Heinäkuun ensimmäisen perjantain alkuilta soljuu verkkaisesti Töölönlahdella. Kello on seitsemän ja aurinko kirkas, puistoon on kerääntynyt helsinkiläisiä viimeisiä pandemiaviikkoja tappamaan. Istun penkillä leikkipuiston laidalla selkä Finlandiatalolle päin. Hiekkarannan SUP-vuokraamosta kantautuu raukeaan tunnelmaan sopivaa musiikkia.
Äkkiä selkäni takaa kuuluu meteliä. Kaakattavia hanhia. Miehen ääni huutaa. ”Hey, you asshole!” Ihmiset kääntyvät katsomaan.
Hanhiperhe pakenee paniikissa nurmikolta kohti hiekkarantaa. Keskellä lintuparvea kirmaavan terrierin talutushihna sipaisee jalat alta parilta untuvikolta, jotka heittävät voltin ilmassa. Yksi untuvikoista on terrierin suussa ja se juoksee innoissaan kohti omistajaansa. ”Hey, you asshole!” huutaa myös viereisellä penkillä istuva suomalainen mies.
Lähimpänä koiraa ja sitä taluttavaa nuorehkoa miestä seisoo eteläeurooppalaiselta näyttävä mies, joka on silmin nähden järkyttynyt. Mies huutaa jotain koiran omistajalle mutta en saa selvää sanoista. Koiran omistaja huutaa takaisin. Jotain tappamiseen käskemisestä, selvästi provosoituneeseen sävyyn.
Sitten omistaja komentaa terrierin luokseen, ottaa linnun, pudottaa sen maahan, harkitsee hetken ja survaisee jalallaan. Lintu sätkii, mies survaisee uudelleen, nyt kovempaa. Sätkiminen yltyy hysteeriseksi. Tallominen jatkuu. Viisi kertaa, kuusi, seitsemän. Katsojasta näyttää siltä, että tappaminen on työläämpää kuin lintua lopettamaan ryhtynyt koiranomistaja oli luullut.
Koiranomistaja on koko teurastuksen ajan selkä yleisöönsä päin. Katsojat eivät tee mitään. Tunnelma on epäuskoinen.
Minäkään en tee mitään. Sylissäni on 9-viikkoinen vauva, toisessa kädessäni hihnassa tapahtumia katselee 40-kiloinen kultainen noutaja ja leikkipuistossa touhuaa villi 2-vuotias. Kolmikon turvallisuus on minulle kaikkein tärkeintä ja aivoni ilmoittavat, että turvallisuus vaarantuisi välittömästi, jos jotenkin sekaantuisin asiaan.
Valkoposkihanhi on luonnonsuojelulailla rauhoitettu ja sen tappaminen on eläinsuojelurikos. Seurauksena on sakkorangaistus ja tapetusta linnusta pitää maksaa valtiolle korvausta 336 euroa.
Kun untuvikko lopulta lakkaa liikkumasta, mies seisoo pitkään paikallaan ja näyttää huohottavan. Sitten hän nostaa linnun maasta ja kätkee sen vieressä kasvavan puun runkovesojen sekaan.
Tilanne on ohi, rikos on suoritettu, silminnäkijät ovat hiljaa. Mies ja terrieri lähtevät jatkamaan matkaansa Töölönlahtea kiertävää kävelytietä pitkin kohti pohjoista.
Ulkomaalainen silminnäkijä huutaa jotain miehen perään. Mies pysähtyy, vetää hartiat taakseen ja palaa silmin nähden vihaisena takaisin. Odotan nyrkin heilahtavan mutta mies hillitsee itsensä ja heittäytyy kiivaaseen sananvaihtoon silminnäkijän kanssa. Pian sekin on käyty.
Hiekkarannalta kantautuva musiikki saavuttaa taas tietoisuuteni. Lapset leikkivät puistossa. Huutoa säikähtänyt vauva sylissäni on lakannut itkemästä. Illan valo on edelleen kirkas.
