Turkin ja Venäjän suhteiden on sanottu säilyneen vielä kylmän sodan päätyttyäkin pitkään viileinä. Maiden poliittinen ja taloudellinen lähentyminen alkoi Viron kansainvälisen puolustustutkimuskeskuksen (ICDS) tuoreen raportin mukaan vasta Vladimir Putinin noustua Venäjän presidentiksi ja asetuttua ensin retorisesti, sittemmin myös käytännön toimissaan länttä vastaan.
– Venäjä pyrkii saavuttamaan mahdollisimman suurta poliittista ja taloudellista hyötyä yhteistyöstään Turkin kanssa, tekemään siitä esimerkin länsimaille ja osoittamaan, että asioiden hoitaminen kahdenvälisesti – etenkin ylimpien johtajien tasolla – voi olla menestyksellistä ja vailla vastakkainasettelua, virolaistutkijoiden Kalev Stoicescun ja Hille Hanson laatimassa raportissa sanotaan.
Kremlin näkökulmasta Turkki näyttää soveltuneen erinomaisesti Naton yhtenäisyyden horjuttamiseen. Mitä tiiviimpään sotilasyhteistyöhön Venäjä on onnistunut Turkin houkuttelemaan, sitä epäluuloisemmin Yhdysvalloissa ja muissa Nato-maissa Recep Tayyip Erdoganin johtamaan liittolaiseen on ymmärrettävästi suhtauduttu.
– Turkilla on alueellisia ambitioita, Venäjällä myös globaaleja. Venäjää johtaa autoritaarinen hallinto, ja Turkki kulkee samaan suuntaan. Molemmat edistävät samankaltaisia perinteisiä nationalistisia ja euraasialaisia aatteita omine uskonnollisine sekoituksineen – toisella islamilaisin, toisella ortodoksikristillisin, raportissa todetaan.
Ennen nykyistä tehtäväänsä Kalev Stoicescu on toiminut muun muassa Viron suurlähettiläänä Washington D.C.:ssa ja Etyjissä. Istanbulissa asuva Hille Hanso on Turkkiin erikoistunut vapaa tutkija.
Siltoja ei ole poltettu
Sekä Turkki että Venäjä kokevat raportin mukaan itsensä vieraantuneiksi, loukkaantuneiksi ja jopa nöyryytetyiksi, koska ne eivät katso lännen ottaneen niitä vakavasti eikä kohdelleen kunnioittavasti. Erityisen ärtyneitä molemmissa maissa ollaan siitä, että länsi on puuttunut niiden ihmisoikeuksien, demokraattisten vapauksien ja oikeusvaltion heikkoon tilaan.
Vaikka maat kilpailevat edelleen keskenään, kuten ne ovat tehneet usean vuosisadan ajan, niitä raportin mukaan yhdistää menneiden imperiumien perintö sekä pyrkimys omien etupiirien ja puskurivyöhykkeiden luomiseen.
– Turkin ja Venäjän poliittiset ja taloudelliset suhteet kehittyvät hyvin nopeassa tahdissa, ja Venäjä saattaa onnistua houkuttelemaan Turkin myös laaja-alaiseen kahdenväliseen puolustus/sotilasyhteistyöhön etenkin puolustusteollisuuden alalla, raportissa arvioidaan.
Turkin suhteet Venäjään ovatkin raportin mukaan tätä nykyä ystävällisemmät, vahvemmat ja sopuisammat kuin sen suhteet läntisiin kumppaneihinsa, mutta myöskään siltoja länteen ei ole poltettu.
Vaikka Kreml tekee epäilemättä jatkossakin kaikkensa lyödäkseen kiilaa Turkin ja lännen välille, raportti muistuttaa maan olevan edelleen yksi Naton keskeisistä jäsenistä ja Euroopan vahvimmista sotilasmahdeista.
On merkillepantavaa, että vaikka Venäjän suhtautuminen Naton laajentumiseen on ehdottoman kielteinen, Turkki on ilmaissut julkisesti tukensa Ukrainan ja Georgian jäsenyydelle.
