Ruotsin puolustusasiamiehenä Kiovassa toimiva eversti Hans Granlund keskittyy tehtävässään raportoimaan Ukrainan Venäjää vastaan käymästä hyökkäyssodasta ja selvittämään, miten Ruotsi voi parhaiten auttaa Ukrainaa voittamaan sen.
– Siitä on hyvin pitkä aika, kun panokset ovat olleet suuremmat kuin nyt, eversti Granlund sanoo ruotsalaisen FSN Perspektiv -uutissivuston artikkelissa.
– Tälle taistelulle on ominaista sen eksistentiaalinen luonne. Ukraina taistelee identiteettinsä, selviytymisensä ja sellaisen maailmanjärjestyksen puolesta, jonka myös me Ruotsissa tunnustamme ja johon mekin kuulumme. Maailmanjärjestystä, jossa jokainen kansakunta valitsee itse, miten se haluaa elää – maailmanjärjestystä, jossa suurvallat eivät ole jakaneet maailmaa etupiireihin, joiden puitteissa ne sanelevat, miten pienempien kansakuntien tulee toimia, Granlund toteaa.
– Venäjän omaksuma asenne on uhka meille kaikille lyhyellä tai pitkällä aikavälillä tavalla, jota monet meistä eivät todennäköisesti osaa edes kuvitella. Ukrainan sota on myös meidän sotamme. Pitkällä aikavälillä ei riitä, että emme ”häviä” tätä sotaa. Tämä on sota, joka on voitettava – pelissä on meidän kaikkien oikeus päättää itse omasta polustamme tulevaisuuteen.
Ukrainan ulkopuolella jotkut yhä uskovat, että Venäjän ja sen diktaattorin Vladimir Putinin kanssa on mahdollista neuvotella ja sopia rauhasta.
– Toisinaan ihmettelen, mistä nämä tarkkailijat saavat tällaisia ajatuksia, Granlund sanoo.
Venäjä kärsii hänen mukaansa päivittäin raskaita, välillä jopa tuhannen sotilaan tappioita, ampuu sadoittain ohjuksia ja lennokkeja siviilikohteisiin silmääkään räpäyttämättä sekä julistaa avoimesti valloittamansa alueet omikseen, ei hänen mukaansa vaikuta vähimmässäkään määrin kiinnostuneelta neuvottelemaan.
– Mitä siis tarvitaan sodan voittamiseksi? Taistelutahtoa, sitkeyttä, kestävyyttä, aseita sekä kansainvälisen yhteisön jatkuvaa tukea kaikissa muodoissaan, hän toteaa.
– Vuonna 2023 näimme Ukrainan käynnistävän vastahyökkäyksen nopeasti koulutetuilla ja vastikään varustetuilla yksiköillä, ilman ilmaherruutta ja osittain kokemattomin joukoin yli vuoden ajan valmistautunutta vastustajaa vastaan. Olosuhteissa, joissa vain harva, jos yksikään nykyaikaisesti varustautunut länsimaa olisi päättänyt aloittaa hyökkäyksen, Ukraina päätti niin tehdä, koska vaihtoehto oli huonompi, hän muistuttaa.
Eversti Granlund korostaa Ukrainan olevan puolustamisen arvoinen.
– Jos Ukraina kaatuu, kuka on vuorossa seuraavana – mihin Venäjän laajentuminen seuraavaksi kohdistuu? Olemmeko valmistautuneet niin hyvin kuin voimme, pystymmekö vastarintaan? Näitä kysymyksiä nousee väistämättä esiin, hän sanoo.
– Venäjän hyökkäys Ukrainaan on nähtävä epäonnistumisena. Sen piti monen mielestä olla strateginen hyökkäys, joka olisi sotilaallisesti ohi 24 tunnissa, mutta nyt on alkamassa kolmas sotavuosi. Mitä tämä tarkoittaa? Suomen presidentti Sauli Niinistö ilmaisi asian hyvin uudenvuodenpuheessaan: ”Venäjä ei ole koskaan niin vahva kuin miltä se näyttää, eikä koskaan niin heikko kuin miltä se vaikuttaa.” Kyseessä on ollut Venäjän epäonnistuminen, mutta vain epäonnistuminen – ei tappio. Muistakaamme tämä ja älkäämme kadottako fokusta, Granlund toteaa.
– Ukrainan kohtalo on täysin sidoksissa sille annettavaan jatkuvaan tukeen kaikissa muodoissaan. Ilman sitä tilanne voi kääntyä nopeasti huonompaan suuntaan – ei vain Ukrainan vaan meidän kaikkien kannalta. Menestyksekäs ja revansistinen Venäjä on hyvin vaarallinen naapuri, hän varoittaa.
