– Kaikki eivät välttämättä lähde valinnanvapaustuottajiksi, jotka saavat julkista rahaa. Osa jää itsenäisiksi palveluntuottajiksi, ja kansalaiset ostavat heiltä palvelut omalla rahalla, Lääkäripalveluyritykset ry:n toiminnanjohtaja Ismo Partanen sanoo.
Sosiaali- ja terveydenhuoltoon valmistellaan parhaillaan valinnanvapausmallia. Se tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessa kansalaiset ilmoittautuvat julkisen, yksityisen tai järjestön omistaman sosiaali- ja terveyskeskuksen asiakkaiksi. Hallitus on linjannut, että valinnanvapaus koskee lähtökohtaisesti kaikkia perustason sosiaali- ja terveyspalveluita.
Partanen pitää todennäköisenä, että valinnanvapaustuottajalle maksetaan pääosin kiinteä korvaus asiakkuuden perusteella eli niin sanottu kapitaatiokorvaus, koska asiakkaalta ei saa velottaa palvelusta enempää kuin lakisääteisen asiakasmaksun.
Partanen uskoo, että ainakin osa fysioterapeuteista, hammaslääkäreistä, silmälääkäreistä ja jopa lastenlääkäreistä jää itsenäisiksi palveluntuottajiksi, joiden tuottamat palvelut eivät kuulu valinnanvapauden piiriin.
Valinnanvapauden ulkopuolelle jäävät tuottajat haluavat hinnoitella palvelunsa itsenäisesti. Tällöin asiakas itse, työnantaja tai vakuutusyhtiö vastaa hoidon kustannuksista kokonaan. Valinnanvapauden myötä nykyisistä Kela-korvauksista todennäköisesti luovutaan.
Jotta valinnanvapausjärjestelmän piiriin saadaan riittävästi tuottajia, tuottajalle maksettavan korvauksen on oltava Partasen mukaan riittävän suuri, jotta palvelun tuottaminen kannattaa.
– Jos korvaus on niin alhainen, ettei sillä kukaan pysty toimimaan, ei tuottajia tule. Silloin valinnanvapaudesta tulee näennäinen, eikä järjestelmä toimi toivotulla tavalla.
Partanen huomauttaa, että toisaalta korvauksesta ei voi tulla älyttömän alhainen, sillä julkisen sektorin omistamien terveyskeskusten täytyy tulla toimeen samansuuruisilla korvauksilla kuin yksityistenkin.
Valinnanvapauden periaatteena on, että julkiset ja yksityiset tuottajat ovat samalla viivalla eli niille maksetaan yhtä suuri korvaus palveluiden tuottamisesta. Niin ikään hinta asiakkaalle on samasta palvelusta kaikilla tuottajilla sama, asiakasmaksulain mukainen.
Yritykset pakkonaitetaan yhteen
Nykyisin valtaosa terveyspalveluiden tuottajista ei tarjoa sosiaalipalveluita. Suunnitteilla olevassa sosiaali- ja terveyskeskusmallissa esimerkiksi lääkäripalveluyrityksen täytyisi laajentaa toimintaansa sosiaalipalveluihin tai vaihtoehtoisesti ostaa nämä palvelut alihankintana toisilta yrityksiltä.
Partanen näkee, että mikäli sosiaali- ja terveyskeskus saa rahoituksensa puhtaasti kapitaatioperiaatteella, se edellyttää alihankintasuhteiden tai tiiviiden verkostomaisten yhteistyörakenteiden muodostamista muiden yritysten kanssa.
– Mitä laajempaa palvelukokonaisuutta kapitaatiorahoituksen saavalta toimintayksiköltä edellytetään, sitä enemmän yrityksiä niin sanotusti pakkonaitetaan yhteen, Partanen toteaa.
Esimerkiksi yksityinen lääkäriasema, joka vastaa asiakkaan kokonaishoidosta, kilpailuttaa yhteistyökumppanit ja ottaa alihankintatuottajikseen esimerkiksi sellaiset sosiaalipalveluyritykset tai hammaslääkärit, jotka suostuvat tuottamaan palvelut tiettyyn hintaan.
Partanen arvioi, että pienten yritysten pärjääminen alihankintaroolissa riippuu siitä, kuinka kilpailtu erikoisala on. Hän arvelee, että itsenäisen ammatinharjoittajan ei ole mahdollisuutta toimia valinnanvapaustuottajana.
– Kyllähän päätuottaja ottaa oman siivunsa korvauksesta. Kyllähän alihankkijat tiukoilla tulevat olemaan, varsinkin jos hinnoittelu ei ole vapaata, vaan hinta on kiinteä.
Partasen mielestä parempi ratkaisu olisi, jos lääkäriasema saisi oikeuden myöntää asiakkaalle palvelusetelin esimerkiksi hammaslääkärille. Tällöin asiakas voisi vapaasti valita, miltä hammaslääkäriltä tarvitsemansa palvelun hakee. Näin erilaiset palveluntuottajat olisivat itsenäisempiä ja asiakas voisi aidosti valita niiden väliltä.
Lue myös: Suomeen tulossa julkisia ja yksityisiä sosiaali- ja terveyskeskuksia
