– Ensin lopetetaan louhinta. Sitten lopetetaan rikkihapon ja ilman syöttäminen liuotuskasoihin. Lopuksi malmiaumat ja sivukivikasat peitetään, sanoo Helsingin Sanomien haastattelema geologian professori ja eläkkeellä oleva Geologisen tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Matti Saarnisto.
Saarnisto vaatii kaivoksen sulkemista ympäristöhaittojen vuoksi.
Aalto-yliopiston professori Kari Heiskanen kertoi vuosi sitten, että Talvivaaran liuotusprosessia on hyvin vaikea pysäyttää. Viime viikolla konsultti ja tekniikan tohtori Tuula Pohjola sanoi samaa.
– En ymmärrä, miten joku voi vakavissaan sanoa, että kaivoksen toiminnan jatkaminen on ympäristön kannalta parempi vaihtoehto, Saarnisto kritisoi.
Professori muistuttaa, että Talvivaaran mustaliuskemalmi sisältää kahdeksan prosenttia rikkiä. Mustaliuske reagoi voimakkaasti hapen ja veden kanssa, jolloin syntyy rikkihappoa ja vapautuu raskasmetalleja. Tähän Talvivaaran käyttämä bioliuotusmenetelmä perustuu.
Saarniston mielestä louhinnan jatkaminen ei ratkaise, vaan pahentaa ympäristöongelmia.
– Kun kiveä murskataan, rapautuva pinta kasvaa. Tästä seuraa sulfaattipäästöjä ja vesistöjen happamoitumista. Niin kauan kuin kasoihin lisätään rikkihappoa, ympäristökuormitus lisääntyy.
Rapautuminen loppuu vähitellen, jos malmin kosketus hapen ja veden kanssa estetään. Saarniston mukaan liukenemisprosessin alasajo vie kuitenkin vuosia
