Yhdysvaltain ja Israelin kerrotaan harkitsevan erikoisjoukkojen hyökkäystä Iranin ydinmateriaalivarastoihin. Tavoitteena olisi ottaa haltuun tai tuhota satoja kiloja rikastettua uraania, jota voitaisiin käyttää ydinaseiden valmistukseen.
Kesällä 2025 tehdyssä ilmahyökkäyksessä Iranin ydinlaitoksia pommitettiin, mutta uraanivarastoja ei saatu tuhottua. Jäljelle jääneen materiaalin uskotaan olevan syvällä vaurioituneissa laitoksissa muun muassa Isfahanissa, Fordow’ssa ja Natanzissa.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on viitannut mahdolliseen erikoisoperaatioon julkisesti. Sen myötä presidentti voisi julistaa sodan päättyneeksi ja esittää sen onnistumisena kotimaiselle yleisölle.
– He eivät ole päässeet uraaniin käsiksi, mutta ehkä jossain vaiheessa me pääsemme, Trump sanoi aiemmin maaliskuussa.
Myös ulkoministeri Marco Rubio on todennut, että jonkun on lopulta “mentävä hakemaan se”.
Sotilasasiantuntijoiden mukaan kyse olisi mittaluokaltaan poikkeuksellisesta tehtävästä. Entinen Nato-komentaja, amiraali James Stavridis on arvioinut, että kyse voisi olla historian suurimmasta erikoisjoukko-operaatiosta.
Toisin kuin aiemmat täsmäiskut, operaatio ei olisi nopea. Telegraphin mukana rikastetun uraanin paikantaminen, kaivaminen esiin ja kuljettaminen pois voisi kestää päiviä ja vaatia satoja tai jopa yli tuhat sotilasta. Lisäksi joukkojen pitäisi toimia syvällä vihamielisellä alueella useissa kohteissa samanaikaisesti.
Ennen iskuja Iranilla arvioitiin olevan yli 400 kiloa 60-prosenttisesti rikastettua uraania, joka voitaisiin jalostaa asekelpoiseksi. Kansainvälisen atomienergiajärjestön mukaan merkittävä osa tästä on yhä Isfahanin alueella, vaikka laitosta on pommitettu.
Materiaali on varastoitu uraaniheksafluoridina metallisylintereihin. Sen käsittely on vaarallista, sillä vaurioituessaan se voi muodostaa myrkyllisiä kaasuja, kuten fluorivetyä.
Riskialtis hyökkäys
Operaatio vaatisi erikoisjoukkojen lisäksi ydinturvallisuuden asiantuntijoita, räjähde- ja raivausryhmiä sekä raskasta kalustoa tunneleiden avaamiseen. Kohdealueelle olisi muodostettava suojavyöhyke mahdollisten vastahyökkäysten varalta.
Kuljetuksiin tarvittaisiin erikoiskoneita ja helikoptereita, kuten MC-130J-kuljetuskoneita ja Chinook-helikoptereita. Avoimiin lähteisiin pohjautuvat tiedot näiden koneiden liikkeistä ovat lisänneet spekulaatioita valmisteluista.
Asiantuntijat korostavat operaation riskejä.
– Logistisesti ja taktisesti tämä olisi äärimmäisen vaarallinen, ellei lähes mahdoton tehtävä, ydinturvallisuuden asiantuntija François Diaz-Maurin arvioi Bulletin of the Atomic Scientists -julkaisussa.
Suurin haaste olisi aika. Uraanin etsiminen ja poistaminen raunioista keskellä sotatilannetta altistaisi joukot jatkuvalle vaaralle.
Tuhoaminen paikan päällä
Yksi vaihtoehto olisi tuhota uraani paikan päällä. Tämä olisi logistisesti helpompaa, mutta voisi aiheuttaa radioaktiivista ja kemiallista saastumista. Lisäksi olisi vaikea varmistaa, että kaikki materiaali todella tuhoutuu.
Historiassa vastaavia operaatioita on tehty, mutta täysin eri olosuhteissa. Vuonna 1994 Yhdysvallat poisti 600 kiloa uraania Kazakstanista yhteistyössä paikallishallinnon kanssa, ei vihamielisessä ympäristössä.
CSIS-ajatuspajan tutkija Joseph Rodgers varoittaa, että ydinmateriaalin jättäminen Iraniin valvomatta olisi vakava uhka.
– Useiden ydinaseiden valmistukseen riittävää uraania ei voida jättää Iraniin. Riski on liian suuri, jos hallinto heikkenee tai materiaali leviää, hän sanoo.