Kaupunkipolitiikassa ollaan useimmiten varsin pragmaattisten kysymysten äärellä. Minne tarvitaan uusi koulu? Mille alueelle rakennetaan lisää asuntoja ja millaisia? Minkälaista hinnoittelua käytetään terveydenhuollon ja vapaa-ajan palveluissa?
Tässä kaupunginhallituksen puheenjohtajan tehtävässä, jota Turussa hoidetaan päätoimisesti, huomaa, että asioiden määrä on loputon ja tietyllä tapaa aina on pöydällä joku ristiriitainen kysymys. Se on tavallista.
Kun seuraa valtakunnan politiikkaa ja tekee itse kaupunkipolitiikkaa, että päättäjillä on kahdenlainen tapa suhtautua tilanteisiin ja toimia. Tietyt toimintatavat eivät liity suoraan tiettyihin puolueryhmiin, eivätkä ne ole kategorisesti sidoksissa myöskään ikään tai sukupuoleen.
Osa keskittyy kritiikkiin
Jostain syystä osa päättäjistä luettelee ongelmia ja listaavat (useimmiten toisten tekemiä) virheitä. Kommenteissa korostuu asioiden vaikeus.
Eduskunnassa oppositiossa on tarkoitus haastaa hallitusta, mutta äkkiä siinäkin lipsahtaa kokoaikaisen arvostelun tielle, jolloin yhdestäkään hallituksen päätöksestä ei löydy hyvää sanottavaa. Poliittinen viestintä kiertyy ei-sanan ympärille.
Paikallisella tasolla vastustajajoukot löytävät uusista ideoista nurjan puolen. Palvelujen uudistaminen on heikennys, koska tottumuksia pitää muuttaa. Rakennushankkeissa massaa on liikaa tai sitten tehdään liian pieniä kaavoja kerralla. Pyörätiet ovat pois autoilijoilta tai toisin päin.
Monesti kriittisyys nähdään osoituksena älykkyydestä. Kriittisyys myös saa ehkä helpommin tilaa julkisuudessa.
Politiikka on täynnä mahdollisuuksia
Joskus päätettävät asiat ovat todella monimutkaisia ja laajoja kokonaisuuksia – kuten esimerkiksi soteuudistus. Tällöin ristiriitoja riittää ratkottavaksi lainsäädäntöön, poliittisiin arvoihin ja aatteeseen ja käytännön toteutukseen liittyen.
Kaupunkipolitiikan tasolla vaikeimmat tilanteet syntyvät silloin, kun poliittiset ryhmät ovat kaivautuneet poteroihinsa. On otettu voimakkaasti ja ehdottomasti kantaa jonkun asian puolesta ja vaikka perusteita mielipiteen muuttamiselle olisi selvästi olemassa, ei suostuta neuvottelemaan muusta.
Konfliktitilanteissa nimenomaan ratkaisuhakuiset poliitikot nousevat tärkeään rooliin. He esittävät ehdotuksia, miten umpikujista päästään eteenpäin. Usein luovuus auttaa, sillä aina on vaihtoehtoja ja myös päätöksentekoprosesseissa lukuisia mahdollisuuksia edetä.
Ratkaisijat pystyvät keskustelemaan laajasti eri ryhmien kanssa ja etsimään niin sanottua kolmatta tietä kuljettavaksi.
Kampanjoinnista saa viitteitä
Neljän kuukauden päästä siintävissä kuntavaaleissa voi tarkastella ehdokkaita sillä mielin, ovatko he omissa teeseissään ennemmin ongelmien listaajia vai ratkaisujen esittäjiä. Kertovatko he kirjoituksissaan siitä, mitä on mennyt pieleen vai siitä, millaisia parannuksia tulisi seuraavaksi saada aikaan.
Politiikka tarvitsee monenlaisia ajatuksia ja todennäköisesti myös erilaisia toiminta- ja lähestymistapoja. On siis todennäköisesti hyvä, että osa päättäjistä tunnistaa ongelmat ja kiinnittää huomioita yksityiskohtiin paremmin kuin toiset.
Vaikka ratkaisuhakuiset ja -keskeiset neuvottelijapoliitikot eivät välttämättä näy paljon julkisuudessa, heidän ansioistaan päätöksentekokyky säilyy hankalissakin tilanteissa. Heidän kaltaisiaan edustuksellisen demokratian järjestelmä todella tarvitsee.
Toivottavasti mahdollisimman moni politiikkaan hakeutuva pystyisi kriittisyyden rinnalla tuomaan uusia ajatuksia ja vaihtoehtoja, koska vain sillä tavoin saamme kunnat, kaupungit ja koko maan parempaan kuntoon ja hyvinvointia lisättyä.
