Vuonna 2000 masennushäiriö todettiin 7,3 prosentilla väestöstä. Vuonna 2011 esiintyvyys oli kasvanut 9,6 prosenttiin. Masennushäiriöt ovat yleistyneet erityisesti naisilla.
Tulosten mukaan naisilla masennus oli noin kaksi kertaa yleisempi kuin miehillä. Masennushäiriöt ovat erityisen yleisiä 30–44-vuotiailla naisilla: heistä 18,6 prosentilla oli ollut masennushäiriö viimeisen 12 kuukauden aikana.
Masennushäiriöiden esiintyvyys lisääntyi naisilla 2,9 prosenttiyksikköä ja miehillä 1,6 prosenttiyksikköä.
Naimattomilla, eronneilla ja leskillä masennus on noin 50 prosenttia yleisempi kuin naimisissa ja avoliitossa olevilla naisilla tai miehillä.
Masennustilassa henkilö kärsii tyypillisesti mielialan laskusta sekä uupumuksesta, ja hänen kykynsä nauttia asioista on heikentynyt. Pitkäaikaisessa masennuksessa henkilöllä on vähintään kahden vuoden ajan toistuvia lievän masennuksen jaksoja, joiden välillä hän toipuu enintään muutaman viikon ajaksi.
Suomessa masennukseen perustuvien työkyvyttömyyseläkkeiden määrä ja masennuslääkkeiden käyttö kasvoi 2000-luvulla, mutta aiemmin näiden havaintojen on tulkittu liittyvän muun muassa kehittyneisiin diagnosointi- ja hoitokäytäntöihin sekä työelämän haasteisiin.
– Terveys 2011 -tutkimuksen tulokset osoittavat, että masennushäiriöt ovat kasvava ongelma Suomessa, ja riskiryhmiä ovat naiset ja naimattomat henkilöt. Masennushäiriöiden tunnistamista ja hoitoa on kehitettävä, ja erityisesti psykoterapian saatavuutta on parannettava, sanoo tutkimusprofessori Jaana Suvisaari THL:stä.
Väestötutkimusten perusteella tehdyt arviot masennushäiriöiden esiintyvyydestä voivat olla todellista pienempiä. Aiemman tutkimuksen perusteella tiedetään, että psykiatrisista häiriöistä kärsivät osallistuvat väestötutkimuksiin muuta väestöä harvemmin. Tässä tutkimuksessa väestötutkimuksen tuloksia täydennettiin hoitoilmoitusrekisterin tiedoilla sairaala- ja muusta hoidosta.
