Tunnettu venäläinen ekonomisti, mielipidevaikuttaja ja presidentinhallinnon entinen virkamies Mihail Khazin ehdotti joulukuun lopulla, että Ukraina tulisi jakaa Puolan ja Venäjän kesken. Itsenäinen Ukraina lakkaisi näin olemasta.
Ukrainan kieli ja ukrainalainen kulttuuri tulisi Khazinin mukaan kieltää maan kaakkoisosassa, joka siirtyisi Venäjän hallintaan. Maan pohjoisosassa sijaitsevat Kiovan, Sumyn ja Tšernihivin alueet hän muuttaisi maatalousmaaksi, jolta riisuttaisiin sekä teollisuus että asevoimat. Alueen ”liikaväestön” Khazin ehdottaa siirrettäväksi Venäjän Kaukoitään.
Khazinin mukaan voisi kuitenkin olla useita miljoonia ihmisiä, joita ”ei saataisi parantamaan tapojaan”. Kysyttäessä, mitä Venäjän olisi tehtävä näille ihmisille, vastaus oli hyytävä.
– Osa heistä täytyy tuhota, osa karkottaa maasta, Khazin kuittasi.
Venäjän valtiollisen kansainvälisten suhteiden instituutin osastonjohtaja Mihail Aleksandrov väläytti joulukuussa laajamittaista Ukrainaan kohdistuvaa raskaasti aseistettujen maajoukkojen hyökkäystä, jota tuettaisiin ilmaiskuin ja Iskander-ohjuksin.
Myös Venäjän valtiontelevision ykköskanavan tähtitoimittaja Vladimir Soloviev oli sotajalalla Syyrian taistelujen innoittamana.
– Otimme Aleppon jokseenkin nopeasti. Siellä opimme ratkaisemaan asioita tällä tavoin. Sitä paitsi Donetskin kansantasavallan armeija on oppinut taistelemaan kaupungeissa. Ei ole syytä huoleen – ei Ukrainan kansa taistele heidän puolestaan, Soloviev sanoi.
Heillä hän tarkoitti Ukrainan laillista hallitusta.
Kansanmurhasta arkipäivää
Venäjällä käytettyjä puheenvuoroja on koonnut arvostetun, vuonna 1766 perustetun amerikkalaisen Rutgers-yliopiston Ukrainan, Venäjän ja entisen Neuvostoliiton tutkimukseen erikoistunut professori Alexander J. Motyl.
Motyl pitää erityisen järkyttävänä sitä, miten toteavassa hengessä viimeaikaiset puheenvuorot on esitetty.
– Joukkosurmat, lentopommitukset, etninen puhdistus, kansanmurha – täydellisen hyväksyttäviä vaihtoehtoja ilmeisesti, hän sanoo.
Koventuneet puheet todistavat hänen mukaansa vähintään Venäjän poliittisen kulttuurin raaistumisesta.
– Samoin kuin muissa fasistisissa valtioissa, kuten natsi-Saksassa, väkivallasta, tappamisesta ja tuhoamisesta on tullut siinä määrin normalisoitua ja arkipäiväistettyä, että aivan arvossa pidetyt herrasmiehet voivat nyt pitää kansanmurhaa Kremlin kannalta täysin varteenotettavana poliittisena vaihtoehtona.
– Huolestuttavampi mahdollisuus on se, että nämä puhuvat päät eivät vain antaudu joutaville spekulaatioille ja mitä jos -skenaarioille, vaan heidän keskittymisensä yksityiskohtiin – mihin Ukrainan kaupunkeihin ja mille Ukrainan alueille kohdistaa – kertoo heidän olevan tällä kertaa tosissaan.
Tällä kertaa kyse voi Motylin mukaan olla siitä, että hänen esiin nostamansa henkilöt ovat vakavissaan suosittamassa Kremlille täysimittaista sotaa Ukrainaa vastaan.
– Puhuvatko he omissa nimissään vai toimivatko he hallinnon puolesta – heittävät koepalloja, joilla testataan koti- ja ulkomaisia reaktioita täysimittaisen sodan mahdollisuuteen? Demokratioissa yksityiset asiantuntijat esiintyvät yleensä omissa nimissään. Autoritaarisissa, totalitaarisissa ja fasistisissa järjestelmissä korkeissa asemissa olevat asiantuntijat puhuvat usein johtajansa puolesta – toki epävirallisesti, jotta hän voi sen tarvittaessa uskottavasti kiistää, Motyl sanoo.
Onko kyse koepalloista?
Motyl muistuttaa neuvostoaikaisesta käytännöstä, jossa valtion tukemien tutkimuslaitosten edustajia käytettiin usein mielialojen tunnustelijoina. Venäjän nykyhallinnon aikana tapa on hänen mukaansa noussut uuteen kukoistukseen.
– Hyväntahtoiseksi diktaattoriksi itsenä kohottaneen Putinin on näyttäydyttävä aina ja kaikkialla rauhan miehenä. Hän saattaa uhkailla ja hän voi murahdella, mutta puheet kansanmurhasta, rajoittamattomasta sodasta ja joukkosurmista on säästetty hänen alaisilleen, arvioi Motyl.
Samankaltaisia puheenvuoroja äärimmäisiä puheenvuoroja ovat hänen mukaansa jo pitkään esittäneet myös veteraanipoliitikko Vladimir Žirinovski ja Kremlin liepeille asemoitunut filosofi Aleksandr Dugin.
Jos Venäjä ryhtyisi täysimittaiseen sotaan Ukrainaa vastaan, molemmat osapuolet menettäisivät Motylin mukaan kaatuneina satojatuhansia sotilaita.
– Näkymä niin suurista tappioista pitäisi rationaaliset johtajat aisoissa. Pysäyttäisivätkö ne kuitenkaan Putinia, kun tiedetään hänen panoksensa venäläisen kulttuurin raaistamiseksi ja Donald Trumpin mahdollinen hiljainen hyväksyntä Venäjän ulkomaisille interventioille? Sen, että vastaus ei välttämättä ole ei, pitäisi olla huolenaihe koko maailmalle.
Toimittaja: HEIKKI HAKALA