Ulkopolitiikka on niitä lajeja, joissa joskus toivoisi omien arvioidensa olevan väärässä. Peräänkuulutin tällä palstalla 2.5.2022 Suomelta aktiivista Nato-kampanjointia ja viestintäkampanjaa: “meidän on aika nostaa katse omasta navastamme. Ei riitä, että tiedämme, miten Suomi hyötyy Naton jäsenyydestä. Meidän on myös tiedettävä, miten voimme – yksin ja yhdessä Ruotsin kanssa – olla hyödyksi nykyisille jäsenmaille.”
Puolitoista viikkoa myöhemmin kuulimme Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoganin vastustuksesta Suomen ja mitä ilmeisimmin erityisesti Ruotsin Nato-jäsenyyttä kohtaan.
Taikuri yllättyi itsekin. Oletin, että Turkki on varmistettu perinpohjaisesti USA:nkin toimesta. Ennakkohuoleni liittyivät ennemmin pienempiin ja tuoreempiin Nato-maihin.
Valtiojohto tekee hartiavoimin töitä ratkoakseen tilanteen, ja myös Suojelupoliisi on kertonut näkyvästi Suomen terrorisminvastaisesta toiminnasta. Tilanne ratkeaa neuvottelupyödässä, ei lehtien palstoilla tai somekeskusteluissa.
Kuitenkin myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa julkisella keskustelulla on merkitystä. Suomessa, jos jossakin, tämä on viime kuukausina huomattu.
Mediahuomiota Suomelle on tullut ennätystahtiin, ulkoministeriön mukaan peräti 306 000 osumaa tammi-toukokuussa. Kun Nato-pyrkimyksemme pattitilanne on jatkunut toista kuukautta, voimme tehdä arvioita, miten hankkeen viestintä on onnistunut. Miltä tilanne näyttää ulospäin? Yksinkertaisin testi on tehdä haku internetin hakukoneilla.
Hakusanoilla “Finland” ja “Nato” olettaisi tässä vaiheessa löytävänsä infosivuston, jota ulkoministeriö ja puolustusministeriö ylläpitävät yhdessä. Olisi tarjolla faktaa, videoita, vastauksia kysymyksiin, päivitettävä listaus linkkeineen myönteisen kannan ottaneiden jäsenmaiden näkemyksiin ja kehuihin ja mahdollisuus julkaista artikkeleita vastauksena virheellisiin väitteisiin. Viestintäkampanjan kotipesä, johon johtavat poliitikot ja virkamiehet sekä muut näkyvät suomalaiset voisivat viitata ja linkittää.
Tällaista ei löydy. Valtion viestintäkoneisto on saanut kasaan yhden lyhyen artikkelin ja vastaukset 10 yleiseen kysymykseen. Ne löytääkseen pitää käytännössä osata etsiytyä ministeriön etusivulle. Hakukoneilla vastaan tulee mm. amerikkalaisten ajatushautomojen pohdintaa, tuoreita uutisia esim. Al-Jazeeralta, Erdoganin puheiden analyysiä ja Naton omia kokouspäivityksiä.
Youtubessa, TikTokissa ja Instagramissa virallisen Suomen löytäminen vaatii vielä enemmän vaivannäköä.
Suomen oma ääni ei tällä otannalla näy, ei kuulu. Hankkeessa, jonka merkitys maallemme on olennainen. Syytä on vaikea ymmärtää.
Yhdysvaltain senaatti käsitteli Suomen Nato-jäsenyyttä edellisellä viikolla. Puheenvuoroja seuratessa monelle suomalaiselle tuli ylpeä ja isänmaallinen olo. Niin kovaa suitsutusta maamme sai. Ja syystä: puolustusvalmiutemme ja maanpuolustustahtomme ovat hyvällä tasolla. USA:n, Iso-Britannian, Ranskan ja Saksan vahva tuki jäsenyydellemme on erinomainen lähtökohta.
Paraskin tuote pitää kuitenkin myydä. Meidän on tehtävä kaikkemme, että voittava narratiivi Suomen Nato-jäsenyydestä on todellisuuden ja toiveemme mukainen. Se edellyttää kykyä reagoida poikkeaviin näkemyksiin ja yllätyksiin. Takaiskuja ja prosessin pitkittymistä varten on oltava varasuunnitelmat, myös viestinnällisesti.
Jos Suomen suhtautumisesta esimerkiksi terrorismiin esitetään virheellisiä väitteitä, meidän on pystyttävä vastaamaan niihin välittömästi, niin valtiojohdon suulla kuin muilla viestinnän keinoilla. Nyt Google-haku “Finland” ja “terrorism” tuottaa ensimmäiseksi brittien matkustussuosituksen “Terrorist attacks in Finland can’t be ruled out.” Ei esimerkiksi kymmenen toimenpiteen listaa siitä, miten Suomi torjuu terrorismia kotona ja maailmalla.
Suomi tulee liittymään Naton jäseneksi. Nopeasti kääntynyt kansalaismielipide on asettunut yksiselitteisen vahvasti jäsenyyden kannalle. Turkin vastustus ratkeaa, toivottavasti jo tämän blogin tullessa julkiseksi.
Mutkat matkassa toimivat toivottavasti meille oppituntina siitä, millaista liittokunnassa toimiminen voi olla. Jatkuvaa neuvottelua, vaatimista ja kompromisseja. Politiikkaa ja viestintää.
Siihen meidän on oltava valmiita nyt ja jäsenyysprosessin tullessa valmiiksi.
