Yhtäkkiä suomalaisesta terveydenhuoltojärjestelmä on tullut maailman paras! Vielä pari vuotta sitten lähes kaikki olivat eri mieltä: hoitojonot olivat liian pitkät, hammashoitoon ei päässyt, pahimmat kriitikot puhuivat terveyskeskusten sijasta arvauskeskuksista.
Miksi kaikki on muuttunut päälaelleen? Vastaus on yksinkertainen. Nykyimperiumia puolustavat asiantuntijat ottavat julkisuudessa niskalenkkiä uudistajista. Samanaikaisesti uhka tulevasta kilpailusta ja läpinäkyvyydestä on pakottanut skarppaamaan toimintaa. Samoin on sekoitettu hyvin toimiva erikoissairaanhoito haasteena olevasta perusterveydenhuollosta.
Nyt järjestelmä edustajat puhuvat – eivät asiakkaana olevat ihmiset. Uudistusta vastustavat poliitikot ovat tarttuneet kiinni jokaiseen kriittiseen yksityiskohtaan sekoittaen totuuden ja tarinat keskenään. Esimerkiksi valinnanvapaus on yhtä kuin monikansallisten yhtiöiden oligopoli. Naomi Kleinin ”No Logo” -kirjaa kaivetaan esille analysoimatta yhtään, pitävätkö väitteet paikkansa.
Otetaan esimerkki tosielämästä. Yksi tuntemani kunta on rahavaikeuksissa. Kiireellä se kilpailutti vanhuspalvelut. Kilpailun voitti monikansallinen yritys 1,5 euroa halvemmalla päivähinnalla kuin paikkakunnalla vuosikymmenien ajan toimineet paikalliset yritykset ja kolmannen sektorin toimijat. Nyt kunta ohjaa ensisijaisesti kaikki tehostettua palvelua tarvitsevat vanhukset voittaneelle toimijalle.
Ryhdyin tutkimaan asiaa tarkemmin. Voittanut monikansallinen yritys täytti kaikki kriteerit. Tosin kuntosali on yhden kuntopyörän kokoinen ja vesijumpan altaaseen mahtui hädin tuskin seisomaan. Hoitajilla ei kuulemma ole juuri aikaa ihmisille – aikataulu on tehty kiireiseksi. Kriteerit on kunnossa – onko etiikka?
Kilpailussa hävinneet vanhuspalvelun tuottajat odottavat nyt koska kunta on niin vaikeassa tilanteessa vanhusmäärän osalta, että hekin saisivat muutaman vanhuksen palveltavaksi. Yhdellä kolmannen sektorin tuottajalla on viisi tyhjää huonetta odottamassa asiakkaita. Puhumattakaan että heillä on suuri kuntosali, motivoitunut henkilöstö ja aito uima-allas odottamassa asiakkaita.
Mielestäni kunta tekee osittaisoptimointia, joka analyysini mukaan merkitsee lisää kustannuksia, ei säästöjä. Vanhukset pidetään liian kauan kotona, jolloin kotiin kuljetettavat palvelut tulevat erittäin kalliiksi. Kun koti ei ole vanhukselle enää vaihtoehto, alkaa kierre vuodeosaston ja tehostetun palveluasumisen välillä. Muutaman vuoden jälkeen yksityinen monopoli on kunnan lisäksi ainut tuottaja ja voi nostaa hintoja.
Mikäli tulevaisuudessa raha seuraa ihmistä (siis valinnanvapaus), tulevatko globaalit hirviötoimijat korjaamaan rahat kuviteltuihin veroparatiiseihin nykytrendin mukaisesti? Uskoakseni käy juuri päinvastoin. Ihmiset voivat valita vaikka eettisesti paikallisen pienen palveluntuottajan. Tai sellaisen tuottajan, jonka palveluun kuuluun myös hymy ja läsnäolo. Tai sellaisen suuren kansainvälisen tuottajan, joka antaa parasta palvelua.
Kas kummaa, valinnanvapaus ei olekaan se vasemmiston äänestäjille kauppaama ”Kokoomuksen markkinamalli”, jossa robotit riehuvat ja inhimillisyys on vain muisto historiasta. Tulevaisuus saattaakin olla ihmiset huomioon ottava laadukas terveydenhoito, jonka valinnanvapaus on mahdollistanut.
