt palestiinalainen toimittaja Tala Halawa twiittasi #HitlerWasRight (suom. Hitler oli oikeassa)
Helmikuussa 2024 paljastui, että BBC:n työntekijä Dawn Queva oli vuosien ajan levittynyt sosiaalisessa mediassa antisemitistisiä propagandaa, esimerkiksi salaliittoteorioita, jotka kiistävät holokaustin.
Lähi-idästä puhuttaessa monet peräänkuuluttavat konfliktien ”historiallista kontekstia”. Hyvä. Sitähän löytyy.
Vuonna 1941 Jerusalemin suurmufti ja alueen muslimien johtaja Amin al-Husseini vieraili Roomassa ja Berliinissä ja tapasi Benito Mussolinin ja Adolf Hitlerin. Yhteisymmärrys syntyi helposti.
Natsit, fasistit ja al-Husseini ilmoittivat tavoittelevansa yhdessä juutalaisten hävittämistä silloisen Palestiinan brittiläisen mandaatin alueelta. Saksan matkoilla al-Husseinille esiteltiin myös keskitysleirejä. Vuonna 1943 hän auttoi natseja värväämään Balkanin alueen muslimeja SS-joukkoihin. Natsijohtajat kuten Heinrich Himmler ylistivät islamia sekä poliittisena ideologiana että uskontona, koska se oli kurinalainen ja militaristinen toisin kuin kristinusko.
Toinen maailmansota onkin erinomainen vertailukohta Gazan sodalle. Sosiaalisessa mediassa leviävässä kuvaparissa on toisella puolella valokuva raunioituneesta Berliinistä vuodelta 1945 ja toisessa kuvassa raunioitunut Gaza vuodelta 2024. Jokaiselle on päivänselvää, että natsit olivat syyllisiä toiseen maailmansotaan ja siihen, että Saksan kaupungit muuttuivat rauniokasoiksi ja valtava määrä siviilejä kuoli. Jokaiselle pitäisi olla päivänselvää, että Hamas ja muut palestiinalaiset terroristijärjestöt ovat syyllisiä aloittamaansa sotaan ja siihen, että Gaza on raunioina ja siviilejä kuolee.
Jos natsit olisivat laskeneet aseensa ja antautuneet, sota olisi loppunut heti. Jos Hamas laskisi aseensa, vapauttaisi ottamansa panttivangit ja antautuisi, sota loppuisi heti. Jostain syystä julkinen keskustelu on kuitenkin muuttunut varsinkin Suomessa lähes absurdiksi Israelin syyttämiseksi sodasta, jonka palestiinalaiset terroristit aloittivat.
Onko media vinossa?
Olen asunut viime vuodet osittain Suomen ulkopuolella, Israelin lisäksi esimerkiksi Portugalissa, Italiassa ja Iso-Britanniassa ja aikaisemmin monessa muussa maassa. Tämän kokemuksen perusteella olen vuosi vuodelta yhä epäilevämpi sen suhteen, saako Suomen valtakunnallisista medioista puolueetonta tietoa maailman tapahtumista. Siinä missä esimerkiksi Britanniassa Guardianin ja BBC:n tarjoileman vasemmistonäkemyksen vastapainoksi on olemassa useita keskustaoikeistolaisia, oikeistolaisia ja liberaaleja medioita, Suomen mediamaailmasta vihjaa kenties jotain esimerkiksi muutaman vuoden takainen tutkimus Tampereen yliopistosta. Lähes puolet journalismin opiskelijoista kannatti sen mukaan vihreitä, kolmasosa vasemmistoliitoa.
Tuoreen Worlds of Journalism Studyn mukaan 60 prosenttia vastanneista suomalaisista toimittajista sijoitti itsensä poliittisesti keskustasta vasemmalle, ja varsinkin nuoremmat toimittajat ovat yhä useammin kallellaan aktivismiin sen sijaan, että pyrkisivät puolueettomaan faktojen raportoimiseen. Tämä näkyy erityisesti Helsingin Sanomien sivuilla ja Yleisradion ohjelmissa joka ikinen päivä.
Otetaanpa esimerkki siitä, mitä seurauksia poliittisesti vinoutuneella journalismilla on ollut.
Palestiinalainen tutkimuslaitos selvitti marraskuussa 2023 Länsirannan ja Gazan asukkaisen suhtautumista lokakuun 7. päivän 2023 terroritekoihin. 75 prosenttia palestiinalaisista hyväksyi Hamasin terroristien teot. Siis silmittömän väkivallan siviilejä kohtaan, lasten ja kokonaisten perheiden murhaamisen ja polttamisen elävältä, joukkoraiskaukset ja muun seksuaalisen väkivallan. En huomannut suomalaisessa mediassa aiheesta merkittäviä uutisia. Israelissa siitä debatoitiin perusteellisesti.
Poliittinen oikeisto, keskusta ja vasemmisto tekivät kukin erilaisia johtopäätöksiä ja tulkintoja mielipidemittauksen tuloksista. Normaalia yhteiskunnallista keskustelua demokraattisessa maassa, jossa on erittäin aktiivinen kansalaisyhteiskunta ja monipuolinen media. Suomalaisille ei tarjottu asiasta juuri mitään tietoja. Ei tainnut sopia narratiiviin. Kun ideologia ja tosiasiat ovat ristiriidassa, sen pahempi tosiasioille.
Sama tutkimus kertoi, että palestiinalaisista vain 17,2 prosenttia kannattaa niin sanottua kahden valtion mallia. 74,7 prosenttia vastaajista kertoi, että he tukevat yhden valtion mallia. He haluavat Palestiinan, joka ulottuu “from the river to the sea.” Eli suomeksi sanottuna ylivoimainen enemmistö tavallisista palestiinalaisista kannattaa Israelin valtion tuhoamista.
Toki aina on rohkeita toisinajattelijoita. Palestiinalaisen Al-Qudsin yliopiston professori Mohammed Dajani vei joukon opiskelijoitaan tutustumismatkalle Auschwitziin kertoakseen heille antisemitismistä. Häntä syytettiin ”petturiksi” ja hän menetti työpaikkansa yliopistossa. Dajanin auto poltettiin hänen kotinsa edustalla.
”Kuin Venäjän putinistit”
Koko Lähi-idän arabiväestön mielialoja on myös tutkittu. Yli kahdeksankymmentä prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että Hamasin siviileihin kohdistama terrori, joukkomurhat, äärimmäinen väkivalta ja kidnappaukset oli ”oikeutettu vastarintaoperaatio” (Legitimate resistance operation).
Tästäkään tutkimuksesta en ole huomannut uutisia Suomessa.
Palestiinalaisten enemmistön asenne Israelia ja juutalaisia kohtaan on samanlainen kuin Venäjän putinistien asenne Ukrainaa kohtaan. He eivät hyväksy vihaamansa maan ja sen ihmisten olemassaoloa.
Venäjän läheiset välit palestiinalaisten kanssa periytyvät jo Neuvostoliiton ajoilta. Ja kas, pian lokakuun 7. päivän terrorihyökkäyksen jälkeen Vladimir Putin kutsui Hamasin johtajat Moskovaan. Samaan aikaan sinne saapui vieraaksi myös Iranin varaulkoministeri Ali Bagheri Kani.
Iran on palestiinalaisten terroristien tärkein tukija, ja sen aseilla Venäjä tappaa ihmisiä myös Ukrainassa. Gazasta on väitetysti löytynyt Hamasin hallusta myös pohjoiskorealaista aseistusta. Saman liittolaisen aseita Venäjä käyttää Ukrainassa. Luulisi hitaammankin tajuavan, että olemme ison maailmanpoliittisen kriisin ytimessä, jossa demokraattisten maiden kimppuun hyökätään usealla eri rintamalla. Ja luulisi, että tämän myötä tukisimme Israelia yhtä päättäväisesti kuin tuemme Ukrainaa.
Siinä missä Israelin armeija tekee kaiken, mikä äärimmäisen vaikeassa tilanteessa on mahdollista välttääkseen siviiliuhreja, Hamasille siviilit ovat pääkohde. Palestiinalaiset terroristit ovat varsinaisia syyllisiä siviilien kuolemaan Gazassa, he käyttävät siviilejä ihmiskilpinä ja ovat perustaneet tukikohtiaan sairaaloihin ja kouluihin. Ja he aloittivat koko sodan.
Sotatoimien tietoisella kohdistamisella siviileihin on pitkät perinteet Lähi-idässä. Suomessakin tunnettu israelilainen kirjailija Amos Oz kertoo omaelämäkerrassaan Tarina rakkaudesta ja pimeydestä (suom. Kristiina Lampola ja Pirkko Talvio-Jaatinen, 2007), kuinka hänen isänsä välttyi täpärästi kuolemalta. Huhtikuussa 1948 arabit hyökkäsivät Jerusalemin Scopusvuoren sairaalaan matkalla olleen autosaattueen kimppuun. 78 juutalaista murhattiin ampumalla ja polttamalla elävältä ambulansseihin ja muihin ajoneuvoihin, lääkäreitä, sairaanhoitajia, potilaita, opiskelijoita ja yliopiston opettajia. Kirjailijan isän piti olla mukana saattueessa, mutta hän sairastui ja jäi viime hetkellä pois.
Vuonna 2018 kuollut vasemmistolainen Oz säilytti pasifistisen ja idealistisen ideologiansa kaikesta huolimatta. Iso osa Israelin vasemmistosta tai entisestä vasemmistosta sen sijaan on avannut silmänsä. Keskustelin jokin aika sitten lounaspöydässä tutun taidehistorioitsijan kanssa. Hän myönsi tajunneensa lokakuun 7. päivän hyökkäyksen myötä, että rauha on nykyoloissa äärimmäisen vaikea saavuttaa. ”Miten tehdä rauha ihmisten kanssa, jotka haluavat vain tappaa sinut?” Israelin vasemmisto on syvästi pettynyt länsimaisiin aatetovereihinsa.
Ketä kuullaan?
Vinoutunut journalismi on vain yksi osa isommasta suomalaisen yhteiskunnallisen keskustelun ongelmasta, erityisesti mitä Lähi-idän tapahtumiin tulee. Yksi journalistisen vallankäytön muoto on haastateltavien valinta ̶ kuka kehystetään asiantuntijaksi, jonka mielipidettä kysytään.
Edesmennyt arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttila myönsi taannoin lähtökohtansa suoraan: ”Islamin myönteisistä puolista kertominen on tärkeää, sillä kielteiset puolet tulevat esiin omalla painollaan.”
Islamilaisesta fundamentalismista hän totesi vuonna 2002: ”Sen merkitystä on korostettu liikaa” ja ”…äärilaidan fundamentalismi on polttamassa voimiaan loppuun”.
Kuinka täydellisen väärässä ihminen voi olla. Eikä vähiten siksi, että oma poliittinen ideologia estää tosiasioiden tunnustamisen tai ainakin niiden sanomisen ääneen.
Tunsin Jaakon. Hän kertoi minulle muutamankin kerran olevansa vasemmistoliiton kannattaja, ja taisi sanoa julkisestikin tukevansa Li Anderssonia. Siinäkin hän oli tyypillinen esimerkki yhteiskuntatieteellisen ja humanistisen tutkimuksen poliittisesta vinoumasta, mikä ohjaa monen muun aiheen lisäksi keskustelua Lähi-idästä. Hämeen-Anttilan kollegat ja aatetoverit ovat saaneet massiivisesti palstatilaa kuluneina kuukausina Suomen isoista medioista. Heidän perusasenteensa Lähi-idän tilanteeseen on samanlainen kuin yllä kuvattiin islamista yleensä. Johtotähtiä ovat palestiinalaisten puolella oleminen ja yleinen vasemmistolaisuus.
Hyvin usein tämä toteutetaan vaikenemalla omaan narratiiviin sopimattomista faktoista.
Kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemen tunnen myös henkilökohtaisesti ajalta, kun olin tutkijana Helsingin yliopistossa. Hän on käyttänyt miltei koko uransa vasemmistolaisen maailmankatsomuksensa edistämiseen kansainvälisen oikeuden tulkinnanvaraisuutta hyödyntäen, myös ja erityisesti Lähi-idän konflikteja kommentoidessaan. Kaikki tietävät tämän, mutta jostain syystä mediassa hänet kehystetään puolueettomaksi asiantuntijaksi – kuten monet muutkin aktivistitutkijat.
Aktivistitutkijoiden sanomisiin on syytä suhtautua samalla tavalla kuin vaikka tutkijataustaisten kansanedustajien Veronika Honkasalon (vas.) tai Maria Ohisalon (vihr.) puheenvuoroihin.
He käyttävät objektiiviselta kuulostavaa tutkimuskieltä ja hyödyntävät toimittajien heille suomaa asiantuntija-asemaa, mutta heidän puheensa ovat loppupeleissä pelkkää poliittisesti motivoitua mielipidemuokkausta.
Huutonauruosastolle Lähi-itä -keskusteluissa saavumme Olavi Uusivirran ja muiden muusikoiden tekemisiä seuratessamme. He vaativat Israelin sulkemista pois Euroviisuista. Erikoislaatuista tämä ei ole vain siksi, että viisuista suljettaisiin ulos Lähi-idän ainoa demokraattinen maa. Vaan siksi, että Euroviisut ovat kuluneiden vuosien aikana muodostuneet erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen juhlaksi, vaikka ne eivät sitä virallisesti olekaan.
Sateenkaariväen oikeudet ovat olleet punavihreän vasemmiston kärkiteemoja jo pitkään. Hyvä. Jokuhan voisi sen perusteella luulla, että punavihreä vasemmisto ja kulttuuriväki tukisi erityisesti Israelia, ainoaa maata Lähi-idässä, jossa seksuaalivähemmistöt voivat elää turvallisesti. Tosin tämäkään aihe ei juuri näy suomalaisessa mediassa, kas kummaa.
Tätä kirjoittaessani Tel Avivin hallintotuomioistuin on juuri myöntänyt turvapaikan palestiinalaiselle homomiehelle, joka joutui hengenvaaraan seksuaalisen suuntautumisensa takia Länsirannalla.
Tämä ei ole yksittäinen tapaus, useita seksuaalivähemmistöihin kuuluvia on paennut palestiinalaisalueilta Israeliin. Yksi heistä oli 25-vuotias homomies Ahmad Abu Murkhiyeh. Vuonna 2022 hänet kidnapattiin takaisin Länsirannalle Hebroniin. Siellä Murkhiyeh murhattiin katkaisemalla hänen kaulansa.
Suomen Israel-vastaista kiihkoilua seuratessa ei voi olla muistamatta Vladimir Iljitš Leninin suuhun laitettua tiivistystä länsimaisista vasemmistolaisista hyödyllisinä idiootteina.
Virnistys johtajien kasvoilla Moskovassa, Hamasin terroristitunneleissa ja Teheranissa on tänään yhtä leveä kuin se oli 1900-luvun neuvostojohtajilla, kun he saivat eurooppalaisen vasemmistointelligentsijan ajamaan totalitaristisen valtion etuja, ”rauhan” ja ”solidaarisuuden” nimissä.
Lopuksi. Lokakuun 7. päivän 2023 terroriteot on dokumentoitu kuvina ja videoina tämän linkin takaa löytyvälle sivustolle, missä vierailemista suosittelen kaikille. Suomen kaikille olaviuusivirroille ja muille Hamasin hyödyllisille idiooteille se olisi erityisen suositeltavaa. Ihan rauhassa vaan katselette, take all the time you need. Sen jälkeen voitte hetken miettiä sitä, kenen joukoissa seisotte.
