Neuvostoliiton diktaattorin Josif Stalinin kerrotaan todenneen Moskovassa toisen maailmansodan aikana vierailleelle Britannian ulkoministeri Anthony Edenille, että Adolf Hitler oli nero, joka ei tiennyt, milloin on aika pysähtyä.
Kirjassaan Stalin ja Suomen kohtalo: 1939, 1944, 1948, 1950 Helsingin yliopiston poliittisen historian professori Kimmo Rentola pyrkii osoittamaan, että Stalinilla itsellään tuo pysähtymisen taito oli. Alkuvuodesta 1940 Stalin käsitti, että talvisodan jatkamiseen sisältyi liian suuria riskejä, joten Suomen kanssa oli solmittava rauha. Kun puna-armeijan suurhyökkäys kesäkuussa 1944 kohtasi odotettua kovempaa vastarintaa, Stalin teki toistamiseen saman johtopäätöksen.
Joulukuussa 1947 Stalin päätyi siihen, että oli Neuvostoliiton etujen mukaista tyytyä hyviin suhteisiin presidentti J.K. Paasikiven johtaman Suomen kanssa ja olla luottamatta siihen, että suomalaiset kommunistit liittolaisineen saisivat enemmistön vuoden 1948 eduskuntavaaleissa. Tämä johti vuonna 1948 YYA-sopimuksen solmimiseen Kremlissä aiemmin kaavaillun kommunistisen vallankaappauksen asemesta.
Pitkän uran Ruotsin ulkoasiainhallinnossa tehnyt Mats Bergquist on palvellut muun muassa suurlähettiläänä Tel Avivissa 1987–1992, Helsingissä 1992–1997 ja Lontoossa 1997–2004. Rentolan kirja herättää ruotsalaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijan, suurlähettiläs Mats Bergquistin mukaan väistämättä kysymyksen, onko Vladimir Putinilla sama strateginen näkemys kuin Stalinilla.
– Tunnettu brittiläinen sotatieteilijä Lawrence Freedman on kutsunut Putinia strategiseksi fanaatikoksi. Tällä luonnehdinnalla Freedman on tarkoittanut, että Putinilla on äärimmäisiä näkemyksiä, jotka saavat hänet tekemään äärimmäisiä päätöksiä, Bergquist kirjoittaa Ruotsin kuninkaallisen sotatiedeakatemian julkaisemassa artikkelissa.
Putinin toimintaa on Bergquistin mielestä leimannut pakkomielteinen suhtautuminen Ukrainaan.
– Putinilta näyttää puuttuvan kyky mukauttaa strategiaansa ulkoisten olosuhteiden muuttuessa. Hän on jo osoittanut, että häneltä puuttuu Hitlerin tavoin kyky painaa jarrua silloin, kun se tuottaisi tuloksia, joita voitaisiin luonnehtia menestykseksi, vaikka ne eivät maksimaalisia olisikaan. Putinin ongelmana on, että mikä tahansa skenaario, joka ei tarkoita Ukrainan enemmän tai vähemmän totaalista alistamista, olisi tappio ja uhkaisi hänen omaa valta-asemaansa, Bergquist toteaa.
– On huolestuttavaa joutua tällaisina aikoina otaksumaan, että uudelleensyntynyt Stalin voisi olla Venäjän johtajana vähemmän vaarallinen kuin Putin, kun on päätettävä sodasta ja rauhasta.





