Kirjailija-runoilija Juri Andruchovyts pyytää avoimella kirjeellään lukijoitaan ajattelemaan ukrainalaisia.
”En tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi, aivan kuten en tiedä mitä voisitte nyt tehdä hyväksemme. Voitte kuitenkin levittää tätä vetoomusta. Lisäksi, eläytykää asiaamme. Ajatelkaa meitä. Me voitamme joka tapauksessa, miten lujaa he sitten riehuvatkin. Ukrainalaiset, liioittelematta, puolustavat nyt eurooppalaisia vapaan ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan arvoja omalla verellään”, hän kirjoittaa.
Andruchovytsin mukaan presidentti Viktor Janukovitshin hallinto on alle neljässä vuodessa ajautunut tilanteeseen, jossa se ei voi luopua vallasta, koska sitä odottaa ”rikosoikeus kaikessa ankaruudessaan. Varastetun ja anastetun määrä ylittää kaiken ihmisen kuviteltavissa olevan ahneuden määrän”.
Ainoana vastauksena kirjailijan mukaan on ollut väkivalta, jonka toinen puoli on pelottelu ja aktivistien vaino.
”Tänään television uutiskatsauksissa Kievistä voitte nähdä protestoijia erilaisissa kypärissä ja maskeissa, joskus puukepit käsissään. Älkää uskoko, että he ovat ’ekstremistejä’, ’provokaattoreita’ tai ’oikeistoradikaaleja’. Minun ystäväni ja minä menemme nyt myös ulos niin pukeutuneina. Siinä mielessä vaimoni, tyttäreni, ystävämme ja minä olemme myös ”ekstremistejä’. Meillä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa: meidän täytyy suojella elämäämme ja terveyttämme, kuten myös läheistemme ja rakkaidemme elämää ja terveyttä”.
Kirjailijan mukaan mielenosoituksia ei voi pysäyttää, koska se tarkoittaisi suostumista elämään maassa joka ”on muutettu elinikäiseksi vankilaksi. Ukrainalaisten nuorempi sukupolvi, joka kasvoi ja kypsyi Neuvostoliiton jälkeisinä vuosina, orgaanisesti hylkää kaiken diktatuurin. Jos diktatuuri voittaa, Euroopan on otettava huomioon näköala Pohjois-Koreasta sen itärajalla ja eri arvioiden mukaan 5-10 miljoonaa pakolaista. En halua pelotella teitä”.
Juri Andruchovyts kuvailee kirjeessään nuorten vallankumousta, jota vastaan vallassa olevat sotivat. ”Kun pimeys laskeutuu Kieviin, nimettömät ’siviiliasuisten ihmisten’ ryhmät vaeltavat kaupunkia metsästäen nuoria, erityisesti heitä joilla on Maidanin tai Euroopan unionin tunnuksia. He kidnappaavat heitä ja vievät heitä metsiin, jossa heidät riisutaan ja heitä kidutetaan kiivaasti kylmässä säässä”.
”Jostain oudosta syystä näiden toimien uhrit ovat ylivoimaisesti nuoria artisteja: näyttelijöitä, maalareita, runoilijoita. Tuntuu kuin oudot ’kuolemanpataljoonat’ olisi päästetty maassa irti tehtävänään pyyhkäistä pois kaikki mikä siinä on parasta”.
Kirjeen mukaan poliisi hakee Kievin sairaaloista haavoittuneita ja vie heidät kuulusteltavaksi salaisiin paikkoihin. Sairaaloihin meno on muuttunut vaaralliseksi.
”Yhteenvetona: Ukrainassa tehdään laajassa mittakaavassa rikoksia ihmisyyttä vastaan, ja nykyinen hallitus on vastuussa niistä. Jos tässä tilanteessa on joitain ekstremistejä, he ovat maan korkeimmassa johdossa, joka sen nimityksen ansaitsee”.
