Espoolainen Seppo Särkiniemi on pastori, joka toimi keskustan kansanedustajana 2003-2007 ja 2010-11. Hän jäi huhtikuun eduskuntavaaleissa niukasti Uudenmaan keskustan ensimmäiselle varasijalle.
Särkiniemi ajaa taksia. Hän kertoo Facebookissa, että lauantai-iltainen kokemus on nyt muuttanut häntä.
”Matkustaja ilmoitti heti matkan alussa, että hänellä ei ole rahaa, mutta perillä on maksaja. Tietysti minussa oleva realisti sanoi, että jarru pohjaan ja matka päättyy tähän. Ajattelin kuitenkin katsoa ja ajatella positiivisesti, että jospa sittenkin”, Seppo Särkiniemi kirjoittaa.
Hän toteaa perillä vastassa olleen kaksi miestä. Hänen auttaessaan tavaroita ulos autosta, yksi heistä löi häntä suoraan kasvoihin.
”Tai yritti lyödä. Sain väistettyä niin, että osumalla ei ollut merkitystä. Sitten tuli potku ja väistin myös sen. Porukka hajaantui ja poistui paikalta. Seurasin lyöjää niin, että näin minne hän meni ja soitin poliisit”.
Kiinni saatu asiakas kiisti kaiken ”ja kukaan ei tietenkään tuntenut häntä. Rahat jäivät saamatta, ja poliisi jäi kirjoittelemaan sakkoja”.
”Myönnän, että olin ja olen edelleen vihainen itselleni, mutta olen oppimiskykyinen kansalainen. Minun suhtautumiseni tiettyihin kansalaisiin muuttui ja toimintatapani muuttuu myös. Valitan”, Särkiniemi toteaa.
Miehet kuuluivat tiettyyn väestöryhmään, jonka Särkiniemi mainitsee. Hänen mukaansa Suomessakin on alakulttuureita, joiden keskuudessa esiintyy muuta väestöä enemmän väkivaltaa, varkauksia ja petoksia.
”Saako sen sanoa ääneen? Vai olisiko jopa niin, että se pitäisi sanoa ääneen”.
”Minä väitän, että idealistinen asioiden peittely johtaa aina joko avoimeen tai ”harmaaseen” väkivaltaan. Yksilö on aina vastuussa tekemisistään. Juuri siksi ajatellaan, että yksilön käyttäytymisen perusteella ei saa leimata yhteisöä”, hän kirjoittaa.
Keskustelussa Särkiniemi toteaa saaneensa perusteltuja nuhteita kirjoituksensa tyylistä.
”En minä mitään yhteisöä rupea vihaamaan tai vainoamaan. Minä vain tunnustan ja hyväksyn realiteetit ja pidän ne mielessä”.
