Verkkouutiset

Media

MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Mediaan kohdistuvat vaikutusyritykset ovat merkki vapaasta tiedonvälityksestä

Median sisäinen uutinen päättyvällä viikolla oli sanahirviö lehdistönvapausindeksi. Toimittajat ilman rajoja -järjestön julkaisemassa indeksissä Suomi sijoittui viidenneksi.

Se oli hyvä sijoitus. Järjestön Suomen osaston puheenjohtajan Kaius Niemen mukaan tilanne Suomessa on vakaa. Edellä olivat Norja, Ruotsi, Tanska ja Hollanti.

Niemi kuitenkin muistutti, että Suomen sijoitus oli yleisarvosanaa selvästi heikompi, kun lehdistövapautta selvitettiin sosioekonomisilla mittareilla ja turvallisuusulottuvuudella.

Sosioekonominen mittari kertoo toimittajien asemasta yhteiskunnassa. Suomi oli 14.

Turvallisuusulottuvuudessa Suomi jäi sijalle 21. Se tarkoittaa sitä, että suomalaistoimittajiin kohdistuu vihapuhetta ja häirintää.

Välillä Suomen sijoituksesta on noussut melkoinen älämölö, kun toimittajat ovat purkaneet huoliaan. Maailman muutokset ja epävarmuus vaikuttavat myös median asemaan ja toimintaan.

Länsimaisessa yhteiskunnassa vaikuttaminen on arkipäivää. Julkisessa hallinnossa, puolueissa, järjestöissä ja yrityksissä on tuhansia ihmisiä, joiden tehtävänä on edistää yhteisönsä asiaa mediassa.

Olisi erikoista, jos yhteentörmäyksiä ei sattuisi.

Painostamisessa on kuitenkin rajat, joita ei saa ylittää. Niihin Suomessa törmätään yhä useammin, mutta silti suhteellisen harvoin.

Vakavimpia ovat pyrkimykset kaventaa sananvapautta säädöksillä. Joskus poliitikoilla on sopimatonta intoa kajota esimerkiksi Yleisradion journalismin sisältöön.

Onko journalismissa kaikki hyvin sitten, kun arvostelu ja häirintä loppuvat, ja toimittajien yhteiskunnallinen asema vahvistuu? Toimittajan arvostuksella ei välttämättä ole kovin paljon tekemistä hyvän journalismin kanssa.

Se tarkoittaisi pahimmassa tapauksessa sitä, että toimittajista olisi tullut sylikoiria, joista ei ole vaaraa. Silloin pitäisi huolestua.

Journalismin tutkija, yhteiskuntatieteiden tohtori Pauliina Penttilä pohdiskeli Suomen Kuvalehdessä suomalaista journalismia. Politiikan toimittajille heltisi kukkakimppu.

Penttilän mielestä politiikasta juttuja tekevät toimittajat ovat sellaisia vallan vahtikoiria, joita yleisö tarvitsee. Mediabisneksen paineet eivät ole muuttaneet politiikan toimittajien asenteita.

Jännite juttujen kohteiden ja tekijöiden välillä kertoo näiden suhteesta. Lehdistönvapauden ja yleisön tiedonsaannin kannalta se on usein myönteinen merkki, jos pääministeri tai joku muu merkittävä vaikuttaja pillastuu tiedotusvälineiden paljastuksista.

Penttilä patistaa muitakin kuin politiikan toimittajia pitämään huolta journalismin uskottavuudesta. Samalla voi pohtia, mikä on journalismin taso, kun alan arvostusta koskevassa mittauksessa Suomi oli vasta sijalla 14.

Mediassa kannattaa jatkuvasti tarkkailla, millaiset suhteet sillä on juttujensa kohteisiin. Usein luupin alle joutuvat muodista, julkkiksista ja kulttuurista tehdyt jutut, ei enää niinkään urheilu- tai moottorijournalismi.

Toimittajien työrauhan ja -mahdollisuuksien turvaaminen on tärkeää. Paineet ovat lisääntyneet. Kotimaan lisäksi toimituksiin yritetään vaikuttaa Suomen rajojen ulkopuolelta.

Toimiva ja vapaa media on aina vaikutusyritysten kohde. Se kuuluu lajin perusolemukseen. Silti suomalaisessa keskustelussa vilahtelee nurinkurinen asetelma.

Ensin sätitään 1970-luvun journalismi myötäsukaiseksi herrojen ja vuorineuvosten hännystelyksi. Seuraavassa virkkeessä kauhistellaan ja uhriudutaan, kuinka pääministeri ja pääjohtaja painostavat.

Sellaista se on demokratiassa. Toisenlaisiakin vaihtoehtoja on.

”Myrkky leviää” – lehdistönvapaus uhattuna useissa EU-maissa

Journalistien työtä ympäri maailmaa vaikeuttaa poliittisen tuen heikentyminen lehdistönvapaudelle, kertoo Toimittajat ilman rajoja -järjestön (RSF) uunituore lehdistönvapausindeksi World Press Freedom Index. RSF varoittaa vakavasti lehdistönvapauden seurauksista, kun yli puolet maailman väestöstä osallistuu vuonna 2024 järjestettäviin vaaleihin.

– Valtiot ja muut poliittiset voimat ovat vähentäneet rooliaan lehdistönvapauden suojelussa. Tämä voimattomuus kulkee joskus käsi kädessä vihamielisempien toimien kanssa, jotka heikentävät journalistien roolia tai jopa välineellistävät mediaa häirintä- tai disinformaatiokampanjoiden kautta. Nimensä veroisen journalismin tulee päinvastoin olla välttämätön edellytys mille tahansa demokraattiselle järjestelmälle ja poliittisten vapauksien harjoittamiselle, alleviivaa RSF:n julkaisutoiminnan johtaja Anne Bocandé tiedotteessa.

Eurooppa ja EU eivät ole turvassa globaalilta trendiltä. Suomi on säilyttänyt viidennen sijansa indeksissä, mutta tilanteen heikkeneminen etenkin Itä-Euroopassa on Suomellekin suuri huoli.

– Valitettavasti voi sanoa, että Putinin myrkky leviää EU:ssa. Unkari ja Slovakia ovat varoittavia esimerkkejä. Putinia myötäilevät poliitikot vievät elintilaa riippumattomalta journalismilta muuallakin. Etenkin Georgia on romahtanut indeksissä 25 sijaa alaspäin jo sijan sata huonommalle puolen, varoittaa RSF:n Suomen osaston, Toimittajat ilman rajoja ry:n puheenjohtaja Kaius Niemi.

– Merkittävä saavutus on Ukrainan loikka 18 pykälää ylöspäin Venäjän hyökkäyssodasta huolimatta. Ukrainan lehdistönvapaustilanne ei ole ongelmaton, mutta sija 61 on selvästi esimerkiksi Unkaria edellä. Myönteistä on myös Puolan kymmenen sijan nousu 50 parhaan joukkoon uuden hallituksen myötä, Niemi toteaa.

Toimittajia häiritään Suomessakin

Kunkin maan sijoitus indeksissä perustuu asiantuntija-arvioihin viidestä eri osa-alueesta. Puheenjohtaja Niemi kiinnittää Suomen osalta huomiota indeksin sosiokulttuuriseen osuuteen sekä turvallisuusulottuvuuteen.

– Yleisesti ottaen Suomen tilanne on indeksin osalta melko vakaa. On kuitenkin huolestuttavaa, että olemme vasta 14. sijalla, kun lehdistönvapautta arvioidaan sosiokulttuurisilla mittareilla. Se tarkoittaa käytännössä toimittajiin kohdistuvaa sosiaalista painetta esimerkiksi halventamisen muodossa. Vielä vakavampaa on se, että viime vuoden tapaan Suomi jää indeksin turvallisuusulottuvuudessa todella kauas kärjestä, nyt sijalle 21. Tämä merkitsee sitä, että toimittajien häirintä, maalittaminen ja vihapuhe ovat kaukana siltä tasolta, mitä Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa tulisi voida odottaa, Niemi sanoo.

Indeksin pohjoismainen kärkikolmikko on Norja, Ruotsi ja Tanska, neljänneksi ennen Suomea nousi Hollanti. Viro on kuudentena. Kärkikymmenikkö on kokonaisuudessaan Euroopasta ja EU:n ulkopuolelta mukaan mahtui vain Sveitsi sijalle yhdeksän. Saksa nousi tänä vuonna sijalle kymmenen.

Yksi huolestuttava ja maailmalla vahvistuva trendi on generatiivisen tekoälyn hyödyntäminen disinformaation levittämisessä. Ilmiö on läsnä myös Euroopassa ja eurooppalaisissa vaaleissa.

– Aidolta vaikuttavat, elävää kuvaa tai ääntä sisältävät deepfake- eli syväväärennökset ovat yhä vakavampi uhka etenkin vaalivaikuttamisessa. Journalistista tehty ääniväärennös oli tärkeässä roolissa Putinia myötäilevän Roberto Ficon vaalivoitossa Slovakiassa. Maa putosi indeksissä nyt 12 pykälää sijalle 29, Niemi kuvailee.

RSF arvostelee kansainvälistä yhteisöä epäonnistumisesta toimittajien suojelussa. Gazan sodassa on nähty ennätysmäärä rikkomuksia toimittajia ja mediaa kohtaan. Israelin armeijan arvioidaan surmanneen yli sata palestiinalaista toimittajaa, joista ainakin 22 työtehtävissä.

– RSF on avannut Gazaa seuraaville toimittajille Beirutiin alueellisen tukipisteen, josta toimittajat ja tiedotusvälineet saavat suojavarusteita ja tukea turvallisempaan työskentelyyn. Mitkään varotoimet eivät kuitenkaan auta suoria hyökkäyksiä vastaan, Niemi sanoo.

Kiina (174.) vangitsee edelleen eniten toimittajia maailmassa. Etelä-Amerikassa Argentiina putosi peräti 26 sijaa (66.), kun uusi presidentti Javier Milei päätti sulkea maan suurimman uutistoimiston. Afrikassa muun muassa Nigeria (112.), Kongon demokraattinen tasavalta (123.), Niger (80.), Burkina Faso (86.) ja Mali (114.) ovat tiukentaneet otettaan mediasta ja vaikeuttaneet toimittajien työtä.

 

HS:n uutinen oli isku kohti lainsäädännön prosessin kasvoja

Helsingin Sanomat (HS 23.4.2024) julkaisi kohu-uutisen ”Oikeusministeri Meri puuttui työryhmän työhön”. HS uutisoi, että ministeri ”on muuttanut yllättäen tuomioistuinten ja syyttäjien riippumattomuutta selvittävän työryhmän toimeksiantoa”. Lehti kertoi kattavasti, kuinka välttämätön työryhmän valmistelema ehdotus perustuslain muuttamiseksi on.

Tyrmistyksen aiheutti se, että työryhmän tehtävä muuttui analyysimuistion tekemiseksi hallituksen esityksen sijasta. Tehtävästä poistui myös työryhmän itse valmisteluun ottama tehtävä eduskunnan perustuslakivaliokunnan syrjäyttämisestä ylimpänä perusoikeuksien tulkinta-auktoriteettina. Työryhmän oli asettanut edellisen hallituksen oikeusministeri. HS:n tarkoitus oli antaa kuva, että ministeri puuttuessaan lainvalmisteluun toimii epäasianmukaisesti ja oikeusvaltion sääntöjen vastaisesti. Ja että hän tällä toimella vaarantaa riippumattoman oikeusvaltion.

HS:n artikkelista säpsähtäneinä reagoivat muun muassa Juristiliitto ja Tuomariliitto. Juristiliiton
puheenjohtaja Tuula Linna kirjoitti, että demokratia toimii niin, että virkamiehet laativat lakiesitykset ja järjestävät lausuntokierroksen ”ja vasta tässä vaiheessa astuu kuvaan mukaan poliittinen ohjaus”. Liitto vaati selvitystä siitä, missä menevät oikeusvaltiossa poliittisen vaikuttamisen rajat. Tuomariliitto piti ”Oikeuslaitoksen riippumattomuutta uhattuna”.

Uutisointi ja reagoinnit ovat huolestuttavia siksi, että ne ovat isku kohden demokraattisen
lainsäädäntöprosessin kasvoja.

Suomi on länsimainen parlamentaarinen demokratia ja oikeusvaltio. Meillä on selkeät säännöt perustuslaissa lainvalmistelulle.

Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Perustuslaki vahvistaa vallan kolmijaon, jossa lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta ja hallitusvaltaa valtioneuvosto, jonka jäsenten on nautittava eduskunnan luottamusta. Lain säätäminen tulee vireille hallituksen esityksellä tai kansanedustajan lakialoitteella. Lainsäädännön kehityksen suunnasta päätetään puolueiden vaaliohjelmien perusteella eduskuntavaaleissa. Kansan tahdon, vaalituloksen, perusteella muodostetaan hallitus. Kun hallitus on nimitetty, tulee sen viivytyksettä antaa ohjelmansa tiedonantona eduskunnalle. Kun eduskunta antaa luottamuksensa hallitukselle, antaa se samalla tukensa hallitusohjelmalle ja sen lainsäädäntöohjelmalle. Ministeriöiden tehtävä on panna hallitusohjelma täytäntöön. Perustuslain (PL 68§) mukaan ministeriön päällikkönä on ministeri. Perustuslain perustelujen mukaan ”keskeisten ministeriölle kuuluvien asioiden ratkaiseminen ministeriössä kuuluu ministerille eikä niitä voida siirtää virkemiehelle”. Tällainen on ilman muuta lainsäädäntövalmistelun käynnistäminen asioissa, jotka eivät ole hallitusohjelmassa.

Oikeusvaltioperiaatteen keskeiset elementit on koottu Venetsian komission oikeusvaltioperiaatteen tarkastuslistaan (2016). Sen mukaan valtiolla on oltava perustuslaissa selkeät säännöt lainsäädäntöprosessille. Keskeisiä ovat parlamentin täysi valta lainsäädännön sisällön päättämisessä ja valmistelun julkisuus. Meillä säännöt ovat edellä kuvatulla tavalla selkeät. Parlamentaarinen ohjaus tapahtuu juuri hallitusohjelman kautta. Kansalaisten pitää tietää, mitä asioita on lainsäädäntövalmistelussa ja miksi.

Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa vahvistetaan oikeusvaltiota ja demokratiaa. Ohjelma ei sano mitään perustuslain muuttamisesta. Hallitusohjelmaneuvotteluissa oli nimenomaan todettu, että hallitusohjelmassa ei edistetä suomalaisen perustuslakikontrollin, eduskunnan perustuslakivaliokunnan ensisijaisen aseman, heikentämistä perustuslain muutoksella. Sen sijaan hallitus lupaa poistaa suomalaisen oikeusvaltion suurimman häpeätahran. Hallitus etsii vaihtoehtoja sille, että puolueet eivät enää valitsisi käräjäoikeuksien lautamiestuomareita. Lisäksi tuomioistuinten rahoitusta ja tuomareiden virkoja lisätään järjestelmän toimivuuden parantamiseksi.

Oikeusministeri Leena Meri on toiminnallaan palauttanut lainvalmistelun kunnioittamaan demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta. Koska hallitusohjelmassa ei ole mainintaa perustuslain muuttamisesta, on selvää, että hallituksen tai ministerin on otettava kantaa, jatketaanko edellisen hallituksen käynnistämää valmistelua. Hallitusohjelman mukainen kompromissi on, että valmistelua jatketaan. Valmistelulla luodaan edellytykset sille, että hallituksen lainsäädäntöohjelmaa voidaan täydentää perustuslainmuutoshankkeella. Jos uudella hallituksella olisi aina velvollisuus jatkaa edellisen hallituksen hankkeita, saatan kuvitella, kuinka perussuomalaiset ministerit käynnistäisivät hallituksen loppukaudella valtavan määrän maahanmuuttoa estäviä kolmevuotisia lainsäädäntöhankkeita. Se olisi oiva keino sitoa seuraavan vihreän sisäministerin kädet maahanmuuttopolitiikassa.

Erittäin vakava oikeusvaltioperiaatteen loukkaus on, että perustuslain muutosesityksiä valmistellaan ilman parlamentaarista vastuukatetta. Perusoikeusuudistus ja perustuslaki 2000-hanke valmisteltiin parlamentaarisissa valmisteluelimissä, joissa kaikki puolueet olivat edustettuina. Siksi on luonnollista, että virkamiestyöryhmä voi tehdä vain esiselvityksiä. Pykälien muotoileminen on jätettävä parlamentaarikoille, joiden on pyrittävä mahdollisimman laajaan yhteisymmärrykseen. Perustuslaki on kansallisen poliittisen konsensuksen ilmaus.

Tuomioistuinten riippumattomuuden turvaaminen on porvarilliselle sivistys- ja oikeusvaltiolle keskeinen arvo. Suomessakin on kohdistunut vakava uhka tuomioistuinlaitoksen riippumattomuutta kohtaan. 1970-luvun vasemmistopuhurissa laitavasemmisto vaati tuomioistuinlaitoksen ”demokratisointia”. Oikeusministeriö asetti 1971 juristeista koostuvan Oikeuslaitostoimikunnan. Sen käsityksen mukaan ”tuomioistuinlaitos olisi vedettävä mukaan yleiseen yhteiskunnalliseen kehitykseen kansalaisten yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi ja oikeusturvan takaamiseksi. Tämä merkitsisi käytännössä tuomioistuinlaitoksen asettamista samaan asemaan muiden yhteiskunnallista valtaa käyttävien elimien kanssa.” Toimikunnan tavoitteena oli mahdollisimman tehokas tuomioistuinten kansanvaltainen kontrolli. Tämä edellytti tuomareiden nimitysvallan keskittämistä valtion ylimmille poliittisesti vastuunalaisille elimille. Toimikunnan työn seurauksena Suomessa saatiin poliitikkojen valitsemat maallikot käräjäoikeuksiin valvomaan ammattituomareiden työtä. Tämän tuomioistuinten riippumattomuuden häpeäpisteen Orpon hallitus nyt pyrkii korjaamaan.

Demokratian ja virkamiesvalmistelun raja on selkeä. Lainsäädäntöaloite, valmistelun järjestäminen, esityksen hyväksyminen ja lain hyväksyminen perustuvat eduskunnan edustamaan kansanvaltaan. Oikeusministeriön kansliapäällikkö Pekka Timonen on niin hyvä juristi, että hän tämän ymmärtää (HS 24.4.2024).

Kirjoittaja on entinen perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja ja Juristiliiton valtuuskunnan jäsen.

Journalistin ohjeisiin tulee neljä uutta kohtaa

Journalistin ohjeet on uudistettu, Julkisen sanan neuvosto (JSN) tiedottaa.

Ohjeisiin tuli neljä uutta kohtaa. Ne koskevat ulkopuolista rahoitusta, julkaistuun juttuun tehtyjä muutoksia, vaarallisia uutistilanteita ja toimituksellisen sisällön poistamista verkosta.

Myös Journalistin ohjeiden liitettä ajanmukaistettiin merkittävästi. Ohjepäivitys on laajin sitten vuonna 2005 tehdyn päivityksen.

JSN:n mukaan tavoitteena on, että uusi ohjeistus kestää aikaa. Siksi ohjeissa ei käytetä esimerkiksi sanoja tekoäly tai algoritmi eikä niistä ole lisätty ohjeisiin erillisiä kohtia. Ohjeet koskevat kaikkea toimituksellista sisältöä riippumatta siitä, miten tai millä teknologialla se on tuotettu.

Moni ohje jäi ennalleen, mikä kertoo JSN:n mukaan siitä, että ne on rakennettu kestävästi.

Uudistusta valmisteli Julkisen sanan neuvoston kannatusyhdistyksen (Jusanek) nimittämä työryhmä, jota johti STT-Lehtikuvan päätoimittaja Minna Holopainen.

Journalistin ohjeiden julkistamistilaisuus pidetään 27. toukokuuta, jolloin julkaistaan myös soveltamisopas. Oppaan tarkoituksena on auttaa muun muassa esimerkkitapauksin ymmärtämään, kuinka Journalistin ohjeita sovelletaan käytännössä.

Uusien ja vanhojen ohjeiden eroja voi vertailla JSN:n sivuilla olevasta taulukosta.

Uudistus tulee voimaan 1. lokakuuta 2024. Sitä ennen julkaistuihin juttuihin sovelletaan vuonna 2014 voimaan tulleita Journalistin ohjeita.

I-Mediat käynnistää muutosneuvottelut, 15 työpaikkaa vaarassa

Ilkka-konserniin kuuluva mediapalveluja tuottava I-Mediat Oy aloittaa muutosneuvottelut, joiden tavoitteena on yhtiön tulevaisuuden kilpailukyvyn ja kannattavuuden varmistaminen. Yritys kertoo asiasta tiedotteessa.

I-Mediat julkaisee muun muassa maakuntalehti Ilkka-Pohjalaista.

Neuvottelujen piirissä on I-Mediat Oy:n koko henkilöstö, 151 henkilöä. Neuvotteluissa käsitellään suunniteltujen toimenpiteiden perusteita, vaikutuksia ja vaihtoehtoehtoja. Lisäksi käsitellään vaihtoehtoja toimenpiteen kohteena olevan henkilöpiirin rajoittamiseksi sekä toimenpiteestä työntekijöille aiheutuvien kielteisten seurausten lieventämiseksi.

Alustavien arvioiden mukaan toiminnan tehostaminen voi johtaa enintään 15 henkilön irtisanomiseen ja koko henkilöstön määräaikaiseen lomauttamiseen.

Ylen vastaavat päätoimittajat: Luotettavuus ja todenmukaisuus ovat journalismimme perusta

Ylen vastaavat päätoimittajat tapasivat Ylen hallintoneuvoston työvaliokunnan tänään ylimääräisessä kokouksessa. Kokouksen aiheena oli viime päivien keskustelu sepitteen roolista journalismissa. Tapaamisesta oli sovittu yhteisesti vastaavien päätoimittajien ja työvaliokunnan kanssa.

– Luotettavuus ja totuudenmukaisuus ovat Ylen journalismin perusta. Sepite ei kuulu missään muodossa Ylen journalismiin. Ylen uutiset ja muu journalismi perustuvat faktoihin ja tarkistettuihin tietoihin, kertoivat Ylen vastaavat päätoimittajat Jouko Jokinen, Johanna Törn-Mangs, Panu Pokkinen ja Ville Vilén työvaliokunnalle.

Yle on Journalistin ohjeiden lisäksi sitoutunut noudattamaan niitä täydentäviä Ylen ohjelmatoiminnan ja sisältöjen eettisiä ohjeita. Molemmat ohjeet korostavat hyvin selkeästi totuudenmukaista tiedonvälitystä.

– Asia on täysin yksiselitteinen: Ylen journalismissa sepitteelle ei ole sijaa. Olen pahoillani, että aiemmat lausuntoni Aamulehden entisestä toimittajasta ovat johtaneet Ylen journalismin luotettavuuden kyseenalaistamiseen, Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen toteaa tiedotteessa.

Ylessä tehdään journalismin lisäksi myös paljon muunlaista sisältöä: draamaa, lastenohjelmia, satiiria, tapahtumia jne. Siinä missä journalismia ohjaavat tiukat totuuden ja luotettavuuden pelisäännöt, osa muista sisällöistä pohjautuu käsinkirjoitettuun tarinaan.

Monimuotoisesta sisältötarjonnasta huolimatta Ylessä huolehditaan kaikissa tilanteissa siitä, että yleisö voi aina erottaa faktan fiktiosta ja tosiasiat mielipiteistä.

– Luottamus Ylen ja suomalaisten välillä on toimintamme peruskallio. Olen ylpeä siitä ammattimaisesta ja merkityksellisestä työstä, jota toimituksemme ja työntekijämme tekevät päivittäin tarjotakseen suomalaisille luotettavaa tietoa, virikkeellistä viihdettä, kulttuuria ja yhteisiä elämyksiä. Teemme kaikkemme, jotta hyvä suhteemme suomalaisiin säilyy jatkossakin vahvana, sanoo Ylen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila.

– Saimme kattavan selvityksen Ylen journalistisista periaatteista ja olemme selvitykseen tyytyväisiä. Hallintoneuvoston työvaliokunta korostaa, että julkisen palvelun ohjelmatoiminnan mukaiset tehtävät on suoritettava yhtiössä edelleen luotettavasti ja vastuullisesti”, toteaa Ylen hallintoneuvoston puheenjohtaja Sinuhe Wallinheimo (kok.).

Ylen vastaavat toimittajat vastaavat siitä, että Ylen sisällöntuotannossa ja julkaisutoiminnassa noudatetaan lakia, eettisiä ohjeita ja yhtiön toimintaa koskevia muita ohjeita.

 

Ylen Jouko Jokinen ja Matti Apunen jättävät totuuden havaitsemisen lukijalle

Kirjoitusta on täsmennetty 28.3.2024 09.45.

Perjantaina Yleisradio ilmoitti hakevansa vastaava päätoimittajaa. Seuraavana päivänä nykyinen päätoimittaja Jouko Jokinen pohjusti luvun työhistoriaansa, kun hän puolusti toimittaja Matti Kuuselaa.

Jokinen on Aamulehden entinen päätoimittaja ja Kuusela eläköitynyt lehden toimittaja. Kirjassaan Kuusela tunnusti käyttäneensä jutuissaan keksittyjä henkilöitä, haastatteluja ja tapahtumia.

Paljastuksen jälkeen Aamulehden päätoimittaja Sanna Keskinen poisti lehden julkisesta arkistosta Kuuselan jutut. Tekstien todenperäisyys tarkistetaan ennen niiden palauttamista yleisön käyttöön.

Jokinen puolusti Kuuselaa Helsingin Sanomissa.

– Sepitekin voi toimia oikein hyvin. Journalismissa on mahdollista kuvitella asioita, Jokinen sanoi.

Tuekseen hän sai Ylen hallituksen puheenjohtaja Matti Apusen, joka toimi AL:n päätoimittajana ennen Jokista. HS:n haastatteleman Apusen mukaan useimmat lehden lukijat tietävät, että Kuuselalta voi odottaa ihan muuta kuin uutistekstiä.

Alaisen puolustaminen on kunniakasta. Se on päälliköiden tehtävä. Tuoreessa muistissa on, kuinka päätoimittaja yritti livistää vastuusta selittämällä, ettei hän ollut tietoinen esitutkintaan ja oikeuteen joutuneesta jutusta ennen sen julkaisua.

Päätoimittajan pitää ottaa vastuunsa myös virheistä. Niiden tunnustaminen ei ole median parhaita ominaisuuksia.

Journalistin ohjeiden mukaan ”Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta”.

Oikean tiedon välittäminen ja tietojen tarkistaminen ovat toimituksen työtä. Siitä lehtien tekijät saavat palkkansa.

Miten Aamulehden lukijat olisivat voineet erottaa oikean ja väärän tiedon, kun siihen eivät pystyneet Aamulehden toimituksen johto ja muu toimitus yhdessä?

Jokinen pillastui Keskisen ratkaisusta poistaa Kuuselan jutut arkistosta. Se oli oikea toimenpide. Juttuja, joiden todenperäisyys on kyseenalainen, ei yleensä julkaista.

Matti Apunen johti Aamulehteä 1998–2010 aikana, jolloin lehteä uudistettiin voimakkaasti. Kunnianhimo oli valtava ja vauhti kova.

Muutosta veti päätoimittaja Apunen. Lehti haastoi HS:n ja halusi nousta sen rinnalle ja ohi johtavaksi päivälehdeksi.

Lehden organisaatiota madallettiin ja kirjoittavien toimittajien osuutta vahvistettiin. Lehti ryhtyi ensimmäisten joukossa tutkimusten avulla selvittämään, minkälaisia juttua yleisö haluaa.

Tärkeä työkalu oli Risc Monitor -asenneanalyysi. Se oli esillä useissa toimituksen sisältöpalavereissa.

Lehti pyrki tarinallistamaan juttujaan. Uutisiin etsittiin tavallinen ihminen, prosessien selittämistä vihattiin.

Erityisen tärkeää oli, että muu media lainasi Aamulehteä. Tämä johti uutisvoittoihin ja ylilyönteihin.

Joskus tekstiin lisättiin perättömyys, tai sopiva aihe toteutettiin suunnitellusti, vaikka tapahtumat olisivat saaneet ennakko-odotuksista poikkeavan käänteen. Nämä olivat poikkeustapauksia.

Kuuselan avaama keskustelu on koskettanut voimakkaimmin kahta tiedotusvälinettä, Aamulehteä ja Yleisradiota. Sanna Keskisen tehtävänä on vakuuttaa lukijansa, että Apusen perinnöstä on jäljellä parhaat osat.

Yleisradiota asia koskee siksi, että Jokinen on Ylen päätoimittaja ja Apunen yhtiön hallituksen puheenjohtaja.

Maanantaina Ylen toimitus irtisanoutui Jokisesta. Uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja Riikka Räisänen arvosteli päällikkönsä kannanottoa niin selvästi kuin vain voi.

Räisäsen teksti julkaistiin pian sen jälkeen, kun Ylen toimittajat olivat keskustelleet Jokisen kanssa.

”Sepite ei kuulu journalismiin”, Räisänen kirjoitti, viittasi journalistin ohjeisiin ja korosti, että journalismi ei saa koskaan olla keksittyä.

Seuraavaksi Jokinen ja Apunen joutuvat selittämään kannanottojaan poliitikoille. HS:n tietojen mukaan Ylen hallintoneuvoston työvaliokunta on kutsuttu koolle keskiviikoksi.

Kuuselan paljastukset ovat ahdistavia niille, jotka ovat huolissaan journalistien ammattietiikasta. Toiset ovat syyttäneet noitavanoista ja Kuuselan jahtaamisesta.

Journalismissa ei kannata liikaa murehtia tiedonvälittäjien motiiveja. Keskustelun aloitti Matti Kuusela.

Kuuselan ratkaisu oli ryhdikäs teko. Se puhdistaa Aamulehden arkistojen lisäksi myös journalismia yleensä.

Juttujen tarinallistamisessa on sudenkuoppia. Journalismin uskottavuuden turvaamiseksi ne kannattaa etsiä toimituksissa eikä sysätä vastuuta maksavalle yleisölle.

TÄSMENNYS 28.3.2024 klo 09.45: Kirjoituksen kohtaa: ”Erityisen tärkeää oli, että muu media lainasi Aamulehteä. Tämä johti uutisvoittoihin ja ylilyönteihin. Joskus tekstiin lisättiin perättömyys, tai sopiva aihe toteutettiin suunnitellusti, vaikka tapahtumat olisivat saaneet ennakko-odotuksista poikkeavan käänteen” on saatettu tulkita erheellisesti väitteenä laajasta ja systemaattisesta toiminnasta uutisissa, vaikka tekstissä näin ei sanota. Tämän takia tekstiin on kuitenkin lisätty väärinkäsitysten välttämiseksi maininta, että nämä olivat poikkeustapauksia.

HS: Ylessä arvostelukokous journalismin sepitekohusta

Yleisradion sisällä on esitetty voimakasta arvostelua uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaavaa päätoimittajaa Jouko Jokista kohtaan. Asiasta kirjoittaa Helsingin Sanomat.

Kyse on Jokisen puolustelevista lausunnoista koskien hänen entisen alaisensa, Aamulehdessä pitkään työskennelleen toimittajan Matti Kuuselan sepitetapauksessa.

On käynyt ilmi, että Kuusela on kirjoittanut artikkeleihinsa itse keksimiään asioita ja sitaatteja. Tämän seurauksena Aamulehti kertoi poistavansa verkkosivuiltaan 551 Kuuselan kirjoittamaa juttua.

Vuosina 2010–2017 Aamulehden vastaavana päätoimittajana toiminut Jokinen puolusteli Kuuselan toimintaa aiemmin HS:lle toteamalla, että journalismissa ”sepitekin voi toimia oikein hyvin”. Hän on myös pitänyt Aamulehden päätöstä juttujen poistosta ”eettisesti kestämättömänä”.

– Kuusela oli featurekirjoittaja, joka kirjoittaa lehteen tekstiä, joka on hyvin lähellä kaunokirjallista tekstiä. Useimmat Aamulehden lukijat tietävät, että jos jutussa on Kuuselan nimi, niin voi odottaa jotain ihan muuta kuin normaalia uutistekstiä, Jokinen kommentoi.

Vastaavan päätoimittajan lausunto on saanut osakseen voimakasta arvostelua Ylen sisällä. HS:n tietojen mukaan Ylellä pidettiin maanantaina uutis- ja ajankohtaistoiminnan viikkoinfo, joka käytettiin pelkästään sepitekohun käsittelyyn.

Tilaisuudessa useat Ylen toimittajat ovat arvostelleet Jokisen lausuntoa ja ilmaisseet olevansa pettyneitä päätoimittajan toimintaan.

– Toimittajalle on mahdoton tilanne se, kun päätoimittaja kertoo julkisesti, että journalismin kaikista tärkein peruspilari ei pidä paikkaansa, eräs toimittaja sanoo HS:lle.

Osa Ylen työntekijöistä kokee, että Jokinen on lausunnoillaan tuonut Aamulehden kohun Ylen sisälle.

– Ymmärrän alaisen puolustamisen, mutta sen voi tehdä niin, että Ylen journalismin ylle ei langeteta varjoa, tilaisuudessa ollut toimittaja sanoo.

Jokinen on HS:n mukaan korostanut kyseisessä tilaisuudessa, että Kuuselan puolustaminen ei liity mitenkään Yleen eikä Ylen linjauksissa sepitteelliseen aineistoon ole tapahtunut muutosta. Henkilöstölle lähetetyssä viikkokirjeessä Jokinen on painottanut, että sepittäminen ei ole hyväksyttävää, jos asia ei ole lukijalle selvä.

Alma Media aloittaa muutosneuvottelut, 38 työpaikkaa vaarassa

Alma Median mainosmyynnin ja digitaalisen mainonnan kehityksen organisaatio Alma Mediaratkaisut aloittaa muutosneuvottelut, jotka voivat johtaa enintään 38 työntekijän vähentämiseen. Alma Media kertoo asiasta tiedotteessa.

Taustalla on yhtiön mukaan markkinan vaisut kasvunäkymät ja organisaatiossa tehdyt uudelleenjärjestelyt.

Neuvottelut koskevat Alma Median keskitettyä mainosmyynnin ja digitaalisen mainonnan kehityksen organisaatiota. Neuvotteluiden piiriin eivät kuulu Netellon työntekijät.

Neuvotteluissa käsitellään työnantajan alustavia suunnitelmia toiminnan tehostamisesta ja niiden toteuttamisen mahdollisista vaikutuksista henkilöstöön. Käsiteltäviä aiheita ovat muun muassa toimintojen uudelleenjärjestelyt, toimenkuvien muutokset ja siirrot tehtävistä toisiin sekä koulutus- ja uudelleensijoitusmahdollisuudet.

– Selvitämme vaihtoehtoja kehittääksemme palvelukokonaisuuttamme asiakkaidemme ja toimistokentän menestyksen mahdollistajana. Haluamme entisestään vauhdittaa arvonluontia digitaalisessa ympäristössä, uudistaa tarjontaamme ja vastata asiakkaidemme odotuksiin, sanoo Alma Mediaratkaisujen johtaja Tiina Kurki tiedotteessa.

Helsingin Sanomat aloittaa muutosneuvottelut, 20 voi menettää työnsä

Helsingin Sanomat aloittaa muutosneuvottelut, jotka voivat johtaa enintään 20 työtehtävän päättymiseen. Asiasta kerrotaan lehteä kustantavan Sanoma Media Finlandin tiedotteessa.

Sanoma perustelee neuvotteluja organisaatiomuutoksilla, joiden tavoitteena on digikasvun edellytysten parantaminen ja kyky vastata entistä paremmin mediankulutuksen muutokseen ja asiakkaiden tarpeisiin. HS:ssa suunnitelman lähtökohtana on yksinkertaistaa organisaatiorakennetta ja selkeyttää johtamista sekä lisätä kirjoittavien toimittajien määrää.

– Digitaalisten tilauksien määrä kasvaa ja median kulutus siirtyy digiin kiihtyvällä vauhdilla. Tavoitteenamme on organisaatio, joka vastaa aidosti kulutuksen muutokseen. Toimituksemme on monimutkainen ja rakenteet pitkälti ajalta ennen digitaalista muutosta, sanoo HS:n vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi tiedotteessa.

Uudelleenjärjestely voi johtaa muutoksiin nykyisissä työtehtävissä, kun toimintamalli muuttuu, sekä enimmillään kahdenkymmenen työtehtävän vähenemiseen. Muutosneuvottelujen piirissä on koko HS:n henkilöstö joitakin poikkeuksia, kuten pääkirjoitus- ja mielipidetoimitusta lukuun ottamatta.

Samassa yhteydessä HS siirtyy kahden päätoimittajan malliin, ja jako uutislinjaan ja erilliseen syventävään linjaan päättyy. Muutoksen johdosta syventävien sisältöjen päätoimittaja Laura Saarikoski on irtisanoutunut HS:n palveluksesta.

– Kolme päätoimittajaa on ollut pohjoismaisessa mediamarkkinassa poikkeus. Olemme sopineet Laura Saarikosken kanssa asiasta hyvässä hengessä. Laura on Suomen johtavia journalisteja ja tehnyt Helsingin Sanomissa pitkän ja palkitun uran, mistä iso kiitos, Yläjärvi sanoo.

Helsingin Sanomien lisäksi muutosneuvottelut käydään Sanoman B2B-liiketoimintayksikössä, jossa vähennystarve on enintään 25 työtehtävää.

Hamasin hyödylliset idiootit

Joku ehkä vielä muistaa aktivistien ja heitä tukevien toimittajien ja tutkijoiden kesällä 2023 käynnistämän natsi- ja äärioikeistojahdin. Kiihkeän pohdinnan kohteena oli muun muassa ministeri Vilhelm Junnilan (ps.) solmio:

”Ministeri Junnilan solmiovalinta kiinnostaa, koska pesukarhuun on kansainvälisesti liitetty äärioikeistolaista symboliikkaa, vaikka yhteys ei ole kaikista ilmeisin”, kertoi esimerkiksi Ilta-Sanomat.

Heippa Lähi-idästä! Täällä ei tarvitse pohdiskella pesukarhujen piilomerkityksiä tai muita salaliittoteorioita, jos etsii natsismin sympatisoijia. Tätä kirjoittaessani on juuri paljastanut, että YK:n avustusjärjestö UNRWA:n työntekijöitä osallistui palestiinalaisten terroristien hyökkäykseen Israeliin 7. lokakuuta 2023.

Monikymmenkertaisesti suurempi joukko järjestön työntekijöitä ylisti terrorihyökkäystä sosiaalisessa mediassa. Israelilaiset ovat seuranneet UNRWA:n toimintaa tarkkaan jo pitkään.

Esimerkiksi vuonna 2017 julkaistussa raportissa havaittiin useiden UNRWA:n työntekijöiden lietsovan rasismia järjestön ylläpitämissä kouluissa.

”Kymmenet UNRWA:n työntekijät Libanonissa, Jordaniassa, Gazassa ja Syyriassa ovat yllyttäneet antisemitistiseen väkivaltaan. Ilmiö on jatkunut vuosia. UNRWA:n opettajat ovat julkaisseet ihailevia kuvia Hitleristä ja iloinneet terrori-iskuista”, Kirkko ja Kaupunki -lehden toimittaja Juhani Huttunen kirjoitti tuolloin.

Suomen valtakunnallisista isoista medioista en ole huomannut aikaisemmin juuri yhtään juttua UNRWA:n korruptiosta, antisemitismistä, natsismin ihailemisesta, läheisistä yhteyksistä terroristijärjestöihin tai muista vakavista ongelmista. Sen sijaan olen lukenut kymmenittäin juttuja, joissa järjestön kannanottoja toistellaan kritiikittömästi ja samalla syytetään Israelia, Lähi-idän ainoaa demokraattista oikeusvaltiota, milloin mistäkin.

Asuminen Israelissa on avannut silmäni valtavalle joukolle kiistattomia faktoja Lähi-idän konflikteista, joita suomalaisessa mediassa kohtaa äärimmäisen harvoin.

Israelilaiset sotilaat löysivät äskettäin gazalaisesta kodista Adolf Hitlerin Taisteluni-teoksen arabiankielisen käännöksen, reunamerkinnöin varustettuna.

Vuonna 2021 BBC:lle työskennellyt palestiinalainen toimittaja Tala Halawa twiittasi #HitlerWasRight (suom. Hitler oli oikeassa)

Helmikuussa 2024 paljastui, että BBC:n työntekijä Dawn Queva oli vuosien ajan levittynyt sosiaalisessa mediassa antisemitistisiä propagandaa, esimerkiksi salaliittoteorioita, jotka kiistävät holokaustin.

Lähi-idästä puhuttaessa monet peräänkuuluttavat konfliktien ”historiallista kontekstia”. Hyvä. Sitähän löytyy.

Vuonna 1941 Jerusalemin suurmufti ja alueen muslimien johtaja Amin al-Husseini vieraili Roomassa ja Berliinissä ja tapasi Benito Mussolinin ja Adolf Hitlerin. Yhteisymmärrys syntyi helposti.

Natsit, fasistit ja al-Husseini ilmoittivat tavoittelevansa yhdessä juutalaisten hävittämistä silloisen Palestiinan brittiläisen mandaatin alueelta. Saksan matkoilla al-Husseinille esiteltiin myös keskitysleirejä. Vuonna 1943 hän auttoi natseja värväämään Balkanin alueen muslimeja SS-joukkoihin. Natsijohtajat kuten Heinrich Himmler ylistivät islamia sekä poliittisena ideologiana että uskontona, koska se oli kurinalainen ja militaristinen toisin kuin kristinusko.

Toinen maailmansota onkin erinomainen vertailukohta Gazan sodalle. Sosiaalisessa mediassa leviävässä kuvaparissa on toisella puolella valokuva raunioituneesta Berliinistä vuodelta 1945 ja toisessa kuvassa raunioitunut Gaza vuodelta 2024. Jokaiselle on päivänselvää, että natsit olivat syyllisiä toiseen maailmansotaan ja siihen, että Saksan kaupungit muuttuivat rauniokasoiksi ja valtava määrä siviilejä kuoli. Jokaiselle pitäisi olla päivänselvää, että Hamas ja muut palestiinalaiset terroristijärjestöt ovat syyllisiä aloittamaansa sotaan ja siihen, että Gaza on raunioina ja siviilejä kuolee.

Jos natsit olisivat laskeneet aseensa ja antautuneet, sota olisi loppunut heti. Jos Hamas laskisi aseensa, vapauttaisi ottamansa panttivangit ja antautuisi, sota loppuisi heti. Jostain syystä julkinen keskustelu on kuitenkin muuttunut varsinkin Suomessa lähes absurdiksi Israelin syyttämiseksi sodasta, jonka palestiinalaiset terroristit aloittivat.

Onko media vinossa?

Olen asunut viime vuodet osittain Suomen ulkopuolella, Israelin lisäksi esimerkiksi Portugalissa, Italiassa ja Iso-Britanniassa ja aikaisemmin monessa muussa maassa. Tämän kokemuksen perusteella olen vuosi vuodelta yhä epäilevämpi sen suhteen, saako Suomen valtakunnallisista medioista puolueetonta tietoa maailman tapahtumista. Siinä missä esimerkiksi Britanniassa Guardianin ja BBC:n tarjoileman vasemmistonäkemyksen vastapainoksi on olemassa useita keskustaoikeistolaisia, oikeistolaisia ja liberaaleja medioita, Suomen mediamaailmasta vihjaa kenties jotain esimerkiksi muutaman vuoden takainen tutkimus Tampereen yliopistosta. Lähes puolet journalismin opiskelijoista kannatti sen mukaan vihreitä, kolmasosa vasemmistoliitoa.

Tuoreen Worlds of Journalism Studyn mukaan 60 prosenttia vastanneista suomalaisista toimittajista sijoitti itsensä poliittisesti keskustasta vasemmalle, ja varsinkin nuoremmat toimittajat ovat yhä useammin kallellaan aktivismiin sen sijaan, että pyrkisivät puolueettomaan faktojen raportoimiseen. Tämä näkyy erityisesti Helsingin Sanomien sivuilla ja Yleisradion ohjelmissa joka ikinen päivä.

Otetaanpa esimerkki siitä, mitä seurauksia poliittisesti vinoutuneella journalismilla on ollut.

Palestiinalainen tutkimuslaitos selvitti marraskuussa 2023 Länsirannan ja Gazan asukkaisen suhtautumista lokakuun 7. päivän 2023 terroritekoihin. 75 prosenttia palestiinalaisista hyväksyi Hamasin terroristien teot. Siis silmittömän väkivallan siviilejä kohtaan, lasten ja kokonaisten perheiden murhaamisen ja polttamisen elävältä, joukkoraiskaukset ja muun seksuaalisen väkivallan. En huomannut suomalaisessa mediassa aiheesta merkittäviä uutisia. Israelissa siitä debatoitiin perusteellisesti.

Poliittinen oikeisto, keskusta ja vasemmisto tekivät kukin erilaisia johtopäätöksiä ja tulkintoja mielipidemittauksen tuloksista. Normaalia yhteiskunnallista keskustelua demokraattisessa maassa, jossa on erittäin aktiivinen kansalaisyhteiskunta ja monipuolinen media. Suomalaisille ei tarjottu asiasta juuri mitään tietoja. Ei tainnut sopia narratiiviin. Kun ideologia ja tosiasiat ovat ristiriidassa, sen pahempi tosiasioille.

Sama tutkimus kertoi, että palestiinalaisista vain 17,2 prosenttia kannattaa niin sanottua kahden valtion mallia. 74,7 prosenttia vastaajista kertoi, että he tukevat yhden valtion mallia. He haluavat Palestiinan, joka ulottuu “from the river to the sea.” Eli suomeksi sanottuna ylivoimainen enemmistö tavallisista palestiinalaisista kannattaa Israelin valtion tuhoamista.

Toki aina on rohkeita toisinajattelijoita. Palestiinalaisen Al-Qudsin yliopiston professori Mohammed Dajani vei joukon opiskelijoitaan tutustumismatkalle Auschwitziin kertoakseen heille antisemitismistä. Häntä syytettiin ”petturiksi” ja hän menetti työpaikkansa yliopistossa. Dajanin auto poltettiin hänen kotinsa edustalla.

”Kuin Venäjän putinistit”

Koko Lähi-idän arabiväestön mielialoja on myös tutkittu. Yli kahdeksankymmentä prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että Hamasin siviileihin kohdistama terrori, joukkomurhat, äärimmäinen väkivalta ja kidnappaukset oli ”oikeutettu vastarintaoperaatio” (Legitimate resistance operation).

Tästäkään tutkimuksesta en ole huomannut uutisia Suomessa.

Palestiinalaisten enemmistön asenne Israelia ja juutalaisia kohtaan on samanlainen kuin Venäjän putinistien asenne Ukrainaa kohtaan. He eivät hyväksy vihaamansa maan ja sen ihmisten olemassaoloa.

Venäjän läheiset välit palestiinalaisten kanssa periytyvät jo Neuvostoliiton ajoilta. Ja kas, pian lokakuun 7. päivän terrorihyökkäyksen jälkeen Vladimir Putin kutsui Hamasin johtajat Moskovaan. Samaan aikaan sinne saapui vieraaksi myös Iranin varaulkoministeri Ali Bagheri Kani.

Iran on palestiinalaisten terroristien tärkein tukija, ja sen aseilla Venäjä tappaa ihmisiä myös Ukrainassa. Gazasta on väitetysti löytynyt Hamasin hallusta myös pohjoiskorealaista aseistusta. Saman liittolaisen aseita Venäjä käyttää Ukrainassa. Luulisi hitaammankin tajuavan, että olemme ison maailmanpoliittisen kriisin ytimessä, jossa demokraattisten maiden kimppuun hyökätään usealla eri rintamalla. Ja luulisi, että tämän myötä tukisimme Israelia yhtä päättäväisesti kuin tuemme Ukrainaa.

Siinä missä Israelin armeija tekee kaiken, mikä äärimmäisen vaikeassa tilanteessa on mahdollista välttääkseen siviiliuhreja, Hamasille siviilit ovat pääkohde. Palestiinalaiset terroristit ovat varsinaisia syyllisiä siviilien kuolemaan Gazassa, he käyttävät siviilejä ihmiskilpinä ja ovat perustaneet tukikohtiaan sairaaloihin ja kouluihin. Ja he aloittivat koko sodan.

Sotatoimien tietoisella kohdistamisella siviileihin on pitkät perinteet Lähi-idässä. Suomessakin tunnettu israelilainen kirjailija Amos Oz kertoo omaelämäkerrassaan Tarina rakkaudesta ja pimeydestä (suom. Kristiina Lampola ja Pirkko Talvio-Jaatinen, 2007), kuinka hänen isänsä välttyi täpärästi kuolemalta. Huhtikuussa 1948 arabit hyökkäsivät Jerusalemin Scopusvuoren sairaalaan matkalla olleen autosaattueen kimppuun. 78 juutalaista murhattiin ampumalla ja polttamalla elävältä ambulansseihin ja muihin ajoneuvoihin, lääkäreitä, sairaanhoitajia, potilaita, opiskelijoita ja yliopiston opettajia. Kirjailijan isän piti olla mukana saattueessa, mutta hän sairastui ja jäi viime hetkellä pois.

Vuonna 2018 kuollut vasemmistolainen Oz säilytti pasifistisen ja idealistisen ideologiansa kaikesta huolimatta. Iso osa Israelin vasemmistosta tai entisestä vasemmistosta sen sijaan on avannut silmänsä. Keskustelin jokin aika sitten lounaspöydässä tutun taidehistorioitsijan kanssa. Hän myönsi tajunneensa lokakuun 7. päivän hyökkäyksen myötä, että rauha on nykyoloissa äärimmäisen vaikea saavuttaa. ”Miten tehdä rauha ihmisten kanssa, jotka haluavat vain tappaa sinut?” Israelin vasemmisto on syvästi pettynyt länsimaisiin aatetovereihinsa.

Ketä kuullaan?

Vinoutunut journalismi on vain yksi osa isommasta suomalaisen yhteiskunnallisen keskustelun ongelmasta, erityisesti mitä Lähi-idän tapahtumiin tulee. Yksi journalistisen vallankäytön muoto on haastateltavien valinta  ̶  kuka kehystetään asiantuntijaksi, jonka mielipidettä kysytään.

Edesmennyt arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttila myönsi taannoin lähtökohtansa suoraan: ”Islamin myönteisistä puolista kertominen on tärkeää, sillä kielteiset puolet tulevat esiin omalla painollaan.”

Islamilaisesta fundamentalismista hän totesi vuonna 2002: ”Sen merkitystä on korostettu liikaa” ja ”…äärilaidan fundamentalismi on polttamassa voimiaan loppuun”.

Kuinka täydellisen väärässä ihminen voi olla. Eikä vähiten siksi, että oma poliittinen ideologia estää tosiasioiden tunnustamisen tai ainakin niiden sanomisen ääneen.

Tunsin Jaakon. Hän kertoi minulle muutamankin kerran olevansa vasemmistoliiton kannattaja, ja taisi sanoa julkisestikin tukevansa Li Anderssonia. Siinäkin hän oli tyypillinen esimerkki yhteiskuntatieteellisen ja humanistisen tutkimuksen poliittisesta vinoumasta, mikä ohjaa monen muun aiheen lisäksi keskustelua Lähi-idästä. Hämeen-Anttilan kollegat ja aatetoverit ovat saaneet massiivisesti palstatilaa kuluneina kuukausina Suomen isoista medioista. Heidän perusasenteensa Lähi-idän tilanteeseen on samanlainen kuin yllä kuvattiin islamista yleensä. Johtotähtiä ovat palestiinalaisten puolella oleminen ja yleinen vasemmistolaisuus.

Hyvin usein tämä toteutetaan vaikenemalla omaan narratiiviin sopimattomista faktoista.

Kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemen tunnen myös henkilökohtaisesti ajalta, kun olin tutkijana Helsingin yliopistossa. Hän on käyttänyt miltei koko uransa vasemmistolaisen maailmankatsomuksensa edistämiseen kansainvälisen oikeuden tulkinnanvaraisuutta hyödyntäen, myös ja erityisesti Lähi-idän konflikteja kommentoidessaan. Kaikki tietävät tämän, mutta jostain syystä mediassa hänet kehystetään puolueettomaksi asiantuntijaksi – kuten monet muutkin aktivistitutkijat.

Aktivistitutkijoiden sanomisiin on syytä suhtautua samalla tavalla kuin vaikka tutkijataustaisten kansanedustajien Veronika Honkasalon (vas.) tai Maria Ohisalon (vihr.) puheenvuoroihin.

He käyttävät objektiiviselta kuulostavaa tutkimuskieltä ja hyödyntävät toimittajien heille suomaa asiantuntija-asemaa, mutta heidän puheensa ovat loppupeleissä pelkkää poliittisesti motivoitua mielipidemuokkausta.

Huutonauruosastolle Lähi-itä -keskusteluissa saavumme Olavi Uusivirran ja muiden muusikoiden tekemisiä seuratessamme. He vaativat Israelin sulkemista pois Euroviisuista. Erikoislaatuista tämä ei ole vain siksi, että viisuista suljettaisiin ulos Lähi-idän ainoa demokraattinen maa. Vaan siksi, että Euroviisut ovat kuluneiden vuosien aikana muodostuneet erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen juhlaksi, vaikka ne eivät sitä virallisesti olekaan.

Sateenkaariväen oikeudet ovat olleet punavihreän vasemmiston kärkiteemoja jo pitkään. Hyvä. Jokuhan voisi sen perusteella luulla, että punavihreä vasemmisto ja kulttuuriväki tukisi erityisesti Israelia, ainoaa maata Lähi-idässä, jossa seksuaalivähemmistöt voivat elää turvallisesti. Tosin tämäkään aihe ei juuri näy suomalaisessa mediassa, kas kummaa.

Tätä kirjoittaessani Tel Avivin hallintotuomioistuin on juuri myöntänyt turvapaikan palestiinalaiselle homomiehelle, joka joutui hengenvaaraan seksuaalisen suuntautumisensa takia Länsirannalla.

Tämä ei ole yksittäinen tapaus, useita seksuaalivähemmistöihin kuuluvia on paennut palestiinalaisalueilta Israeliin. Yksi heistä oli 25-vuotias homomies Ahmad Abu Murkhiyeh. Vuonna 2022 hänet kidnapattiin takaisin Länsirannalle Hebroniin. Siellä Murkhiyeh murhattiin katkaisemalla hänen kaulansa.

Suomen Israel-vastaista kiihkoilua seuratessa ei voi olla muistamatta Vladimir Iljitš Leninin suuhun laitettua tiivistystä länsimaisista vasemmistolaisista hyödyllisinä idiootteina.

Virnistys johtajien kasvoilla Moskovassa, Hamasin terroristitunneleissa ja Teheranissa on tänään yhtä leveä kuin se oli 1900-luvun neuvostojohtajilla, kun he saivat eurooppalaisen vasemmistointelligentsijan ajamaan totalitaristisen valtion etuja, ”rauhan” ja ”solidaarisuuden” nimissä.

Lopuksi. Lokakuun 7. päivän 2023 terroriteot on dokumentoitu kuvina ja videoina tämän linkin takaa löytyvälle sivustolle, missä vierailemista suosittelen kaikille. Suomen kaikille olaviuusivirroille ja muille Hamasin hyödyllisille idiooteille se olisi erityisen suositeltavaa. Ihan rauhassa vaan katselette, take all the time you need. Sen jälkeen voitte hetken miettiä sitä, kenen joukoissa seisotte.

Fox Newsin entinen juontajatähti löytyi Moskovasta

Entinen Fox News -kanavan tähti lähenee kiertoradallaan Venäjän hallintoa. Sunnuntaina amerikkalainen tv-kasvo tavattiin Moskovasta, eikä vielä maanataina kukaan suostunut kertomaan, miksi.

Tucker Carlson on erittäin kokenut juontaja. Ennen televisiouraansa hän työskenteli kirjoittavana toimittajana, ja häntä pidettiin perin lahjakkaana.

Carlsonin oma ohjelma Tucker Carlson Tonight oli Fox Newsin suosituimpia.  Sitä ennen edelliset ohjelmat CNN:lla ja MSNBC:lla oli lopetettu alhaisten katsojalukujen vuoksi, ja Carlson ajautunut Fox Newsille reportteriksi ja suositumpien juontajien sijaiseksi.

Keväällä 2017 Carlson sai Fox Newsilla paremman ohjelmapaikan ja noste käynnistyi. Näihin aikoihin Donald Trumpista oli kuukausia aiemmin tullut Yhdysvaltain presidentti, ja kaksi äänekästä konservatiivia löysivät toisensa.

Carlson nousi presidentti Trumpin luottojuontajaksi. Kun Trumpia ei valittu presidentiksi toiselle kaudelle, myötäili Carlson häviäjän äänenpainoja. On syytä muistuttaa, että Trump ei ole koskaan myöntänyt hävinneensä.

Vuonna 2023 Carlson sai lähteä Fox Newsista. Syytä ei kerrottu julkisuuteen.

Todennäköisesti Carlsonin poistuminen liittyi Fox Newsin Dominion Voting Systems -yhtiön kanssa edeltävällä viikolla tekemään sopimukseen. Dominion oli haastanut Fox Newsin omistajayhtiön oikeuteen, kun esimerkiksi Carlson levitti kanavalla sitkeästi väitteitä siitä, että Yhdysvaltain presidentinvaalien tulos olisi väärennetty.

Lähtöpassit saatuaan Carlson ryhtyi tekemään lähetyksiään viestipalvelu X:aan eli entiseen Twitteriin. Haastateltavina ovat olleet korkean profiilin ristiriitaiset hahmot kuten Argentiinan ja Serbian presidentit Javier Milei ja Aleksandar Vučić, Unkarin pääministeri Viktor Orbán, sekä tietenkin Donald Trump.

Nyt Tucker Carlson on nähty Moskovassa. Asiasta kertoi ensimmäisenä viranomaisia lähellä oleva paikallismedia Mash, jonka mukaan Carlson saapui Moskovaan torstaina ja kävi sunnuntaina Bolšoi-teatterissa katsomassa balettia.

Mutta onko Carlson lomalla vai töissä? Maanantaina iltapäivällä asiasta ei ollut varmuutta, mutta työskentely voisi olla linjassa muiden hänen sosiaaliseen mediaan tekemiensä juttutuokioiden kanssa. Paikallinen Izvestija-lehti bongasi Carlsonin myös moskovalaisesta hotellista ja kysyi, onko tämä tullut haastattelemaan presidentti Vladimir Putinia.

Carlson ei myöntänyt eikä kiistänyt. Katsotaan, hän hymyili.

Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov ei maanantaina myöskään vahvistanut huhua siitä, onko Putin antamassa Carlsonille haastattelun. Peskovin mukaan Kreml ei voi pitää kirjaa siitä, ketkä kaikki länsimaiset toimittajat tulevat Moskovaan työasioissa, vaikka hyvä kuulemma on, että tulevat. Peskov lupasi ilmoittaa venäläiselle medialle, mikäli asiasta päätettäisiin jotain.

Politiikkaa seuraava verkkomedia Politico huomautti, että Tucker Carlson on yrittänyt haastatella Putinia aikaisemminkin.

– Yritin haastatella Vladimir Putinia ja Yhdysvaltain hallinto esti minua, ajattele sitä hetki, Carlson sanoi syksyllä itävaltalaiselle Weltwoche-julkaisulle.

Izvestialle Carlson sanoi hotellissa, että on lukenut Moskovasta paljon, ja että on halunnut tutustua siihen omin silmin. Kaunista ja kiinnostavaa kuulemma on.

Venäjä vaikuttaa toivottavan  Carlsonin tervetulleeksi. Kremlille myötämielinen Moskovski Komsomolets -lehti ryhtyi maanantaina puuhaamaan tälle jäsenyyttä Venäjän journalistiliitossa. Liiton puheenjohtajan Vladimir Solovjovin mukaan Carlson voidaan mieluusti hyväksyä, jos hän sitoutuu jäsenehtoihin ja maksaa jäsenmaksut säännöllisesti.

Vladimir Solovjov tunnetaan liiton puheenjohtajuutta paremmin Venäjän ykköskanavan ehkä äänekkäimpänä propagandistina. Solovjov on muun muassa ehdottanut ehkäisevää ydiniskua Ranskaan sekä todennut, että ”natsimaiden” pääkaupunkien Berliinin, Pariisin, Madridin, Lontoon ja Washingtonin tulisi ”olla tulessa”.

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Edward Hunter Christie ehdotti viestipalvelu X:ssa, että Carlsonin vierailulle Moskovassa voi olla haastatteluakin kylmäävänpi syy. Carlson saattaisi toimia viestikapulana Putinin ja uudelleen presidentiksi pyrkivän Trumpin välillä.

 

 

 

 

Älypuhelimen kielteiset vaikutukset korostuvat yhdessä ryhmässä

Sosioekonomiset tekijät vaikuttavat siihen, millaisia ilmiöitä 15–29-vuotiaat suomalaiset kohtaavat älypuhelinta käyttäessään. Monet kielteiset kokemukset korostuvat heikossa taloudellisessa tilanteessa olevilla nuorilla, ilmenee Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVI) tuoreesta kyselystä.

Kyselytutkimuksen tavoitteena oli selvittää nuorten ja nuorten aikuisten näkemyksiä ja hyvinvointiin vaikuttavia kokemuksia älypuhelinten ja sosiaalisen mediaan käyttöön liittyen. Yleisimpiä kielteisiä kokemuksia olivat ulkonäköpaineet, jotka koskettivat vastaajista 42 prosenttia sekä vihapuhe, syrjivät ja rasistiset sisällöt, joita 40 prosenttia vastaajista oli kohdannut. Vaikuttamaan pyrkivää, virheellistä tai valheellista tietoa kertoi kohdanneensa kaikista vastaajista 32 prosenttia.

Tutkimuksen perusteella naiset kohtaavat älypuhelinta käyttäessään kielteisiä asioita selvästi miehiä useammin. Seksuaalista häirintää kokevat muita useammin nuorista alle 20-vuotiaat ja erityisesti naiset.

Kotinsa taloudellisen tilanteen jokseenkin tai erittäin huonoksi kuvanneilla vastaajilla oli useammin kokemuksia monista kielteisistä asioista kuin hyvin toimeentulevista talouksista tulevilla nuorilla. Vastauksissa korostuivat esimerkiksi yksinäisyys ja ulkopuolisuuden kokemukset, ulkonäköpaineet ja alhainen itsetunto.

Samojen nuorten älypuhelimen käytössä korostuivat myös kokemukset vihapuheen ja syrjivien sisältöjen kohtaamisesta sekä taloudellisista haitoista. Näitä ovat esimerkiksi harkitsemattomat ostopäätökset ja uhkapelaaminen.

– Kielteisten mediakokemusten kasautuminen pienituloisten kotien nuorille vahvistaa käsitystämme hyvinvoinnin ja mediankäytön kaksisuuntaisesta kytköksestä. Siksi myös medialukutaitoja edistettäessä on pyrittävä huomioimaan sensitiivisesti nuorten erilaiset lähtökohdat, ja kiinnitettävä erityistä huomiota niihin lapsiin ja nuoriin, joiden elämäntilanne voi olla haastava, sanoo Safer Internet -toiminnan projektipäällikkö Rauna Rahja Kansallisesta audiovisuaalisesta instituutista tiedotteessa.

– Turvatuista lähtökohdista on helpompi ponnistaa kohti hyviä medialukutaitoja, jotka läheisen aikuisen tuen ohella suojaavat haitallisilta mediakokemuksilta.

Kyselytutkimus toi esille älypuhelimen käytössä myös paljon myönteisiä asioita eri ikä- ja vastaajaryhmissä.

– Puhelimen käytössä korostuvat yhteydenpito, hauskuus ja toisaalta myös puhelin osana arjen rutiinien hoitamista, kertoo tutkimuspäällikkö Ville Pitkänen E2 Tutkimuksesta.

Kyselyn kohdejoukkona olivat 15–29-vuotiaat suomalaiset. Kyselyyn vastasi 1021 henkilöä. Aineisto kerättiin internetpaneelissa marraskuussa 2023. Kyselyn toteutti E2 Tutkimus KAVIn tilaamana. Kyselytutkimuksen tuoma uusi tieto auttaa suuntaamaan tukea erilaissa tilanteissa oleville lapsille, nuorille ja perheille.

LUE MYÖS:
Oletko koukussa älypuhelimeesi? Nämä merkit paljastavat riippuvuuden
Onko lapsesi koukussa älypuhelimeen? Näissä tilanteissa pitää huolestua

Tiktokista on tullut nuorten tärkein uutiskanava

Tiktok on 13–18-vuotiaiden selkeästi tärkein uutiskanava. Sieltä uutisia seuraa lähes puolet ikäryhmästä. Tämä selviää Kantar Media Oy:n Uutismedian liitolle tekemästä Nuoret ja uutismediasuhde -tutkimuksesta.

Toiseksi tärkein uutiskanava nuorille on iltapäivälehtien verkkosivut, joista uutisia seuraa 37 prosenttia nuorista.

Tiktokin merkitys nuorten suosimana uutiskanavana on kasvanut nopeasti. Vielä vuonna 2020 sen rooli 13–18-vuotiaiden uutislähteenä oli melko pieni. Uutiskanavista Tiktok ja Instagram korostuvat erityisesti tytöillä.

Valtaosa nuorista seuraa uutisia vähintään jonkin verran. Aktiivisesti eli vähintään kerran päivässä uutisia seuraa 36 prosenttia nuorista. Määrä on laskenut koronavuosien huipusta, jolloin uutisia seurasi päivittäin miltei puolet nuorista. Sekä uutisten seuraamisen aktiivisuus että journalististen medioiden seuraaminen lisääntyvät iän myötä.

Vaikka Tiktok on nuorille tärkeä uutiskanava, sitä käytetään pääasiassa muuhun kuin uutisten seuraamiseen. Keskimäärin siellä vietetään 1,5 tuntia päivittäin. Reilu kymmenys nuorista ei käytä Tiktokia lainkaan.

Tiktok koetaan varsin koukuttavana, sillä 76 prosenttia vastanneista on sitä mieltä, että sen käyttöä on joskus vaikeaa lopettaa.

Lähes puolet nuorista sanoo, että jos uutismedioiden sisällöt eivät tulisi vastaan Tiktokissa, he todennäköisesti eivät näkisi niitä missään muualla. Vajaa kolmannes nuorista seuraa uutisia menemällä suoraan jonkin uutismedian sivustolle.

Nuoret erottavat uutismedioiden sisällöt muusta Tiktokin sisällöistä varsin hyvin. Lähes 70 prosenttia vastaajista kertoo tunnistavansa uutismedioiden tuottamat sisällöt alustalla ja yli 70 prosenttia kertoo luottavansa niihin.

Tiktokin kokonaisluotettavuus on heikko

Tiktokin koettu kokonaisluotettavuus on sen sijaan varsin matalalla tasolla. Nuorista iso osa törmää vähintään silloin tällöin epäselvään, virheelliseen tai valheelliseen tietoon. Selkeästi useimmin tällaista tietoa kohdataan Tiktokissa. Reilu 40 prosenttia nuorista kertoo olevansa jonkin verran huolissaan Tiktokin tietoturvasta.

Helpointa uutisten totuudenmukaisuuden arviointi on nuorten mielestä kotimaisissa uutismedioissa. Journalistista sisältöä tuottavat uutismediat ovat myös luotetuimpien medioiden kärjessä.

– Uutisten seuraaminen sosiaalisen median kautta asettaa medialukutaidolle uudenlaisia vaatimuksia. Somessa on keskeistä osata tunnistaa journalismi ja erottaa erilaiset sisällöt toisistaan. On hienoa, että nuoret kokevat omat taitonsa tässä varsin hyviksi, mediakasvatusasiantuntija Hanna Romppainen Uutismedian liitosta sanoo tiedotteessa.

– Mediakasvatukselle on nyt entistäkin suurempi tarve. Journalismista on tärkeää puhua osana somekontekstia, ja myös uutismedian on tarpeen jatkuvasti tehdä journalismia tutuksi ja avata sen pelisääntöjä nuorille, Romppainen jatkaa.

Nuoria kiinnostaa itseään koskevat uutiset

Nuoria kiinnostavat ennen kaikkea nuorten omaan elämään liittyvät uutiset ja kiinnostus niihin on vahvistunut aiemmasta. Seuraavaksi kiinnostavimpina nuoret kokevat isot uutisaiheet sekä maailmalla että Suomessa. Nuoret kaipaavat lisää nuorten ääntä mediaan. Vain reilu neljännes heistä on tyytyväisiä siihen, kuinka hyvin mediat huomioivat nuoret.

Kiinnostavissa uutisaiheissa on selviä eroja tyttöjen ja poikien välillä. Poikia kiinnostaa tyttöjä enemmän urheiluun ja liikuntaan liittyvät aiheet. Mielenterveyteen, terveyteen, hyvinvointiin ja ihmissuhteisiin sekä kiusaamiseen, vihapuheeseen ja syrjintään liittyvät teemat korostuvat taas tytöillä.

27 prosenttia nuorista kertoo välttelevänsä joitakin uutisaiheita. Tämä korostuu erityisesti tytöillä. Selvästi eniten vältellään sotaan liittyviä aiheita.

Uutiset halutaan lyhyinä ja videomuodossa. Selkeästi mieluisin uutisen muoto nuorille ovat lyhyet, neutraalit uutisvideot.

LUE MYÖS:
Mitä Tiktokille tapahtuu? Seuraavat askeleet määrää Irlanti
Suojelupoliisi Ylelle: Tiktok-käyttäjien tiedot saattavat vuotaa vääriin käsiin
Tiktokia syytetään Kiinan aivosodaksi, mutta sen kieltäminen ei auta

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Verkkouutisissa mainostamalla tavoitat

100 000 suomalaista päivässä

Meiltä on pyydetty tehokasta, pienille budjeteille sopivaa mainosratkaisua. Niinpä teimme sellaisen, katselet sitä parhaillaan. Tarvitset vain hyvän idean, kuvan, otsikon ja 280 euroa.

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)