Hyvinvoinnin talouden pohja on murenemassa. Työntekoa ja yritystoimintaa on liian vähän, jotta nykyiset julkiset palvelut ja eläkkeet saataisi rahoitettua. Samalla palkansaajan, eläkeläisen ja yrittäjän ostovoimaa ja työhaluja leikkaavat verot ja muut arjen kulut nousevat vuosi vuodelta. Jokainen menolupaus leikkaa ostovoimaa. Lompakkoon jää yhä vähemmän tällä menolla. Päättäjiltä vaaditaan viisautta ja vastuuta tulevaisuudesta. Tilanne on erittäin vakava.
Jokainen eduskunnan päätös pitäisi peilata tätä vaikeaa tilannetta vasten. Oppivelvollisuusuudistuksen sisältö on kuitenkin karmeaa luettavaa. Ongelmiin ajautuneita nuoria pitäisi auttaa, mutta 90 prosenttia rahoista valuu hukkaan. Veroja kiristetään ja ostovoimaa leikataan tarpeettomasti.
Kokoomuksen mielestä yhteiskunnallisiin ongelmiin pitää etsiä tehokkain ja vähiten veroja nostava keino. Hallitus toimii nyt päinvastoin. Oppivelvollisuusuudistuksessa vasemmistohallituksen ideologia on ohittanut järjen.
Oppivelvollisuusuudistuksen tavoitetta, koulupudokkuuden vähentämistä, kannattavat kaikki, mutta miksi ihmeessä uudistus on valittu toteutettavaksi kalleimmalla ja tehottomimmalla keinolla? Parempia vaihtoehtoja olisi ollut, jos ideologia ei olisi estänyt niiden selvittämistä. Lainsäädännön arviointineuvostokin varoitti, että hallitus ei edes selvittänyt parempia vaihtoehtoja, vaikka hyvän lainvalmistelun periaatteisiin kuuluu vaihtoehtojen vertailu.
Koko koulutuspoliittinen ajattelu on vinossa. Koulutuspolitiikassa nuoria pitää kohdella yksilöinä, eikä järjestelmän massatuotteena. Hallitus toimii päinvastoin. Tilastokeskuksen mukaan noin 5 prosenttia nuorista keskeyttää opinnot vuosittain. Olisi järkevää kohdentaa resurssit ja apu näille 5 prosentille. Hallitus kuitenkin kohdentaa resurssit koko ikäluokalle. Vain 10 prosenttia resursseista kohdistuu avun tarpeessa oleville.
Resurssit pitää ohjata sellaisiin keinoihin, joista oikeasti on apua nuorten opintoihin. Opintojen keskeyttämisen syynä ovat pääosin muun muassa väärän alan valitseminen tai oppimisen vaikeudet, ei materiaalimaksut. Tämän takia järkevää olisi panostaa kohdennetusti opinto-ohjaukseen, yksilöllisen oppimisen tukeen, varhaiskasvatukseen, perusopetukseen ja esimerkiksi oppisopimusopiskeluun.
Hallitus toimii päinvastoin. 115 miljoonaa euroa laitetaan joka vuosi maksuttomiin oppimateriaaleihin ja koulukyyteihin. Näillä ei ole tutkitusti vaikutusta opintojen keskeyttämiseen. Uudistuksen hintalappu on yli miljardi euroa lisää julkisia menoja vuosikymmenessä, mutta työllisyysvaikutuksia ei synny koko vuosikymmenen aikana.
Vaikuttavatko maksuttomat materiaalit opintojen jatkamiseen? Hallituksen omien selvitysten mukaan ei vaikuta. Eikö pienituloiset voi jo nyt saada tukea materiaalikuluihin? Pienituloisille on jo tuki olemassa Juha Sipilän hallituksen toimesta. Materiaalimaksuilla ei ole tutkittua selvää vaikutusta opintojen keskeyttämiseen, mutta oikeudenmukaisuuden nimissä vähävaraisille on tähän syytä apua antaa. Maksuttomat materiaalit on järkevä pistää veronmaksajien piikkiin vain vähävaraisille, ei koko ikäluokalle.
Tämä malli tehtiin Kokoomuksen aloitteesta viime hallituksessa ja sen avulla pienituloiset voivat jo nyt kattaa pääosan materiaalikuluista. Hyväosaisille tällaista tukea ei tarvita. Sosiaaliturvaa pitää antaa vain tarpeeseen. Muuten ostovoimaa leikkaavat verot nousevat jatkuvasti. Sanna Marinin hallitus toimii päinvastoin. Hallitus aikoo laittaa veronmaksajien piikkiin myös keskituloisten ja hyvätuloisten kirjat ja kyydit. Nämä maksavat joka vuosi 115 miljoonaa euroa. Tällä summalla palkansaajan, eläkeläisen ja yrittäjän ostovoimaa leikataan veronkiristyksillä. Käsittämätön ja turha ratkaisu.
Koulutukseen tehdään vuosikymmenen karhunpalvelus, jos tiukalla sääntelyllä pakotetaan tulevien vuosien niukat koulutusresurssit opetuksen laadusta kohti kirjoja ja kyytejä. Tällä vuosikymmenellä ei ole varaa turhiin menoeriin tai veronkiristyksiin. Nekin rahat tarvitaan enemmin hyvinvointiyhteiskunnan oikeisiin kipupisteisiin kuten opetuksen laatuun, vanhustenhuoltoon tai vaikkapa kansalaisten oman lompakon ostovoimaan.
Valtaosalla nuorista opinnot edistyvät ja tulevaisuudesta on positiivinen ote. Heitä ei kannata pitää koulupudokkaina vaan kannustaa kantamaan vastuuta omasta tulevaisuudestaan ja tarttumaan rohkeasti Suomen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Nuoria ei kannata tasapäistää samaan muottiin. Suomen menestystekijät ovat myös työelämässä yhä enemmän kiinni yksilöiden erilaisuudessa ja jokaisen omanlaisessa osaamisessa, eikä enää menneiden vuosikymmenten massakohtelussa.
Koulutuspolitiikassa pitääkin kohdella nuoria yksilöinä, eikä järjestelmän massatuotteena. Nuoret ovat erilaisia. Jokaisesta voi tulla jossain hyvä. Jokaista pitää tukea ja kannustaa omien taitojen ja kykyjen kehittämiseen. Pitää huomioida nuoren yksilölliset oppimisen tarpeet. Marinin hallituksen kannattaisi korjata koulutuspolitiikan linjaansa.
