Pääoma, ihmiset ja informaatio virtaavat rajojen yli hanakammin kuin ennen ja maailmankaupan kasvu on kiihtynyt uudelleen usean ankean vuoden jälkeen. Populismi on kasvanut vastareaktiona, eikä sekään ole vielä näyttänyt kaikkea voimaansa. Se tarkoittaa huolia Suomen vientisektorille.
Maailmankaupan perusteella arvioituna globalisaatio on kokenut vakavan kolauksen – sen arvo suhteessa globaaliin bruttokansantuotteeseen oli viime vuonna lähes 20 prosenttia pienempi kuin huippuvuonna 2007. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että maailmankaupan ankeuttaja on ennen kaikkea finanssikriisin jälkeinen pitkä heikko suhdannevaihe, eikä globalisaation loppu.
Maailmankaupan kasvu on äskettäin ylittänyt uudelleen maailman talouskasvun. Tuoreimmat ennusteet viittaavat kaupan viiden prosentin ja talouden vähintään 3,5 prosentin kasvuun. Brookings-instituutin (2016) mukaan myös pääoma ja ihmiset virtaavat rajojen yli hanakammin kuin koskaan ennen.
Globalisaatio oli ensimmäisen kerran vauhdissa 1900-luvun alussa, jolloin maailmankauppa kasvoi nopeasti kultaan sidottujen valuuttojen tuoman vakauden turvin. Silloinkin vaurautta tuonut avoimuus sai aikaan vastareaktioita. Esimerkiksi Harvardin professori Jeffry Frieden (2006) väittää, että kommunismi ja kansallissosialismi syntyivät yhdeltä osin kritiikkinä silloiseen globalisaatioon. Kommunismi oli yksi vastaus eliitin, kapitalistien ylivaltaan, kun taas natsismi perustui muukalaisvihalle.
Nykyinen populismi voidaan määritellä samoilla sanoilla. Populismia on sekä oikeistossa että vasemmistossa, mutta niille on yhteistä joko viha valtaapitävään eliittiin tai muukalaisiin, olivatpa he ulkomaalaisia tai muita vähemmistöjä.
Protektionismi on populistien yksi keino suojautua muukalaisilta, ja se onkin lisääntynyt jo finanssikriisistä alkaen. Perinteisesti protektionismi on seurannut yleisiä suhdanteita, joten nyt kun maailmantalous jälleen piristyy, protektionismikin voisi vähentyä. Niin ei kuitenkaan käy, koska globalisaation eteneminen ruokkii populismia, joka turvautuu protektionismiin.
Yhdysvaltain presidentti ilmentää nykymenoa ilmeisimmin. Donald Trumpin vaalikampanjan keskiössä olivat protektionismi ja Obaman terveydenhuoltojärjestelmän purkaminen. Obamacare jäi purkamatta, joten America First –retoriikka on yhä tärkeämpää lupausten noudattamiseksi.
Evenett ja Fritz (2017) osoittavat, että finanssikriisin jälkeisenä aikana Yhdysvallat on ollut maailman ahkerin kaupan rajoitteiden asettaja muutenkin, ja nyt Trumpin ensimmäisen vuoden aikana kaupan rajoitteita on asetettu enemmän kuin yhtenäkään vuonna Barack Obaman kahden kauden aikana.
Suurin kauppakumppani Kanada on saanut kokea puutullit ja uusimpana lentokonevalmistaja Bombardierin vastaisen iskun. Kiinaa vastaan Trump taistelee vetoamalla kansalliseen turvallisuuteen, minkä perusteella pohditaan teräksen tuonnin ja yrityskauppojen ehtoja.
Monenkeskisellä rintamalla Yhdysvallat on irtautunut Tyynen valtameren TPP-sopimuksesta, Atlantin TTIP-neuvottelut ovat jäissä ja Pohjois-Amerikan NAFTA halutaan neuvotella uusiksi.
Lisäksi maailman kauppajärjestön toimintakyky on vaakalaudalla. WTO:ssa on seitsemän tuomaria pohtimassa kaupan reiluutta. Paikoista neljä on tällä hetkellä täytetty, ja yksi virka on kierrätysvuorossa ensi vuonna. Yhdysvallat on alkanut hidastaa tuomareiden nimitysprosessia, mikä uhkaa vakavasti WTOn kykyä ratkoa kauppakiistoja. Neljällä tuomarilla WTO vielä pärjäisi jotenkin, mutta jos tuomareiden määrä vähenee ensi vuonna lisää, kaupan esteiden asettamiselle on yhä vähemmän uhkia, kun niistä valittaminen ei enää johda mihinkään.
Voidaan vain kysyä, mihin tämä päättyy. Trump tuskin aloittaa laajamittaista kauppasotaa, mutta pitää varmasti yllä protektionistista linjaa. Se hidastaa maailmankaupan elpymistä ja siten rajoittaa myös Suomen vientimahdollisuuksia. Mitä enemmän maailmankauppa protektionismin vuoksi häiriintyy, sitä enemmän Suomelta on löydyttävä kilpailukykyä. Kun markkinoiden koko ei kasva, oma vienti voi lisääntyä vain markkinaosuuksia voittamalla.
Trump on tuskin populismin viimeisin airut. Päinvastoin, globalisaation eteneminen synnyttää uusia uhkia maailmantaloudelle. Ensimmäinen globalisaation aalto 1900-luvun alussa päättyi maailmansotaan ja siihen, että politiikka reagoi liian hitaasti globalisaation etenemiseen.
Reaktiot alkoivat näkyä toisen maailmansodan jälkeen, kun rakennettiin hyvinvointiyhteiskunta ja pääomavirtoja vahvasti sääntelevä Bretton Woods –järjestelmä. Maailmankauppaa vapautettiin pitkään hyvin pienin askelin.
Nykyisen globalisaation jatko riippuu siitä, miten tehokkaasti valtiot pystyvät lievittämään globalisaation haittapuolia kehittyneissä maissa ja vähentämään muuttoliikkeen tarvetta kehittyvissä maissa. Jos politiikka on tehotonta, voi vain arvailla minkälaisen populismin aallon seuraava globaali taantuma synnyttää.
Globalisaation hyödyt ovat niin suuret, että sen jatkumisen mahdollistavaan politiikkaan kannattaa panostaa.
Viitteet:
Frieden, Jeffry (2006). Will Capitalism Fall Again? Bruegel Essay and Lecture Series.
Chandy, Laurence ja Seidel, Brina (2016). Is Globalization’s Second Wave about to Break? Brookings Institute, Global Views, 4.
Evenett, Simon ja Fritz, Johannes (2017). Will Awe Trump Rules? The 21st Global Trade Alert Report.
