Läntisten demokratioiden olisi ranskalaisen turvallisuuspolitiikan asiantuntijan, professori Nicolas Tenzerin mielestä tähdättävä Vladimir Putinin hallinnon täydelliseen strategiseen tappioon.
– Kansainvälisen oikeuden sekä kymmenien miljoonien ihmisten elämän ja kuoleman näkökulmasta tämä on välttämättömyys, Sciences-Po-huippuyliopiston kansainvälisten suhteiden professorina toimiva Tenzer toteaa Desk Russie -verkkolehdessä.
Kaikki Venäjän miehittämät ja hallinnassaan pitämät alueet niin Ukrainassa, Georgiassa kuin Moldovassa on hänen mukaansa vapautettava, venäläisjoukot on vedettävä Syyriasta ja diktaattori Aljaksandr Lukašenkan rikollisen hallinnon on väistyttävä Valko-Venäjällä.
Tämän myötä Kuuba, Venezuela ja Nicaragua menettäisivät tärkeimmän tukijansa ja Venäjän hallinnon tukemat palkkasotilasarmeijat menettäisivät toimintaedellytyksensä sekä Afrikassa että muualla maailmassa.
Uhka on eliminoitava
Se, että lännessä yhä kavahdetaan ajatusta autoritaarisen Venäjän täydellisestä tappiosta, paljastaa Tenzerin mielestä ajattelun lyhytnäköisyyden ja strategisen hahmotuskyvyn puutteellisuuden.
– Olemme jättäneet 24 vuoden ajan aloitteen Putinin käsiin. Olemme sallineet hänen määrätä asialistan. Hän on sanellut keskustelun ehdot saattamalla meidät tapahtuneiden tosiasioiden eteen, emmekä me ole siihen reagoineet. Kun me nyt reagoimme, meillä on vieläkin vaikeuksia määritellä, mitä me strategisesti tavoittelemme. Putin on määritellyt tavoitteensa, mutta me emme, Tenzer sanoo.
Hän pitää tärkeänä ymmärtää, että Venäjä ei käy sotaa yksinomaan Ukrainan ja muiden kansakuntien vapautta vastaan, vaan kyse on globaalista ideologisesta kamppailusta.
– Kun tämän valtion tulevaisuudessa aiheuttama uhka kokonaisuudessaan eliminoidaan, päämääränä on luoda edellytykset rauhallisemmalle, vapaammalle, arvokkaammalle ja ihmisarvoisemmalle maailmalle, hän toteaa.
Läntisten johtajien ei pitäisi Tenzerin mielestä palata neuvottelupöytään Venäjän kanssa edes silloin, kun Ukraina on voittanut sodan ja Putin väistynyt vallasta, vaan vasta silloin, kun Venäjällä on hallinto, joka pidättäytyy kaikesta ulkoisesta aggressiosta ja keskittyy aidosti tavoittelemaan maansa sosiaalista, taloudellista, kulttuurista ja intellektuaalista jälleenrakentamista.
Kestävää rauhaa ei voida hänen mukaansa saavuttaa ennen kuin Venäjä on ”normaali” maa – ei tuhoamisideologian nimiin vannova henkitoreinen imperiumi. Se, kuinka kauan tähän kuluu tai onko se Venäjän synkän historian valossa ylipäätään mahdollista, on toistaiseksi hämärän peitossa.
– Meidän on vietävä työ päätökseen – ei siksi, että haluaisimme kostaa, vaan siksi, että se on edellytys kestävälle rauhalle ja sille, että voimme pyrkiä rakentamaan toisenlaista järjestystä kuin se, jonka Venäjä oli itse asiassa sanellut.





