1960-luvulla Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelun analyytikot kokivat elämänsä järkytyksen. Kylmä sota kävi kuumana ja tuoreissa Kaspianmereltä otetuissa satelliittikuvissa näkyi jotakin kummallista.
Sotilastukikohdan rantaan oli ilmestynyt lentokonetta ulkonäöltään muistuttava laite (ensimmäinen video alla), joka oli kuitenkin liian suuri ollakseen sellainen.
CIA:n kerrotaan olleen niin huolissaan havainnosta, että yksinomaan sen tutkimista varten kehitettiin miehittämätön vakoilulennokki. 92 metriä pitkä venäläislaite, jonka siipien kärkiväli oli liki 40 metriä, ristittiin sittemmin CIA:ssa Kaspian merihirviöksi. Jumbojettiä pidempi kone oli aikanaan maailman suurin ilma-alus.
Neuvostoliitossa kone tunnettiin vähemmän erityisellä nimellä. Sitä kutsuttiin yksinkertaisesti ”laivaston prototyypiksi”.
Kaspian merihirviö oli niin sanottu maavaikutusalus. Sen tarkoituksena ei ollut nousta korkealle taivaalle vaan ainoastaan korkeuteen, jossa kyettiin hyödyntämään aerodynaamisen maavaikutuksen antamaa nostetta. Yleensä tämä tarkoittaa vain joitakin metrejä. Tästä huolimatta alus kykeni myös korkeampaan lentoon. Tällöin maaefekti kuitenkin menetettiin.
Merellä alus on ikään kuin jotakin lentokoneen ja laivan väliltä. Maavaikutusaluksen etuna laivoihin nähden on sen suuri nopeus ja verrattain pieni polttoaineenkulutus. Esimerkiksi Kaspian merihirviö kykeni lentämään yli 500 kilometrin tuntivauhtia aivan meren pintaa hipoen ja kuljettamaan valtavan määrän joukkoja ja kalustoa.
”Lokki”
Kaspian merihirviö jäi pelkäksi prototyypiksi ja tuhoutui onnettomuudessa vuonna 1980. Sen kehitystyö poiki kuitenkin vieläkin hurjemman aluksen.
Venäläinen Igor Kolokolov on vieraillut Venäjän Kaspijskissa ja kuvannut siellä edelleen säilytettävää Kaspian merihirviön jälkeläistä, Lun-luokan (lokki) maavaikutusalusta (toinen video alla). Hänen kuviaan löytyy muun muassa imgur-kuvapalvelusta tämän linkin takaa. Niitä on jaettu ahkerasti sosiaalisessa mediassa.
Vuonna 1987 käyttöön otettu Lun yltää lähes edeltäjänsä mittoihin. Lun -luokan alukset ovat Kaspian merihirviöstä poiketen täysiverisiä sotakoneita. Alukset suunniteltiin erityisesti iskemään amerikkalaisia lentotukialussaattueita vastaan. Alukset olivat jonkin aikaa käytössä myös Venäjän laivastossa. Ne siirrettiin varastoon 1990-luvun aikana. Venäjän laivastolla on yhä käytössään joitakin vastaaviin toimintaperiaatteisiin pohjautuvia potkurikäyttöisiä maavaikutusaluksia.
Lun-luokan alusten oli tarkoitus lähestyä kohteitaan nopeasti ja tutkan alapuolella. Jopa 550 kilometrin tuntivauhtiin pystyneet alukset varustettiin kuudella Moskit-merimaaliohjuksella. Aluksen toimintasäde oli hyvän polttoainetalouden ansiosta peräti liki 2 000 kilometriä ja sen 15-henkinen miehistö pystyi viettämään aluksella jopa viisi päivää kerrallaan. Kantokykynsä ja tilojensa puolesta Lun-luokan maavaikutusalus kykeni tarvittaessa kuljettamaan noin 900 sotilasta.
Aluksia valmistettiin lopulta vain kaksi osana salaista aseohjelmaa. Kaspijskissa säilössä oleva Lun on niin valtava, että se näkyy selvästi Google Mapsin satelliittikuvissakin.
