Intia toteutti 7. toukokuuta operaatio Sindooriksi kutsutun ilmaiskujen sarjan Pakistanissa ja Pakistanin hallitsemalla Kashmirilla sijaitsevia kohteita vastaan.
Sotatoimi oli vastaisku terrorihyökkäykseen Kashmirissa, jonka tekijöiden uskotaan olleen kytköksissä Pakistaniin. Pakistanin ilmavoimat ampui alas ainakin yhden ranskalaisvalmisteisen Rafale-hävittäjän ja useita muita koneita ilman omia tappioita.
Molempien osapuolten lentokalusto pysytteli oman maansa ilmatilassa yhteenoton aikana, johon osallistui jopa 125 hävittäjää ja muuta konetta. Asiantuntijoiden mukaan Pakistanin menestyksen taustalla olivat kiinalaisvalmisteiset J-10CE- ja JF-17-hävittäjät sekä PL-15-ohjukset, joiden lentoa koordinoitiin Ruotsin toimittamilla Erieye AWACS -tutkakoneilla.
Ilmataistelun lopputulokseen vaikuttivat monet tekijät, joita ei otettu huomioon esimerkiksi Intian ja Yhdysvaltain ilmavoimien aiemmissa Cope-harjoituksissa.
Pakistan sai käyttöönsä vuonna 2021 ensimmäiset Shenyang J-10CE-hävittäjät, jotka on varustettu häirinnältä suojatuilla AESA-tutkilla. Aiempia JF-17-hävittäjiä päivitettiin yhteensopiviksi pitkän kantaman ilmasta ilmaan -ohjusten kanssa. Konemallissa käytännössä yhdistetään moderni moottori F-16:n kaltaiseen avioniikkaan ja MiG-21:n tai F-7:n runkoon, 19fortyfive-sivusto huomauttaa.
Kiina vauhditti PL-15-ohjusten vientiversion toimituksia Pakistanille. Niiden kantama on kotimaista versiota pienempi, mutta mahdollisuus tulittaa kohteita 145 kilometrin päässä antaa silti merkittävän etulyöntiaseman melkein kaikkia Intian käytössä olevia ohjuksia vastaan.
Mahdollisesti ratkaiseva merkitys oli ruotsalaisen Saabin valmistamilla tutkakoneilla. Ne pystyvät havaitsemaan ja seuraamaan viholliskohteita jopa 450 kilometrin päässä. Erieye-koneiden tutkan sanotaan tunnistavan myös matalalla lentäviä koneita, jotka yrittävät piiloutua maastoon. Tutkakoneiden avulla omat hävittäjät voivat tarvittaessa pysytellä piilossa pitämällä omat tutkansa pois päältä.
Erieyet pystyvät ohjaamaan kiinalaiset PL-15-ohjukset kaukana sijaitseviin kohteisiin. Viholliskone voi havaita lähestyvän ohjuksen vasta lennon loppuvaiheessa, jolloin ohjus käynnistää oman aktiivisen hakututkansa.
On mahdollista, että Intian ja Pakistanin koneet laukaisivat suuren ilmataistelun aikana kymmeniä ohjuksia, joista vain pieni osa pääsi maaliin asti. Tapahtumista tiedetään edelleen vähän, joten taistelun kokonaiskuva tulee hahmottumaan ajan kuluessa.
Maahan syöksyneiden kappaleiden perusteella tiedetään, että kaksi PL-15-ohjusta iskeytyi sadan kilometrin päähän rajasta Intian puolelle. Intian Su-30MKI-hävittäjät olivat pudottaneet Sirsan lentotukikohdan lähelle kaksi BrahMos-risteilyohjusta. Tämä viittaa siihen, että koneet joutuivat hyökkäyksen kohteeksi heti nousunsa jälkeen ja joutuivat tekemään väistöliikkeitä.
Osa asiantuntijoista arvioi, ettei Intia käyttävät riittävällä tavalla elektronisen sodankäynnin järjestelmiä Pakistanin ohjusten häiritsemiseksi. Intian ilmavoimien viestintää sen sijaan häirittiin onnistuneesti.
K-36DM ejection seat of the downed Indian MiG-29 https://t.co/Gtwp2Vw5B2 pic.twitter.com/3YgfbxbzIH
— 𝔗𝔥𝔢 𝕯𝔢𝔞𝔡 𝕯𝔦𝔰𝔱𝔯𝔦𝔠𝔱△ 🇬🇪🇺🇦🇺🇲🇬🇷 (@TheDeadDistrict) May 7, 2025
