New Yorkin yliopiston taloustieteen professori Nouriel Roubini tuli tunnetuksi yhtenä harvoista taloustieteen professoreista, jotka kykenivät ennustamaan oikein vuonna 2007 liikkeelle lähteneen finanssikriisin.
Uudessa kirjoituksessaan hän maalaa synkän kuvan Euroopan tulevaisuudesta ilman kalliita uudistuksia.
Roubini huomauttaa, että siirtolaiskriisi on Euroopan ongelmista suurin. Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa on noin 20 miljoonaa kotinsa jättämään joutunutta ihmistä.
– Jos Euroopalla on vaikeuksia ottaa vastaan miljoona pakolaista, miten se aikanaan kykenee käsittelemään 20 miljoonaa tulijaa?
Roubini toteaa, että jos Eurooppa ei kykene puolustamaan ulkoisia rajojaan, Schengenin sopimus romahtaa, sisäiset rajat otetaan uudestaan käyttöön ja vapaa liikkuminen loppuu.
– Mutta joidenkin ehdottama ratkaisu – rajojen sulkeminen pakolaisilta – vain pahentaisi ongelmaa tekemällä miljoonia pakolaisia vastaanottaneista Turkin, Libanonin ja Jordanian kaltaisista maista epävakaita.
Toisaalta Roubinin mielestä Euroopan valitsema linja Turkin lahjomiseksi pakolaisten poissa pitämiseksi on kallis ja kestämätön.
Roubinin mukaan laajennetun Lähi-idän ongelmia ei voi ratkaista pelkästään sotilaallisesti ja diplomaattisesti. Hän ennustaa nimittäin konflikteja synnyttävien taloudellisten ongelmien kasvavan, kun aavikoituminen ja vähenevät vesivarannot tuhoavat maataloutta ja muuta taloudellista toimintaa.
– Mikään muu kuin massiivinen Marshall-suunnitelman kaltainen taloudellisten resurssien järjestelmä, erityisesti Lähi-idän jälleenrakentamiseksi, ei voi varmistaa pitkäaikaista vakautta. Onko Eurooppa valmis ja halukas maksamaan osansa? Roubini kysyy.
Marshall-suunnitelma oli Yhdysvaltain ohjelma Euroopan jälleenrakentamiseksi toisen maailmansodan jälkeen.
– Jos taloudellisia ratkaisuja ei löydy, näiden alueiden konfliktit ajavat Euroopan aikanaan epätasapainoon, kun miljoonat epätoivoiset ihmiset lopulta radikalisoituvat ja syyttävät länttä heidän kurjuudestaan.
Roubini huomauttaa, että vaikka Euroopan ympärille rakennettaisiin muuri, tulijat löytäisivät reitin sisään ja ”osa terrorisoisi Eurooppaa vuosikymmenten ajan”.
– Mutta Eurooppa ei ole tuomittu tuhoon, Roubini kirjoittaa.
Hänen mukaansa nykyiset kriisit voisivat parhaassa tapauksessa johtaa suurempaan solidaarisuuteen, yhteisvastuuseen ja instituutioiden integraatioon.
– Saksa voisi ottaa vastaan enemmän pakolaisia (ei kuitenkaan miljoona vuodessa tahdilla). Ranska ja Saksa voisivat tarjota ja maksaa sotilaallisesta interventiosta Isistä vastaan. Eurooppa ja muu maailma – Yhdysvallat ja rikkaat Persianlahden valtiot – voisivat tarjota valtavia summia rahaa pakolaisten auttamiseksi ja lopulta epäonnistuneiden valtioiden jälleenrakentamisen rahoittamiseksi ja tarjota taloudellisen mahdollisuuden sadoille miljoonille muslimeille ja afrikkalaisille.
Roubini toteaa, että tämä tulisi kalliiksi Euroopalle ja koko maailmalle ja budjettisääntöjä pitäisi venyttää.
– Mutta vaihtoehto on maailmanlaajuinen kaaos, ellei sitten kuten paavi Franciscus on varoittanut, kolmannen maailmansodan alku.
Roubinin mielestä kuitenkin euroalueen tunnelin päässä on valoa. Hitaasti kriisit ovat ajaneet Euroopan kohti enemmän integraatiota ja yhteisvastuuta.
Hän arvelee, että kun sekä euroalue (Kreikan ongelmat) ja EU (Iso-Britannia) ovat uhanneet hajota, ”valistuneet eurooppalaiset johtajat pitävät linjanaan syvemmän yhtenemisen”.
– Onneksi, valistuneet johtajat Berliinissä – ja niitä on enemmän kuin muutama huolimatta vastakkaisista havainnoista – tietävät, että Saksan tulevaisuus on riippuvainen vahvasta ja tiiviimmin integroituneesta Euroopasta.
Roubini luottaa, että yhdessä Euroopan muiden viisaiden johtajien kanssa ymmärretään, että ratkaisu edellyttää sopivaa solidaarisuutta sekä yhtenäistä ulkopolitiikkaa, jolla ratkaistaan ongelmat Euroopan naapurustossa.
