Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon heikensi Venäjän sotilasstrategista asemaa Pohjois-Euroopassa ja merkitsi myös poliittista tappiota Vladimir Putinille.
– Sen sijaan, että sota olisi pakottanut Naton perääntymään Euroopassa, se on saanut Naton löytämään uudelleen tehtävänsä sekä tekemään suunnitelmia ja valmisteluja, joissa Ruotsi ja Suomi ovat Itämeren alueella mukana, Ruotsin kokonaismaanpuolustuksen tutkimuslaitoksen (FOI) apulaisjohtaja Carolina Vendil Pallin toteaa Diplomaatia-lehdessä.
Kremlin aggressiivinen uhittelu oli siis kääntynyt itseään vastaan.
Venäjä on vuodesta 2022 lähtien toistuvasti viestittänyt vastaavansa Suomen ja Ruotsin liittoutumisratkaisuihin ”sotilaallis-teknisin toimin”.
– Tämä on tarkoituksellisen epämääräinen käsite, johon Moskova turvautuu paitsi korostaakseen tyytymättömyyttään myös vaikuttaakseen päätöksentekoon lännessä, sanoo Vendil Pallin.
Sotilaspiiriensä uudelleenjärjestelyn lisäksi Kreml on selittänyt muuttavansa seitsemän jalkaväkiprikaatia divisiooniksi, perustavansa armeijakunnan Karjalaan ja kasvattavansa asevoimien miesvahvuuden jopa 1,5 miljoonaan sotilaaseen.
Toistaiseksi kyse on ollut lähinnä uhittelevista puheista, ei niinkään konkreettisista teoista.
Diplomaatia-lehden julkaisija on Viron kansainvälinen puolustus- ja turvallisuustutkimuskeskus (ICDS).
Ei vaikuttaisi Vladimir Putiniin
Niin kauan kuin Venäjä jatkaa täysimittaista sotaansa Ukrainaa vastaan, Kreml ei voi Carolina Vendil Pallinin mielestä käyttää Pohjois-Euroopassa juuri muuta kuin kovaa retoriikkaa ja uhkailua pyrkiessään vaikeuttamaan Ruotsin puolustuskyvyn kehittämistä ja Naton kaluston ennakkovarastointia alueelle.
– Kuten tapahtui vuosina 2016–2018, kun Iskander-ohjuksia sijoitettiin Kaliningradiin, myös Leningradin sotilaspiiriä koskevilla suunnitelmillaan Moskova pyrkii heikentämään Ruotsin sotilaallista varautumista. Tavoitteena on vaikuttaa päätöksentekoon Tukholmassa sekä Helsingissä ja Brysselissä, hän sanoo.
Mikään ei hänen mukaansa viittaa siihen, että lännen pidättäytyminen uskottavan sotilaallisen pelotteen rakentamisesta Pohjois-Eurooppaan saisi Vladimir Putinia tinkimään geopoliittisista tavoitteistaan tai hillitsemään Venäjän aggressiivista käytöstä.