Vladimir Putinin helmikuussa 2022 aloittama täysimittainen hyökkäys Ukrainaan on pakottanut Euroopan uudelleenarvioimaan suhteensa Venäjään.
Yhdysvaltain asteittainen sotilaallinen vetäytyminen Euroopasta siirtää vastuun Ukrainan tukemisesta ja koko mantereen vakaudesta yhä selvemmin eurooppalaisten harteille, todetaan arvovaltaisen Center for Strategic and International Studies -ajatushautomon (CSIS) raportissa.
– Euroopan täytyy nyt kantaa aiempaa isompi taakka Ukrainan säilyttämisestä taistelukuntoisena ja vakaan järjestelyn varmistamisesta, kun sota aikanaan päättyy, CSIS:n tutkijat kirjoittavat.
Raportin kirjoittajiin lukeutuvat muun muassa CSIS-ajatushautomon Euroopan, Venäjän ja Euraasian tutkimusohjelmaa johtava Max Bergmann ja Venäjältä vapaaehtoiseen maanpakoon Yhdysvaltoihin siirtynyt tohtori Maria Snegovaja.
He kehottavat Eurooppaa laatimaan yhteisen, pitkäjänteisen Venäjä-strategian, jonka perustaksi ehdotetaan päivitettyä versiota kylmän sodan aikaisesta patoamisopista. Kyse ei kuitenkaan olisi Neuvostoliittoon erikoistuneen amerikkalaisdiplomaatti George Kennanin 1940-luvun linjausten suorasta kopiosta, vaan sopeutetusta lähestymistavasta, joka ottaa huomioon hybridivaikuttamisen, Kiinan roolin ja Euroopan sisäiset ristiriidat.
Patoamisstrategialla on raportin mukaan kolme keskeistä vahvuutta: se estäisi Venäjän vaikutusvallan laajenemista, rajoittaisi eskalaation riskiä ja tarjoaisi Euroopalle poliittisesti keskitetyn, taloudellisesti hallittavan toimintamallin.
– Patoaminen ei merkitse eskalaation poissaoloa, vaan hallittua eskalaatiota strategian ja poliittisen keskustelun sallimissa rajoissa, raportti painottaa.
Patoamisstrategian ytimessä olisi Ukrainan tukeminen, sillä sodan lopputulemasta riippumatta Venäjää on estettävä vahvistamasta asemaansa. Ukrainan kohtalo on sekä Euroopan turvallisuuden että patoamisstrategian onnistumisen kannalta olennaisessa roolissa.
Onnistuminen edellyttää pitkäaikaista sotilaallista ja taloudellista apua Ukrainalle, maan infrastruktuurin jälleenrakentamista ja kenties myös turvatakuita esimerkiksi Nato-jäsenyyden muodossa.
Yli kolme vuotta jatkuneen hyökkäyssotansa aikana Venäjä on raportin mukaan osoittanut huomattavaa sopeutumiskykyä. Kreml on kyennyt kasvattamaan puolustusmenojaan, pitänyt taloutensa kohtalaisessa tasapainossa ja ylläpitänyt sisäistä vakautta propagandan ja sorron keinoin.
Jollei mitään erityistä tapahdu, sotatoimia kyettäisiin jatkamaan nykyisellä intensiteetillä vuoteen 2027 saakka, CSIS:n tutkijat arvioivat.
Tässä tilanteessa Euroopan kannattaa raportin mukaan paitsi tukea Ukrainaa, myös vahvistaa omaa puolustuskykyään ja erityisesti puolustusteollista tuotantoa. Naton itäisellä sivustalla – erityisesti Baltiassa, Puolassa ja Romaniassa – tarvitaan pysyvää monikansallista läsnäoloa.
– EU:n ja -Britannian puolustusyhteistyö on uskottavan yhteisen strategian keskeinen edellytys, eikä yhteistä linjaa voida muodostaa ilman Saksan aktiivista osallistumista, raportti alleviivaa.
Patoaminen on raportin mukaan ainoa realistinen vaihtoehto, sillä Venäjää ei pidä aliarvioida – eikä varsinkaan haaveilla maan muuttumisesta liberaaliksi demokratiaksi.
