Tänä kesänä rikottiin maailman keskivertolämpöennätys useaan otteeseen. Manalan lautturiksi nimetty lämpöaalto pyyhkäisi Euroopan yli tuoden mukanaan pakahduttavan kuumuuden ja ennätyshelteet erityisesti Euroopan eteläosiin. Metsäpaloja, kuumuutta, kuivuutta ja menetettyjä henkiä. Manalan lautturi onkin siis erittäin osuva nimi kuvastamaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia maailman keskilämpötiloihin, sään ääri-ilmiöihin ja sitä kautta ihmisen hyvinvointiin.
Surullisinta ja pelottavinta Manalan lautturissa on kuitenkin se, että lautturi ei ole käymässä täällä vain tämän yhden kerran. Sään ääri-ilmiöt, kuten polttavat helleaallot tulevat jatkossa olemaan jokakesäinen normi. Jossain vaiheessa sään ääri-ilmiöistä puhuttaessa on ehkäpä otettava etuliite ”ääri” pois. Maailman keskilämpötila nousee ripeään tahtiin ja helleaallot yleistyvät. Pakahduttava helle onkin jatkossa vain sääilmiö.
Ilmastonmuutos ja biodiversiteettikato kulkevat käsi kädessä. Ilmastonmuutoksen ja luontokadon kohdalla ollaan jo niin lähellä käännekohtaa, jossa yksi ilmiö alkaa ruokkia toista hallitsemattomasti. Tämä on aikakautemme merkittävin uhka, johon olemme löytäneet vain puolikkaita ratkaisuja. Poliittinen jarrutus etenkin luontokadon ehkäisemisen ja luonnon ennallistamisen kohdalla on niin vahingollista, että se uhkaa biodiversiteettitavoitteiden lisäksi myös ilmastotavoitteidemme toteutumista. Ilmastotavoitteita ja ilmastonmuutokseen sopeutumista ei voida saavuttaa ilman tarvittavia toimenpiteitä luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen ehkäisyyn.
Ympäristökriisien pahentuessa poliittinen ilmapiiri on polarisoitumassa entisestään. Sen sijaan, että lisäisimme merkittävästi kunnianhimon tasoa ympäristökriisien torjunnassa ja julistaisimme ilmastohätätilan, kohtaammekin poliittista vastustusta viitaten muun muassa ”lainsäädäntöähkyyn” tai suoranaiseen ilmastodenialismiin.
Euroopan komissio esitti Fit for 55- lakipakettia vastauksena EU:n ilmastotavoitteisiin. Komission ehdotus oli tervetullut, mutta ei tarpeeksi kunnianhimoinen. Komission olisi 55 prosentin päästövähennystavoitteen sijaan pitänyt kerralla esittää 75 prosentin päästövähennystavoitteita vuoteen 2030 mennessä, jos olisimme halunneet edes yrittää päästä Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin. Toimimattomuutemme johdosta tutkijat varoittelevat, että tavoitteemme vuodelle 2030 tulisi nostaa peräti 90 prosenttiin.
On totta, ettei EU voi taistella ilmastonmuutosta vastaan yksin. EU:lla on kuitenkin merkittävä rooli ilmastolainsäädännön suunnannäyttäjänä kansainvälisellä pelikentällä. Siksi EU:n tulisikin ottaa entistä vahvempi rooli YK:n ilmastoneuvotteluissa progressiivisena toimijana varmistaaksemme kunnianhimoisemmat ilmastosopimukset. Marras-joulukuussa järjestettäviltä Dubain ilmastoneuvotteluilta toivonkin sinnikkäämpää taistelua yhteisten pelisääntöjen luomiseksi. Tällä hetkellä vain 18 kansallista hallitusta EU:n lisäksi on julistanut ilmastohätätilan, minkä vuoksi maailmanlaajuinen ilmastohätätila on julistettava mahdollisimman pian. Vaatiessamme muilta kunnianhimoisia toimia, EU:n on itsekin sitouduttava lisäämään kunnianhimon tasoa omassa päätöksenteossaan.
