Suomi voi monella mittarilla hyvin, mutta myös huonosti. Talous on taantumassa, valtio velkaantuu, syntyvyys on romahtanut, oppimistulokset luisuvat alaspäin ja mielenterveyden oireilu on paisumassa.
Vallitsevassa tilanteessa jo kansantalouden kannalta on välttämätöntä tehdä päätöksiä ja uudistuksia, jotta Suomi menestyy jatkossakin.
Liikkumattomuus uhkaa suomalaisten työkykyä ja aiheuttaa jo nyt arviolta kolmen miljardin euron kulut yhteiskunnalle. OECD:n arvion mukaan mielenterveyden häiriöiden kustannukset ovat Suomessa vuosittain noin 11 miljoonaa. Sote-kulut ovat kasvamassa uudistuksen ja väestökehityksen myötä merkittävästi.
Oppimis- ja koulutustason on annettu romahtaa jo toistakymmentä vuotta, vaikka osaamisen merkitys talous- ja tuottavuuskasvun kannalta on aivan olennaista. Nuorten lisääntynyt pahoinvointi ajaa osan työmarkkinoiden ulottumattomiin, vaikka yhtäkään nuorta ei pitäisi päästää syrjäytymään.
Herää siis kysymys, miksi työmarkkinoille aiheutetaan vakava kriisi työelämää heikentävillä työlainsäädäntömuutoksilla, joilla ei isoja haasteita ratkaista.
Hallitus perustelee esittämiään työmarkkinauudistuksia ensi sijassa julkisen talouden tilalla ja työllisyysvaikutuksilla. Tämä on kuitenkin ontuvaa, sillä läheskään kaikilla keinoilla ei ole osoitettavissa juurikaan julkista taloutta vahvistavia tai työllisyyttä parantavia vaikutuksia. Sen sijaan toteutuessaan ne lisäävät kärjistyksiä, vastakkainasettelua ja epävarmuutta työmarkkinoilla. Tulehtuneen työmarkkinakriisin vaikutukset voivat kantautua kauaskin.
On selvää, että työlainsäädäntöä ja työelämää pitää uudistaa yhteiskunnan ja työelämän muuttuessa. Työmarkkinoiden vakautta ja pitkäkestoisia ratkaisuja, joihin kaikki voivat sitoutua, ei kuitenkaan kannata väheksyä. Työelämässä on kyse tasapainosta, turvasta ja hyvinvoinnista. Hyvinvoiva ja sitoutunut työntekijä on työnantajan ja koko yhteiskunnan etu.
Kansantalouden ja tuottavuuden kasvun kannalta koulutukseen ja osaaminen panostaminen on ratkaisevaa. Koulutus vahvistaa talouskasvua erityisesti tuottamalla työmarkkinoille osaavaa työvoimaa ja siksi koulutus onkin yksi varmimpia ja pitkäaikaisimpia investointeja minkä tahansa kansakunnan menestykseen. Taloudellisen hyödyn lisäksi koulutuksella on laajat sosiaaliset vaikutukset. Hallituksen tavoitteet koulutuksen ja osaamisen kannalta ovatkin erinomaiset monin tavoin.
Miksi siis työmarkkinanäpertelystä ei voida siirtyä aidosti vaikuttaviin ja kestäviin ratkaisuihin Suomen tulevaisuutta rakentaessa?
Työmarkkinoiden kärjistyneen kriisin ratkaiseminen edellyttää johtajuutta ja tahtoa hakea edes joihinkin palkansaajille kriittisiin työelämäkysymyksiin järkiratkaisu. Erityisesti lakiin säädettävän vientimallin sijaan olisi viisasta antaa työmarkkinamallin valmistelu niille, jotka palkoista ja työehdoista neuvottelevat – vaikka niiden kesken, jotka neuvottelupöytään ovat valmiita.
