Keskustan kansanedustaja Seppo Kääriäinen toimi puolustusministerinä 2003-2007. Hän kirjoittaa uutuuskirjassaan Meikäläisen mukaan (Teos) tuolloin eteenpäin viedystä jalkaväkimiinapäätöksestä näin:
”Itse olin jatkuvassa tiiviissä yhteistyössä ulkoministeri (Erkki) Tuomiojan, presidentti (Tarja) Halosen ja tietysti puolustusvoimain komentaja (Juhani) Kaskealan kanssa. Siitä yhteistyöstä en voi valittaa, vaikka olimmekin joskus erimieliset. Näin oli niin kutsutun henkilömiinakysymyksen suhteen. Suomi oli sitoutunut henkilömiinat kieltävään Ottawan sopimukseen käytännössä jo 1990-luvun loppupuolella Lipposen hallituksen aikoihin.
Sen jälkeen kaikki hallitukset olivat olleet enemmän tai vähemmän samalla tiellä tekemättä kuitenkaan asialle juuri mitään.
Henkilömiinat eivät ole olleet mikään uhka suomalaisille, mahdollisille vihollisille kylläkin. Miinat olivat nimittäin varastossa. Tämä tosiasia ei painanut mitään, kun kieltosopimuksesta keskusteltiin. Puolustusministeriö vastusti miinojen hävittämistä, mutta turhaan. Asiasta tehtiin ulkopoliittinen uskottavuuskysymys.
Jouduin rakentelemaan ratkaisua puolustusministeriön näkökulmasta. Aikataulu ja korvaavien järjestelmien määrärahat saatiin kutakuinkin kohdilleen.
Henkilömiinojen hävittämisen takarajaksi väännettiin vuosi 2016. Sosialidemokraattien vaatimukset olivat olennaisesti tiukempia: nopeampi luopumisaikataulu ja vähemmän rahaa korvaaviin järjestelmiin. Korvaavien järjestelmien rahoitukseen puolustusministeriölle sovittiin kehysten ulkopuolelta ylimääräiset 200 miljoonaa euroa, mikä ratkaisi asian etenemisen. Päätin, että vien asiaa eteenpäin vain sillä ehdolla, että saan sataprosenttisen varmuuden puolustusvoimien hyväksyvästä kannanotosta. Hiljaisen hyväksynnän puolustusvoimat hahmottelemalleni ratkaisulle sitten antoikin. Ulkoministeri Tuomioja ei pitänyt korvaamispäätöksen rahoitusta ja aikataulun lykkäämistä alkuunkaan hyvänä, mutta hyväksyi kokonaisuuden muutoin sujuneen yhteisymmärryksen nimissä.”
Kirjansa tiedotustilaisuudessa Seppo Kääriäinen totesi, että ”puolustusministeriö vastusti sitä (päätöstä) johdollani niin pitkälle kuin oli mahdollista vastustaa”.
– Sitten kun havaitsimme että tällä kannalla ei tulla pärjäämään, niin sitten tehtiin realistinen varasuunnitelma, joka sitten toteutui. Sekään ei ollut mennä läpi kovin helposti vaan siihen vaadittiin niin sanottua kädenvääntöä useaan otteeseen, Seppo Kääriäinen sanoi.
Kääriäinen sanoo varmistaneensa moneen otteeseen puolustusvoimien johdolta, että ratkaisu on hyväksyttävissä.
– Minusta se on mennyttä aikaa. Ja siihen ei sellaisenaan kyllä minusta ole paluuta. On eri asia, jos rupeaa syntymään niin uhkaava tilanne, sotaan tai konfliktiin tai kriisin viittaava tilanne, niin Suomen valtiojohdossa ja puolustusvoimien johdossa pitää pystyä pohtimaan, mitä tarvitaan. En osaa sanoa, tulisiko tämä maamiinaratkaisu siinä sitten uudelleen esiin, Kääriäinen totesi.
– Korostan vielä, että korvaavat toimenpiteet ovat erittäin pitkällä. Olen ymmärtänyt, että niiden kanssa harjoittelukin on pitkällä.
– En pidä realistisena, että tässä tilanteessa sitä päätöstä ruvettaisiin aukaisemaan.
