Maapallo tukehtuu. Meret ovat täynnä muovia. Ilmasto lämpenee. Napajäätiköt sulavat. Merivirrat hiipuvat tai muuttavat suuntaansa. Äärisääilmiöt ovat yhä yleisempiä.
Pariisin ilmastosopimuksella haetaan epätoivoisesti ratkaisua kasvihuonepäästöjen vähentämiseen ja siten maapallon, sen ilmaston ja kasvi- ja eläinlajien pelastamiseen.
Liikenne on yksi suurista saastuttajista ja kasvihuonekaasujen lähteistä. Ei kylläkään suurin. Lämmittäminen, ruoan valmistukseen käytettävä energia ja teollisuus ovat suurempia päästölähteitä. Viimemainitulla on toki ane…, korjaan, päästökauppansa. Liikenteen päästöistä kuitenkin puhutaan eniten, ja sillä on myös konkreettisimmat ja tiukimmat päästötavoitteet. Hyvä niin.
Autonvalmistajille on asetettu erittäin kunnianhimoiset, jättisakoilla ryyditetyt, päästötavoitteet vuosille 2020, 2025 ja 2030. Parin vuoden päästä Euroopan markkinoille myytyjen autojen keskimääräinen CO2-päästö ei saa ylittää 95 g/km. Vuonna 2025 keskipäästön pitää jäädä alle 81 g/km ja viisi vuotta sen jälkeen kriittinen raja on 67 g/km. Autoteollisuus voi saavuttaa nämä tavoitteet vain sähkön ja vedyn merkittävällä lisäämisellä autojen käyttövoimana.
Suomi on linjannut, että liikenteen päästöjä lasketaan 50 prosentilla eli 3,6 miljoonalla tonnilla jo vuoteen 2030 mennessä. Samalla kannassa pitäisi olla 250 000 sähköautoa.
Kunnianhimoisia tavoitteita, niin autonvalmistajille kuin Suomelle. Suomen osalta on täyttä huuhaata kuvitella, että 250 000 sähköautoa hoitavat homman. Tänään ostettu uusi auto on keskimäärin vielä vuonna 2038 liikenteessä.
2030-tavoite voidaan kuitenkin saavuttaa. On kaksi keinoa ylitse muiden: autoveron poisto ja toisen sukupolven biopolttoaineet, kuten jäteperäinen biodiesel. Kun näitä toimia täydennetään liikenteen nykyistä ripeämmällä sähköistämisellä – ja kenties vedyllä, olemme ottaneet omalta pieneltä osaltamme suuren harppauksen ilmastonmuutoksen torjunnassa.
Toisen sukupolven biopolttoaineiden elinkaaripäästö kestää vertailun, jopa alittaa sähköauton päästön. Ja mikä parasta, se käy sellaisenaan myös vanhaan dieselautoon. Autoveron poisto taas nopeuttaa autojen kiertoikää autokannassa ja avaa portin uusien vähäpäästöisten teknologioiden yleistymiselle.
Toki on niin, että Suomi edustaa vain alle promillea niin väestöltään kuin päästöiltään koko maailmassa. Meidän päätöksillämme onkin enemmän symbolinen vaikutus globaaliin päästöongelmaan. Voimme kuitenkin tarjota esimerkin lisäksi innovaatioita ja ratkaisuja muulle maailmalle.
Hiilivuoto on edelleen totta. Aasia ja Afrikka nousevat parhaillaan pyörille; maailmassa myydään joka vuosi enemmän autoja, kuin koskaan ennen. Samalla kehittyvissä maissa sovelletaan uusille autoille päästöstandardeja, jotka sitoivat Eurooppaa 15 vuotta sitten.
Yli miljardi kiinalaista haluaa naudanlihapihvinsä. Intialaiset jääkaappinsa ja mobiililaitteensa. Keskiafrikkalainen haluaa asua talossa, jossa on sähkö, juokseva vesi, eikä koko perheen tarvitse ahtautua samaan huoneeseen. Kaikki haluavat omistaa, kuluttaa ja parempaa elämää. Myös minä. Tämä, ”haluaminen”, on meihin ihmisiin sisään rakennettu: se on eloonjäämisen ehto.
Globaalien yhteismarkkinoiden seurauksena hyvinvointi lisääntyy. Samoin maailman väestö. Vuoteen 2050 mennessä meitä on jo 10 miljardia. Ihmiskunnalta kesti 200 000 vuotta saavuttaa miljardin asukkaan rajapyykki. Ja 200 vuotta kahdeksan miljardin raja.
Samalla, kun mietimme – aivan oikein – keinoja liikenteen päästöjen alentamiseksi, lisäämme uusiutuvan energian osuutta ja vähennämme muovin käyttöä, lääkitsemme vain seurausta, emme syytä.
Pariisin sopimus on hyvä esimerkki ihmiskeskeisestä ajattelustamme: siinä toistetaan toistamasta päästyä, että jokaisella ihmisellä on oikeus siihen, tähän ja tuohon. En kiistä, ettei humanistisesta näkökulmasta näin olisi. Tasa-arvo ja oikeus onneen ovat tavoiteltavia asioita. Mutta jos käännämme katseemme pois ongelman ytimestä eli väestöräjähdyksestä, on peli jo menetetty.
Tarvitaan pieniä ja suuria tekoja. Pienissä ja suurissa maissa. Teknologian ja lainsäädännön valjastaminen kestävään kehitykseen ja energiantuotantoon ovat välttämättömiä, mutta syntyvyyden nopea rajoittaminen olisi vaikuttavin toimi maapallon pelastamiseksi. Tai ei ehkä maapallon. Se selviää lopulta kyllä. Mutta nykymenolla ilman meitä – Homo Sapiensia. Ei kovin viisasta.
