Foreign Policyn toimittajat tutustuivat Kara Tepen keskukseen Kreikan Lesboksella. Lehden mukaan alimitoitettu keskus vuotaa eikä EU-sääntöjä noudateta.
Eräs virkailija kertoo, että noin puolet keskukseen saapuvista sanoo tulevansa Syyriasta.
Turvapaikkasäännöt edellyttävät, että tulijoiden tarinat tulisi tutkia. Harvaa kuulustellaan lehden mukaan kuitenkaan kunnolla.
Valtaosa keskuksen henkilökunnasta on omista tehtävistään sinne siirrettyjä virkamiehiä ja poliiseja, joilta puuttuu tehtävän vaatima pätevyys. EU:n rajavalvontaviraston Frontexin tiimi on läsnä vain osan päivästä. Päivisin keskuksessa on vain yksi arabiaa puhuva virkailija. Iltaisin ei yhtäkään.
Houkutus valehdella on monelle siirtolaiselle suuri. Sisällissodan runtelemasta Syyriasta tulevat saavat usein turvapaikan EU-maista. Turvalliseksi katsotusta maasta kuten esimerkiksi Turkista tai Marokosta taloudellisista syistä pakenevaa kohtaa taas tavallisesti karkotuspäätös. Sama on edessä monella irakilaisellakin.
Leväperäinen prosessi
Foreign Policy kuvaa Kara Tepen prosessia ”leväperäiseksi”.
Toimittajat todistavat, kuinka eräs mies kertoo virkailijoille ensin olevansa Syyriasta, mutta erehtyy sitten testissä, jossa hänen olisi pitänyt tunnistaa syyrialainen seteli useiden vaihtoehtojen joukosta.
Hän myöntää tulleensa Irakista, mutta saa silti käteensä kauttakulkupaperit, joiden kanssa hän voi poistua Kreikasta ja jatkaa matkaansa muualle EU-alueelle.
”Kaikkia kansalaisuuksia kohdellaan täällä samalla tavalla”, toinen virkailija selostaa suurelle joukolle syyrialaisiksi esittäytyneitä miehiä.
”Kaikki saavat samat paperit. Yritän vain tehdä työtäni”, hän selvittää.
”En kysy itseäni varten vaan ystäväni puolesta. Onko okei, jos tulee Libyasta? Saako silloinkin paperit”, jonossa seuraavan oleva mies kysyy heti virkailijalta.
Foreign Policyn toimittajat seuraavat perhettä, joka pohtii ääneen tulisiko heidän esittää syyrialaisia vai ei. He eivät osaa kysyttäessä sanoa, mistä päin Syyriaa ovat lähteneet.
Suurin osa Kara Tepen virkailijoista on lähtenyt jo kotiin neljän maissa iltapäivällä. Silloin keskukseen saapuu miesjoukko, joka kertoo tulleensa Syyrian Alepposta. Miehillä ei ole henkilöpapereita. He puhuvat arabiaa irakilaisella aksentilla ja käyttävät irakilaisia slangisanoja.
Muut turvapaikanhakijat ohjaavat miehet tyhjillään olevan työpöydän ääreen. Toimittajat todistavat, kuinka miehet täyttävät itse rekisteröintilomakkeensa. Lähtömaan kohdalle kirjataan Syyria. Sitten he jatkavat seuraavalle tiskille.
Tunnin päästä paperit on leimattu ja miehet jatkavat matkaansa heidät syyrialaisiksi todistavien kauttakulkuasiakirjojen kanssa.
”Olemme kiitollisia Kreikan hallitukselle siitä, että olemme saaneet mahdollisuuden elää rauhanomaista elämää”, Aliksi esittäytyvä mies kommentoi.
Ylikuormitus
Siirtolaisuuteen erikoistuneen Migration Policy Institute analyytikko Susan Fratzke sanoo Kreikan järjestelmän toimineen kehnosti jo ennen Euroopan pakolaiskriisiä. Hän toteaa sen ylikuormittuneen sittemmin pahasti.
Fratzken mukaan muut EU-maat kritisoivat Kreikan tapaa käsitellä turvapaikanhakijoita jo vuonna 2008. Suurimpana ongelmana oli, etteivät kreikkalaiset kyenneet pitämään asianmukaisesti lukua siitä, keitä maahan tuli.
Kreikka myös luisti jo tuolloin niin kutsuttujen Dublin-sääntöjen noudattamisesta. Fratzken mukaan turvapaikanhakijoita ei ole velvoitettu tekemään hakemuksiaan Kreikassa, vaikka se olisikin ollut heidän saapumismaansa EU:ssa.
”Koska sääntöjä ei noudateta, siirtää se suuremman osan vastuusta Kreikkaa haluttavammille kohteille kuten Saksalle ja Ruotsille”, Susan Fratzke toteaa.
