Ukrainan asevoimien uudenvuodenaattona Makijivkassa toteuttama Himars-raketti-isku, jossa kerrotaan kuolleen jopa 400 venäläissotilasta, todistaa brittiprofessori Michael Clarken mielestä jälleen kerran, että Vladimir Putinin armeija on rakenteellisesti kyvytön ja organisatorisesti heikko.
– Se osoittaa myös tulevan vuoden kriittisimmän kysymyksen. Vuosia kestävistä sodista muodostuu organisaatioiden välisiä oppimis- ja sopeutumiskilpailuja, jotka lopulta määrittävät voiton ja tappion, Lontoon King’s Collegen vierailevana sotatieteiden professorina toimiva Clarke sanoo The Sunday Timesissa.
Ukrainan asevoimat ovat hänen mukaansa kouluttautuneet läntiseen – eli käytännössä Naton – sodankäyntitapaan Venäjän vuonna 2014 toteuttamasta Krimin valtauksesta alkaen. Viime helmikuusta alkaen ne ovat kehittäneet merkittävästi kykyään eri puolustushaarojen yhteisoperaatioihin sekä toimimaan joustavasti suhteellisen pienissä yksiköissä.
– Kesän aikana ne saivat käyttöönsä lisää läntisiä asejärjestelmiä, joiden avulla ne pystyivät luomaan painetta Venäjän heikointa lenkkiä – sen huteraa logistiikkaketjua – kohtaan. Harvat aseet taistelurintamalla ovat todella käänteentekeviä. Pitkän kantaman Himars-järjestelmä ovat kuitenkin lähellä sitä, sillä sen avulla voidaan vaikuttaa Venäjän joukkoihin kaukana taistelualueen takana. Sama koskee Naton Excalibur-tykistökranaattia, joka muuttaa tavallisen haupitsin täsmäaseeksi, hän toteaa.
Ukrainalla ei Clarken mukaan ole vielä riittävästi kalustoa ja joukkoja sellaiseen hyökkäykseen, jolla Venäjän joukot kyettäisiin työntämään pääosin tai jopa kokonaan pois sen alueelta.
– Maa tarvitsee paljon enemmän sitä, mitä sillä jo on – ja lisäksi yksiselitteisemmin hyökkäyksellisiä asejärjestelmiä, raskaammin panssaroituja joukkoja, enemmän rynnäkkökoneita sekä enemmän lennokkeja ja ohjuksia, hän sanoo.
– Yhdysvaltojen Ukrainaan lähettämät 50 Bradley-taisteluajoneuvoa, jotka ovat parasta mitä on tarjolla panssarivaunujen tukemiseksi hyökkäyksessä, sekä vastikään luvatut saksalaiset Marder- ja ranskalaiset AMX-10-panssariajoneuvot auttavat, mutta eivät yksistään riitä, hän toteaa.
Venäjä yrittää hänen mukaansa parhaillaan kenraali Sergei Surovikinin johdolla kuumeisesti uudistaa armeijaansa, jotta se kykenisi menestykselliseen keväthyökkäykseen ilmeisen hyvin koulutettuja ja puolustustahtoisia Ukrainan joukkoja vastaan.
Vaikka Surovikin onnistuisi edes jossain määrin kohentamaan armeijansa organisaatiota ja taistelukykyä, Clarke pitää selvänä, että taistelukentällä se muistuttaa edelleen pitkälti 1900-luvun neuvostotyylistä armeijaa, jolla on vastassaan modernit ja yhä paremmin aseistetut, puolustushaarojen yhteistoiminnan hallitsevat Ukrainan joukot.
Tämä ei hänen mukaansa välttämättä jätä Surovikinille muuta vaihtoehtoa kuin heittää miehiään tuleen neuvostodiktaattori Josif Stalinin puna-armeijan parhaiden perinteiden mukaisesti.
