Kremlin tuki Syyrian nykyjohdolle ei ole missään vaiheessa kohdistunut presidentti Bašar al-Assadiin henkilönä, Britannian arvostetumpiin Venäjä-asiantuntijoihin lukeutuva Keir Giles sanoo Verkkouutisille.
Hänen mukaansa Venäjä on halunnut ennen kaikkea osoittaa, että se kykenee torjumaan lännen tuella tapahtuvan vallanvaihdoksen. Onnistuttuaan tässä tavoitteessa, Venäjä voisi suhtautua hyvinkin joustavasti siihen, millaisin keinoin vakaus Syyriassa saavutetaan. Se, onko Syyrian johdossa al-Assad vai joku muu, on tässä yhtälössä epäolennaista.
– Poliittisesta näkökulmasta huomattavasti nykyistä vähäisempikin läsnäolo riittäisi vakuuttamaan johtajia Lähi-idässä ja muualla siitä, että Venäjä on tukijana luotettavampi kuin Yhdysvallat. Conflict Studies Research Centre -ajatushautomon johtajana ja Britannian ulkoministeriön alaisen Chatham Housen tutkijana toimiva Giles arvioi.
Syyriasta tuli koelaboratorio
Puhtaasti sotilaalliselta kannalta Venäjän asevoimien operaatiot Syyriassa tarjoavat Gilesin mukaan tilaisuuden joukkojen kouluttamiseen sekä asejärjestelmien, logistiikan ja organisaatiorakenteiden testaamiseen, eikä muutosta tähän ole lähiaikoina odotettavissa.
Venäjän tapa hyödyntää Syyriaa eräänlaisena sotilaallisena kehityslaboratoriona heijastuu suoraan Eurooppaan.
– Venäjä on kierrättänyt joukkojaan Syyriassa niin paljon kuin se on tarkoituksenmukaisen koulutuksen kannalta suinkin pystynyt. Maa on myös vahvistamassa olennaisesti sotilaallista läsnäoloa länsirajallaan, jotta ne olisivat kriisitilanteessa nopeasti uudelleen ryhmitettävissä. On perusteltua sanoa, että nämä länsirajalle sijoitetut joukot hyötyvät merkittävästi Syyriassa hankituista kokemuksista, Giles sanoo.
Jo nyt on hänen mukaansa nähtävissä, että useat venäläisjoukkojen Syyriassa huippuunsa hiomat taktiikat, tekniikat ja menettelytavat on otettu käyttöön myös Euroopassa. Esimerkkejä tästä on havaittu sekä Itä-Ukrainan taisteluissa että jopa tietyissä toimissa Viron itärajan tuntumassa.
Venäjä tuskin vetäytyy
Vielä muutama vuosi sitten Venäjän sotilaallinen läsnäolo Syyriassa rajoittui lähinnä neuvostoajalta periytyneeseen Tartusin laivastotukikohtaan Välimeren rannikolla. Tukikohta oli päässyt rappeutumaan pahasti, ja sen merkitystä Venäjälle pidettiin läntisissä arvioissa pikemminkin symbolisena kuin sotilaallisena.
Sittemmin Venäjä on tehnyt maahan mittavia sotilaallisia infrastruktuuripanostuksia, jotka viittaavat osaltaan aiempaa pysyvämpään ankkuroitumiseen alueelle.
– Venäjän kansainvälispoliittisten tavoitteiden saavuttaminen Lähi-idässä edellyttäisi vain lähes minimaalista diplomaattista ja sotilaallista läsnäoloa Syyriassa. Riittää, että läsnäolo tulee havaituksi alueen muissa maissa. Olisin kuitenkin yllättynyt, jos Venäjä hylkäisi merkittävät investointinsa uuteen, jatkuvan sotilaallisen läsnäolon mahdollistavaan infrastruktuuriin. Tämä koskee erityisesti Hmeymimin lentotukikohtaa, Giles sanoo.
Mikäli olosuhteet muodostuisivat Kremlin näkökulmasta kyllin houkutteleviksi, myös odottamattomat siirrot olisivat silti mahdollisia.
– Jos Venäjä tunnistaisi mahdollisuuden puristaa myönnytyksiä länneltä, se ottaisi tilaisuudesta kaiken hyödyn täysin aiemmin suunnittelemastaan toimintalinjasta riippumatta, Giles arvioi.
– Lännen ei kuitenkaan pidä antautua Syyrian tilanteen järjestämiseksi sellaisiin myönnytyksiin, jotka voisivat horjuttaa alueellista turvallisuutta jossain muualla, hän painottaa.
Toimittaja: Heikki Hakala
