Elinkeinoelämän keskusliitto EK kertoi keväällä vaalitavoitteidensa esittelyn yhteydessä konkreettisia esimerkkejä kannustinloukuista. Selvisi, että esimerkiksi yksinhuoltajan saamasta 500 euron palkankorotuksesta jää esimerkkitapauksessa käteen vain 25 euroa. Efektiivinen marginaaliveroaste on 95 prosenttia. Toisessa esimerkissä 2 000 euron kuukausipalkan työn vastaan ottavalle työttömälle jää käteen 329 euroa.
Matalapalkkaisen työn verotus on alhaista. Silppuinen tukijärjestelmä ja tukien menettäminen tulorajojen ylittyessä tekevät järjestelmästä kuitenkin kannustamattoman ja heikentävät työn tarjontaa.
Suomi on viime aikoina saanut kansainvälistä huomiota osakseen siksi, että se on periaatteessa ainoa maa, joka aikoo kokeilla perustuloa. Juha Sipilän hallituksen ohjelmaan on kirjattu perustulokokeilu. Toistaiseksi kuitenkaan ei tiedetä, minkälaista mallia kokeillaan ja onko mahdollista suorittaa niin sanottu kenttäkoe. Sosiaali- ja terveysministeriö tiedotti elokuussa perustulokokeilun etenemisestä. Valitettavasti tiedotteen sisältö oli, että kaikki on auki ja ainoastaan siitä on päätetty, että perustulokokeilu toteutetaan.
Voi ylläpitää loukkuja
Perustuloa on esitetty kokonaisvaltaiseksi ratkaisuksi kannustinongelmaan. Työtä kannattaisi ottaa kaikissa tapauksissa vastaan, mutta yhtälö ei ole aivan niin yksinkertainen.
Perustulo saattaa ylläpitää ja jopa lisätä kannustinloukkuja. Esimerkiksi vihreiden perustulomallissa perustulon määrä on 560 euroa ja työtuloista 4 200 euroon saakka työtulot verotetaan 41 prosentin mukaisesti.
Vihreiden perustulomalli ei ole välttämättä kovin vahvasti työhön kannustava pienillä tuloilla. Jos tekemättä töitä käteen jää kuussa 560 euroa ja ottamalla vastaan kuukaudessa yhden 100 euron arvoisen työpäivän, jää kouraan vain 59 euroa enemmän kuin tekemättä töitä. Jos taas kuukaudessa tekee 200 euron edestä töitä, kouraan jääkin vain 118 euroa enemmän.
Kun perustuloa jatkossa kokeillaan, pitäisi olla luovuutta tarkastella muunkinlaisia malleja kuin lineaarista tasaveroa (yksi veroprosentti) yhdistettynä vakioiseen perustuloon.
Lineaarinen tasavero yhdistettynä perustuloon eli negatiivisen tuloveron malli on yksinkertainen ja siksi helppo esitellä yleispäteväksi ratkaisuksi. Tätä mallia perustuloksi kannatti aikoinaan jo taloustieteen nobelisti Milton Friedman.
Perustuloon yhdistetyn veron ei tarvitse olla kuitenkaan vakio, vaan sen voi myös muotoilla progressiiviseksi. Silloin päästäisiin myös kannustavuusongelmasta pienillä tuloilla.
Ainoa tapa välttää pienien työtulojen kannustavuusongelma olisi sellainen malli, jossa saaduista tuloista kouraan jää koko ansaittu summa.
Altis väärinkäytöksille
Yksi mahdollisuus olisi määritellä tuloille asetettu vero siten, että se olisi tiettyyn rajaan saakka nolla, jonka jälkeen vero kasvaisi lineaarisen yhtälön mukaan. Oletetaan esimerkiksi, että vero olisi 700 euron tuloihin saakka nolla ja sen jälkeen vero kasvaisi lineaarisen yhtälön mukaan noin 42 prosenttiin 1 400 euron tuloihin saakka. Silloin esimerkiksi vielä 1 000 euron tuloista jäisi käteen 1 220 euroa ja 1 300 euron tuloista käteen jäisi koko ansaittu summa. Tämän jälkeen alettaisiin maksaa efektiivisesti veroa niin, että esimerkiksi 2 000 euron tuloilla efektiivinen veroprosentti olisi 17 ja 5 000 tuloilla efektiivinen veroprosentti olisi 32 prosenttia. Perustulon laskennallinen osuus tekee todellisesta maksetusta verosta edelleen lineaarisesti progressiivisen.
Malli on yksinkertainen ymmärtää, ja kaikissa tilanteissa käteen jäisi enemmän rahaa. Jos mallia haluaisi muotoilla vielä kannustavammaksi, pienillä tuloilla käteen jäävät tulot voisivat jopa kasvaa enemmän kuin työstä maksettu tulo on. Silloin perustulon lisäksi maksettaisiin pienillä tuloilla työntekobonus. Tämä malli olisi nätisti määriteltävissä siten, että vero määräytyisi polynomifunktiona ja pienten työtulojen kohdalla vero olisi negatiivinen.
Ajatus on toki teoreettinen. Bonusmalli olisi altis väärinkäytöksille ja se edellyttäisi byrokratiaa, kun perustulon idea on ennen kaikkea byrokratian karsiminen.
Ongelmia muodostuu jo pienten tulojen verovapauden mallissa siinä, että noin 1 200 euron työtulojen kohdalla 100 euron lisäansiosta jää käteen vain noin 20 euroa. Siinä, missä kannustavuutta lisätään pienimmillä työtuloilla, lineaarisesti kiristyvä verotus aiheuttaa sen, että jossain pisteessä marginaalivero muodostuu korkeaksi. Tästä johtuen käytännössä pieniäkin tuloja pitää verottaa jonkin verran, niin ettei marginaalivero muodostu liian korkeaksi siinä pisteessä, missä henkilö alkaa perustulon saamisen jälkeen maksamaan veroa.
Tänkin malli
Hallituksen kaavaileman perustulokokeilun järjestelyt kannattaa harkita tarkkaan etukäteen, sillä epäonnistunut tai huonosti mitattava kokeilu ei anna käyttöön arvokasta informaatiota päättäjille kuin tutkijoillekaan. 1970-tehtyjen perustulokokeilujen ongelma oli siinä, että ne olivat niin paikallisesti rajoitettuja, ettei niiden perusteella pystynyt arvioimaan perustulon käyttäytymisvaikutuksia.
Ajatushautomo Tänk esitti vuosi sitten mallin, miten perustuloa voitaisiin kokeilla kenttäkokeella siten, että kokeiluun osallistujat olisi poimittu satunnaisotannalla. Jotta relevanttia informaatiota kokeilusta saataisiin, kokeilu ei voi olla paikallinen, vaan sen pitäisi olla Tänkin esittämän kaltainen. Tänkin mallissa esitettiin kokeiltavaksi erilaisia perustulotasoja yhdistettynä negatiiviseen tuloveroon. Suosittelen, että lineaarisen negatiivisen tuloveron lisäksi kokeiltaisiin myös lineaarisesti kasvavan verotuksen mallia, jotta kannustinvaikutukset pienillä tuloilla saataisiin selvitettyä.
Nimellä ei ole väliä
Riippumatta siitä, onko perustulo tulevaisuuden ratkaisu, työn kannustavuuden ongelmiin täytyy lähivuosina löytyä ratkaisuja, jotta työn tarjontaa saadaan kasvatettua tilanteessa, jossa ikääntyminen supistaa väistämättä työhön osallistumisastetta.
Piti automaattisesti tilille tupsahtavasta perustulosta tai ei, olennaista olisi tehdä pientenkin työtarjousten vastaanottaminen mahdollisimman kannustavaksi ja taata säällinen elintaso myös pienituloisille. Se edellyttää työn ja sosiaaliturvan parempaa yhteensovittamista. Vaikka työttömyyskorvaus pysyisi syyperusteisena, erityisesti pienituloisille kannattaa harkita negatiiviseen tuloverotukseen perustuvaa kannustinmallia, joka tekisi rajaveroasteet pienillä tuloilla mahdollisimman alhaisiksi.
Jos ei pidä sanasta perustulo, sitä ei ole pakko kutsua perustulomalliksi. Esimerkiksi Yhdysvaltain earned income tax credit -järjestelmä perustuu pienten työtulojen päälle työntekijälle suoraan maksettaviin valtion takaamiin tukiin. Käytännössä kyseessä on perustulomalli.
Tämä perustulon hyödyllisin aspekti kannattaisi kokeilujen jälkeen joka tapauksessa ottaa käyttöön. Erikseen pitäisi käydä keskustelu siitä, säästääkö työttömälle työnhakijalle automaattisesti ilman velvoitteita maksettava perustulo byrokratian kustannuksissa vai onko se luonteeltaan passivoiva.
