Yhä useampi länsimainen äiti uskoo, että lääketiede on kyennyt poistamaan suuren leikkauksen aiheuttamat riskit. Nanneli Pallasmaan väitöskirjatutkimuksen mukaan keisarinleikkauksen komplikaatioriskien ovat merkittävästi suuremmat kuin alatiesynnytyksissä.
– Nykyisin helposti ajatellaan, että keisarileikkaus on jo niin turvallinen että synnytystapa voisi olla valintakysymys, mutta kyseessä on suuri leikkaus ja suuren leikkauksen riskit. Synnytyskomplikaatioiden esiintyvyys on noussut vuosi vuodelta, ja riskien tiedostaminen on välttämätöntä turvallisuuden parantamiseksi, Pallasmaa sanoo väitöstiedotteessaan.
Keisarinleikkauksen aiheuttamien riskien lisäksi komplikaatioiden määrää lisäävät äitien ylipaino sekä synnytysiän nousu.
– Vakavien synnytyskomplikaatioiden esiintyvyys lisääntyi vuodesta 1997 vuoteen 2002 verrattaessa ja edelleen verrattaessa vuoteen 2007, Pallasmaa kertoo.
Yli neljännes keisarinleikattu kärsi komplikaatioista
Pallasmaa selvitti väitöstyössään äitien keisarileikkauksiin liittyviä välittömiä komplikaatioita ja niiden riskitekijöitä.
– Vakavia tutkittuja komplikaatioita olivat muun muassa verenmyrkytykset, massiiviset, kohdunpoistoon tai muihin uusintaleikkauksiin johtavat verenvuodot, muut uusintaleikkaukset sekä laskimotukokset. Laskimotukokset ovat melko harvinaisia mutta yksi yleisimpiä äitikuolemien aiheuttajia, verenvuodon ohella, Pallasmaa sanoo.
Hän tutki komplikaatioiden esiintyvyyttä eri synnytystavoissa ja eri vuosina sekä eri riskitekijöiden vaikutusta komplikaatioiden esiintyvyyteen eri synnytystavoissa.
– Seurantatutkimuksessa 27 prosentilla keisarileikatuista naisista esiintyi yksi tai useampi komplikaatio leikkauksen tai sen jälkeisen sairaalahoidon aikana, 10 prosentilla komplikaatio oli vakava, Pallasmaa kertoo.
Äitiyskuolleisuus lisääntynyt useissa kehittyneissä maissa
Keisarileikkaus on maailmassa yleisin naisille tehty suuri leikkaus. Se tehdään yleensä, jos alatiesynnytys arvioidaan mahdottomaksi tai liian riskialttiiksi. Siihen liittyy tyypilliset suuren kirurgisen toimenpiteen riskit. Näitä ovat verenvuoto, infektio, syvä laskimotukos ja anestesiakomplikaatiot, jotka toisinaan johtavat jopa kuolemaan.
– Viime vuosina on useissa kehittyneissä maissa raportoitu vakavien synnytyskomplikaatioiden ja myös äitiyskuolleisuuden lisääntyneen. Keisarileikkausten sekä ylipainoisten ja iäkkäiden synnyttäjien lisääntynyt osuus saattaa selittää ilmiötä, Pallasmaa sanoo.
Hänen vuotta 2002 koskevassa rekisteritutkimuksessaan henkeä uhkaavia komplikaatioita ilmeni 0,76 prosentissa synnytyksistä, kun mukaan otettiin kaikki synnytystavat. Esiintyvyys oli matalin alatiesynnytyksissä, korkeampi instrumentaaliavusteisissa alatiesynnytyksissä ja suunnitelluissa keisarileikkauksissa, ja korkein päivystyskeisarileikkauksissa.
– Alatiesynnytyksen yritys, sisältäen päivystyskeisarileikkauksen riskit, oli turvallisin synnytystapa myös useimmille korkean riskin ryhmiin kuuluville naisille, Pallasmaa kertoo.
Kynnys leikkaukseen ryhtymiseen vaihtelee suuresti eri sairaaloiden ja maiden välillä. Esimerkiksi Suomessa äidin toive ei voi virallisesti olla syynä keisarinleikkaukseen toisin kuin esimerkiksi Tanskassa, Italiassa ja Yhdysvalloissa.
– Leikkauksia tehdään monissa maissa myös ilman lääketieteellistä syytä, joten meidän on syytä tiedostaa riskit. On tärkeää tietää myös synnyttäjän ominaisuuksiin ja synnytyksen hoitoon liittyvät riskitekijät, jotka lisäävät riskiä komplikaatioihin, jotta voitaisiin valita mahdollisimman turvallinen synnytystapa ja voitaisiin varautua etukäteen suuren riskin potilaan ongelmiin, Pallasmaa sanoo.
LL Nanneli Pallasmaan väitöskirja Cesarean section – short term maternal complications related to the mode of delivery tarkastetaan perjantaina 6. kesäkuuta Turun yliopistossa.
