Ydinasekiristys, jonka vielä pari vuotta sitten uskottiin jääneen historiaan, nousi viime vuonna uudelleen maailman ongelmaksi, kun Venäjän salamasota Ukrainassa Ukrainassa epäonnistui. Kreml alkoi lyödä ydinasevalttia pöytään joka välissä, kun lännen sotilaallinen tuki Ukrainalle lisääntyi.
Venäjän propagandistit ja viranhaltijat ovat käyttäneet ydinaseuhkailua jatkuvasti aina laittoman hyökkäyssodan alkamisesta saakka, presidentti Vladimir Putin harvemmin mutta painokkaammin. Invaasion alkupäivänä hän varoitti Natoa kaikesta suorasta osallistumisesta konfliktiin ja pari päivää myöhemmin määräsi Venäjän ydinasejoukot hälytystilaan.
Yhdysvaltojen reaktio on ollut kaksijakoinen: pitkään se pidättäytyi sotaan osallistumisen lisäksi myös raskaan aseistuksen toimittamisesta Ukrainalle, mutta ei myöskään lisännyt omien ydinasejoukkojensa valmiutta. Yhdysvaltojen mukaan Venäjä ei ole osoittanut koko sodan aikana mitään merkkejä ydinasejoukkojensa valmiuden muutoksesta, mutta Washingtonin viivyttely asetoimituksissa antoi Venäjälle aikaa koota asevoimansa ja ryhmittyä valtaamillaan alueilla puolustukseen, jonka läpäisyyn ei nyt löydy ratkaisua.
Samalla on käynyt ilmeiseksi, että Moskovan asettamat punaiset linjat eivät ole olleetkaan niin punaisia, koska mitkään uudet asejärjestelmät tai Venäjän miehittämien alueiden menetykset eivät ole aiheuttaneet eskalaatiota. Onko punainen linja olemassa ja missä se sijaitsee?
Tutkimuksiin ja asiantuntijahaastatteluihin perustuen Odesa Center for Nonproliferationin (OdCNP) johtaja ja Odessan I.I. Mechnikovin yliopiston apulaisprofessori Polina Sinovets näkee aiheeseen kolme näkökantaa.
Ensimmäisen näkökannan kannattajien mukaan länsi voi ylittää punaisen linjan huomaamattaan, mistä seuraisi odottamaton eskalaatio. Heidän mukaansa Moskovan uhkausten huomiotta jättäminen voisi johtaa siihen, että jokin lännen toimi olisi se ”viimeinen pisara”, joka laukaisisi eskalaation. Juuri tämän näkökannan aiheuttamaa vaaran tunnetta ja epävarmuutta Kreml haluaa pitää yllä lännessä.
Toisen näkökannan mukaan jatkuva ydinaseilla uhkailu on vienyt siltä uskottavuuden ja sen alkuperäisen tehon pakotteena. Kun Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin hallinto vastasi, että ydinaseen käyttö johtaisi vastatoimiin, jotka olisivat katastrofaalisia Venäjälle, Moskovan
ydinaseretoriikka vähentyi merkittävästi. Näkökannan mukaan Venäjän johto ymmärtää tarpeen välttää suoraa konfliktia Yhdysvaltojen ja Naton kanssa.
Kolmas näkökanta olettaa, että Venäjän todellista punaista linjaa ei ole vielä ylitetty. Sen arvellaan olevan ”strateginen tappio”, jota termiä Moskovan eliitti käyttää runsaasti, mutta sitä ei ole määritelty. Ei tiedetä, tarkoittaako se Venäjän romahtamista, Krimin menettämistä vai Putinin syrjäyttämistä.
Mikä näkökanta onkin lännessä vallalla, Venäjän ydinasekiristys toimii tehokkaana työkaluna, koska sille ei ole keksitty strategista vastausta. Venäjä pystyy sen avulla kompensoimaan heikkouksiaan ja rajoittamaan lännen apua Ukrainalle. Toimivuus yllyttää myös työkalun jatkokäyttöön sotilaallis-poliittisten päämäärien saavuttamiseksi, minkä seurauksena Yhdysvallat ei pysty täyttämään velvoitteitaan Ukrainalle, jonka se aikanaan suostutteli luopumaan ydinaseista.
