Amerikkalaiset ohjushävittäjät ampuivat viime viikon perjantaina Välimereltä 59 Tomahawk-risteilyohjusta al-Sharyatin lentotukikohtaan Syyriassa.
Uutisoinnissa ja kommenteissa sekoittuvat tunteet laidasta laitaan.
Venäjän liittolaisen kurittaminen on yhtäältä nähty kolauksena teorioille, joiden mukaan presidentti Donald Trump on Kremlin taskussa. Toisaalta isku on kasvattanut sodan pelkoa, jota Venäjän jyrkät reaktiot ovat pahentaneet entisestään.
Jotkut kiittelevät iskua ja katsovat Donald Trumpin tehneen sen, mihin hänen edeltäjänsä ei pystynyt.
Barack Obama asetti aikanaan kuuluisan ”punaisen viivansa” Syyriassa kemiallisiin aseisiin. Bashar al-Assad pomppi sen yli moneen kertaan, eikä mitään tapahtunut.
Onpa iskua pohdittu jopa viestiksi Kiinalle siitä, että Yhdysvallat voisi olla valmis iskemään Pohjois-Korean ydinohjelmaa vastaan.
Ainoa yksimielinen näkemys tuntuu olevan, että omaa kansaansa kaasuttanut Assad sai vihdoin mitä tilasi.
Pelkkä varoituslaukaus
Ohjusiskun todellisia tarkoitusperiä on mahdotonta tietää ilman kurkistusta Donald Trumpin pään sisälle. Operaation toteutustapa ja lopputulos paljastavat kuitenkin, ettei sillä ollut mitään sotilaallista päämäärää.
Hyökkäyksessä käytetyt Tomahawk-ohjukset soveltuvat huonosti suojattujen kohteiden kuten vahvistettujen lentokonehallien tai bunkkereiden tuhoamiseen. Yksin käytettynä niiden etuna on riskittömyys.
Verkossa kiertäneiden kuvien ja arvioiden perusteella iskussa tuhoutui lähteistä riippuen vain muutama vanha venäläisvalmisteinen Mig-21 tai Su-22 -hävittäjä. Syyrialla on tiettävästi useita kymmeniä tällaisia koneita. Tuhoutuneiden koneiden aiempaa lentokuntoa on lisäksi vaikea tietää.
Kentän kiitoradat ja valtaosa lentokonesuojista säilyivät ehjinä ja al-Sharyatista ilmeisesti lennettiin taistelutehtäviä jo iskua seuraavana päivänä. Vaikutus tukikohdan toimintaan jäi siis vähäiseksi.
Venäjää lisäksi varoitettiin iskusta etukäteen, ja se siirsi kaikki joukkonsa pois hyökkäyksen tieltä.
Myös Bashar al-Assadin joukot tiesivät siis tulevasta hyökkäyksestä viimeistään siinä vaiheessa kun venäläiset pakkasivat tavaransa ja lähtivät pikamarssia ulos tukikohdasta. Tämän takia paikalle ei jäänyt muuta kuin sellaista syyrialaiskalustoa, jota ei voinut tai kannattanut siirtää pois ohjusten tieltä.
Yhdysvallat käytti siis yli 60 miljoonan dollarin edestä ohjuksia, eikä vahingoittanut Bashar al-Assadin sotilaallisia kykyjä lainkaan.
Pelkäksi show’ksi jäänyt isku ei johtunut amerikkalaisten epäpätevyydestä. Yhdysvallat olisi halutessaan voinut tuhota al-Sharyatin verrattain helposti ja matalalla riskillä. Lopputulos oli haluttu. Donald Trump tilasi varoituslaukauksen ja teki selväksi, ettei iskulla saa aiheuttaa vakavaa vahinkoa.
Peli koveni
Mitä 60 miljoonan taalan varoituslaukauksella sitten saavutettiin? Lasketaanpa yhteen.
Venäjä perui iskun jälkeen Yhdysvaltojen kanssa solmitun sopimuksen, jonka tarkoituksena oli välttää vaaratilanteet Syyrian taivaalla. Samalla meni kiinni kuuma linja alueella operoivien asevoimien välillä.
Venäjä on myös ilmoittanut vahvistavansa ilmapuolustuksiaan Syyriassa ja korjaavansa Syyrian hallituksen joukkojen venäläisvalmisteisia ilmatorjuntajärjestelmiä.
Syyrian taivaalla operoivien länsimaisten koneiden poliittinen ja sotilaallinen toimintaympäristö muuttuivat iskun seurauksena kertaheitolla. Länsikoalition koneet eivät voi enää luottaa siihen, etteivät Venäjän tai Syyrian ilmapuolustukset ota niitä tähtäimeensä.
Panokset ovat iskun seurauksena huomattavasti entistä kovemmat Syyriassa. Molemmin puolin sattui useita pommitusvahinkoja jo kuumasta linjasta ja tiedonvaihdosta huolimatta. On perusteltua olettaa, että näitä ”vahinkoja” sattuu pian lisää. Niiden eskaloitumisen riski on kuitenkin nyt aivan eri luokkaa kuin ennen iskua.
Välirikko Venäjän kanssa ja länsimaiden liittolaisten vaarantuminen sekä Syyrian taistelukentillä että taivaalla vaikeuttavat kaiken kukkuraksi huomattavasti Donald Trumpin tavoitteita äärijärjestö ISIS:n vastaisessa taistelussa.
Kaikki nämä seuraukset olivat odotettavissa ennen iskua ja ne otettiin varmasti lukuun Yhdysvaltojen johdossakin. Tästä päästään huolestuttavaan kysymykseen; pommittiko Yhdysvaltojen presidentti sotilastukikohtaa Lähi-idän ruutitynnyrissä vain PR-syistä?
