Itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlavuosi on ollut upea kokonaisuus ja itselleni tärkeä monella tapaa. Suomi on hieno maa. Pidän etuoikeutena, että saan tehdä työtä Suomen menestyksen hyväksi. Osaaminen ja koulutus ovat sen keskeisin kulmakivi. Määrätietoista työtä on jatkettava, jotta tulevaisuudessakin voimme olla ylpeitä maastamme. Vuosi 2018 on tärkeä monin tavoin, monissa päätöksissä.
Tammikuussa on presidentinvaalit ja syksyllä 2018 valitsemme uusia maakuntavaltuustoja. Molemmat vaalit ovat merkittäviä Suomen tulevaisuuden suunnalle.
Lähialueillammekin on ensi vuonna tärkeitä vaaleja: Venäjällä presidentinvaalit maaliskuussa, Ruotsissa eduskuntavaalit syyskuussa. EU:ssa ratkaistaan unionin tulevaisuus ilman brittejä ja samalla valmistaudutaan vuoden 2019 Euroopan parlamentin vaaleihin. Kaikki nämä päätökset vaikuttavat myös suomalaisten arkeen.
Juha Sipilän hallituksen kolmas toimintavuosi alkaa. Lähikuukaudet ovat ratkaisevia hallituksen onnistumiselle tärkeissä uudistuksissa. Hallituksen pitää edetä asioiden toteuttamisessa. Paljon on pelissä. Nyt on jo selvää, että Sipilän hallitus ei ole päässyt niin pitkälle kuin se itse toivoi, samoin moni muu.
Vuoden 2018 tärkein poliittinen tapahtuma on touko–kesäkuussa, kun sote- ja maakuntalait on tarkoitus hyväksyä eduskunnassa. Jos hallitus ei siinä onnistu, loppuvuoden suunnitelmat menevät uusiksi.
Talouden pohjavire on muuttunut myönteiseksi, ja nyt vallitsee parempi suhdanne kuin vuosi sitten. Tämä antaa hyvää uskoa tulevaisuuteen.
Verotuksen uudistamisesta on puhuttu pitkään. Akavan näkemyksenä on jo kauan ollut, että työn verotusta tulisi alentaa niin sanotun Hetemäen veroryhmän esitysten pohjalta.
Sosiaaliturvan uudistamista on yritetty moneen otteeseen – Sata-komiteasta lähtien. Uudistukseen pitää lähteä hyvällä harkinnalla, mutta rohkeudella. Se on tarpeen. Sosiaalimenot Suomessa kasvavat liian kovaa vauhtia. Veronmaksukyky ei riitä kulujen rahoittamiseen.
Perhevapaiden uudistamiseksi olisi jo aika tehdä päätöksiä. Poliitikot ovat painottaneet liikaa tukijaksojen pituutta, kun heidän pitäisi sen sijaan nähdä laajempi kokonaisuus ja pohtia ura- ja palkkakehitysmahdollisuuksia koko työuran aikana. Perhevapaauudistus on mahdollisuus parantaa sukupuolten välistä tasa-arvoa. Sitä ei saa jättää käyttämättä.
Myös työelämän lainsäädäntöä uudistetaan paraikaa. Nykyinen työaikalaki ei vastaa ylempien toimihenkilöiden arkea. Se on ennen kaikkea työsuojelullinen laki, joka vaikuttaa asiantuntijoiden jaksamiseen, kuormittuneisuuteen ja siten tuottavuuteen ja työurien pituuteen.
Lopuksi nostan vielä esille koulutuspolitiikan. Vaikka meillä on maailman tasa-arvoisin koulutusjärjestelmä, meillä on ongelmia pysyä vahvimpien maiden kehityksessä. PISA-tulokset kertovat, että peruskoulussa tulisi panostaa enemmän poikien perustaitojen oppimiseen. Samalla tulisi saada ylioppilaat aloittamaan korkeakouluopinnot nopeammin. Lisäksi pitää varmistaa resurssit, jotta yliopistomme pysyvät maailman kärjessä.
Suomi kehittyy jatkossakin koulutuksen ja osaamisen kautta. Osaaminen on mielestäni mainio teema tulevalle Suomen EU-puheenjohtajakaudelle. Koulutus luo lisää uutta työtä, joka perustuu korkeaan osaamiseen. Tämä on Suomen ja Euroopan menestyksen tie jatkossakin.
