Uusi valtakunnallinen opetussuunnitelma on tuonut pari viikkoa käynnissä olleeseen kouluarkeen erilaisia toimintatapoja ja uusia opetettavia aiheita, kuten paljon puhutun koodauksen.
Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen kertoo Verkkouutisille, että uusi opetussuunnitelma on otettu käyttöön Suomen kouluissa hyvin, vaikka uudet vaatimukset yhdistettynä väheneviin resursseihin, kuten ryhmäkokojen kasvuun, koetaan opettajien keskuudessa usein ristiriitaisiksi ja ahdistaviksi. Luukkaisen mukaan uuden OPSin painottama oppilaskeskeisyys ei sinällään ole Suomen kouluissa uutta.
Koodauksen ja muiden uusien opintosisältöjen ottamista koulutyöhön varjostaa Olli Luukkaisen mukaan, että opettajien täydennyskoulutus on Suomessa monin paikoin puutteellista. Täydennyskoulutuksesta puuttuu suunnitelmallisuus, ja kuntien välillä on suuri haitari siinä, miten paljon täydennyskoulutukseen laitetaan resursseja.
‒ Kuntien väliset erot ovat todella suuret, ja tämä lisää epätasa-arvoa. Toiset kunnat panostavat hyvin ja suunnitelmallisesti, sitten on niitä, jotka eivät tee yhtään mitään. Tämä tulee tietenkin näkymään kaikkein tärkeimmässä eli lasten taidoissa, Luukkainen sanoo.
Oulun kaupungin Itäisen alueen aluerehtorin Lucina Hännisen mukaan uudet opetussisällöt on otettu vastaan oululaisopettajien keskuudessa rauhallisin mielin.
‒ Ei mitään paniikinomaisia tunnelmia ole ollut, rauhassa on lähdetty katsomaan, mitä uutta tämä tuo tullessaan, mitä uutta osaamista tarvitaan ja miten lähdetään osaamista kasvattamaan, Hänninen kertoo Verkkouutisille.
Ruotsin kielen opetus alkaa uuden opetussuunnitelman myötä jo alakoulun kuudennella luokalla. Opetusvastuu on näin ollen paitsi aineenopettajilla myös luokanopettajilla. Olli Luukkaisen mukaan ruotsin kielen opetus jakaa opettajien mielipiteitä.
‒ Poliitikot päättävät, mitä aineita opetetaan, ja opettajat toimivat virkavastuulla sen mukaan. Haaste on, että osalla luokanopettajista ei välttämättä ole omaa ruotsin kielen taitoa kuin oman kouluruotsin pohjalta. Myös ruotsin kielen opetuksen kohdalla täydennyskoulutus on siis kriittinen kysymys, hän sanoo.
Osa opettajista käyttää täydennyskoulutukseen Luukkaisen mukaan omaa vapaa-aikaa ja jopa omaa rahaa. Monet opettajat jättävät kouluttautumatta siksi, että tunteja pitämään täytyy hankkia sijainen.
Luukkainen on kuitenkin toiveikas tilanteen paranemisesta, sillä hallitus kaavailee varaavansa opettajakoulutuksen kehittämiseen ja opettajien täydennyskoulutukseen erityisrahoitusta, josta kunnat voivat hakea lisätukea. Rahoitus on tarkoitettu erityisesti koulujen digitalisoinnin edistämiseen.
Oulun kaupungissa on opettajien täydennyskoulutuksessa käytössä Lucina Hännisen mukaan keskitetty koulutuskalenteri, jonka koulutukset on tarkoitettu kaikille opettajille, minkä lisäksi opettajat kouluttautuvat omaehtoisesti omien tarpeittensa mukaan. Koulujen digisointiin Oulun kaupungilla on käytössä suunnitelma, jonka pohjalta oppimisympäristöt otetaan koulun arjessa käyttöön.
‒ Digitalisaatio on yksi osa opetussuunnitelmaa, ja siihen ei olla mitenkään selkeästi tai erityisesti nyt käyttämässä rahaa, vaan etenemme suunnitelman mukaan, Hänninen sanoo.
Opettajien täydennyskoulutus vaatii kunnilta paitsi taloudellisia myös aikataulullisia resursseja. Olli Luukkainen ei lämpene ajatukselle, että opettajien täydennyskoulutuksia järjestettäisiin kiireisen koulutyön ulkopuolella loma-aikoina, kuten kesällä.
‒ Kuten muissakin ammateissa, täydennyskouluttaminen on työnantajan tehtävä ja se tulee toteuttaa työajalla, hän sanoo.
Kunnat ja koulut määrittävät paikallisissa opetussuunnitelmissaan, miten valtakunnallista opetussuunnitelmaa sovelletaan käytännössä. Oululaiskouluissa muutoksia on tulossa muun muassa arviointijärjestelmään ja tuntijakoon. Lucina Hänninen sanoo, että uusi opetussuunnitelma näkyy paitsi opettajille myös oppilaille ja heidän vanhemmilleen erityisesti toimintakulttuurin muutoksena.
