Sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksessa valinnanvapautta ollaan kehittämässä siihen suuntaan, että kansalainen ilmoittautuu asiakkaaksi väestövastuiseen sosiaali- ja terveyskeskukseen, jolla on kokonaisvastuu hänen hoidostaan.
Sosiaali- ja terveyskeskus voi olla maakunnan omistama yhtiö, yksityinen yritys tai järjestön tai yhteisön omistama tuottaja.
Poliittisia linjauksia eikä virkamiesesitystä poliittisen päätöksenteon pohjaksi ole vielä tehty, mutta tähän suuntaan ajattelu on kehittymässä professori Mats Brommelsin vetämässä työryhmässä, jossa Suomen valinnanvapausmallia rakennetaan. Asian vahvistaa Verkkouutisille alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti, joka vastaa sote-uudistuksen virkamiesvalmistelusta.
Brommelsin työryhmän maaliskuussa valmistuneessa väliraportissa hahmoteltiin, että väestövastuinen sosiaali- ja terveyskeskus vastaisi nykyisten terveyskeskusten toimintaa, mutta kaikki nykyiset palvelut eivät olisi sosiaali- ja terveyskeskuksen itse tuottamia.
Sosiaali- ja terveyskeskuksen tuottamiin palveluihin kuuluisi yleislääkärin vastaanotto, terveydenhoitajan ja sairaanhoitajan itsenäinen vastaanotto, sosiaalityöntekijän itsenäinen vastaanotto, sosiaalityö, sosiaaliohjaus, sosiaalinen kuntoutus, perhetyö, päihdetyö, mielenterveystyö, kasvatus- ja perheneuvonta sekä muu terveydenedistäminen ja ennaltaehkäisy.
Sosiaali- ja terveyskeskuksen tuottamien palvelujen lisäksi valinnanvapauden piiriin kuuluisi kotipalvelu, kotihoito, asumispalvelut, laitospalvelut, liikkumista tukevat palvelut, äitiysneuvola, lastenneuvola, kuntoutus- ja terapiapalvelut, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto, suun terveydenhuolto ja työterveyshuolto. Lisäksi valinnanvapauden piiriin voitaisiin ottaa määriteltyjä osia erikoisalojen avohoidosta, toimenpideyksiköiden toiminnasta ja sairaalahoidosta.
Väestövastuinen sosiaali- ja terveyskeskus on Brommelsin työryhmän valinnanvapausmalli numero kaksi. Työryhmä on jatkanut työtään ja sen on määrä julkistaa esityksensä toukokuun lopussa.
Ammatinharjoittajat ja pienet yritykset alihankkijoina
Sosiaali- ja terveyskeskusta voisi halutessaan vaihtaa tietyin väliajoin, esimerkiksi vuoden välein. Vaikka kansalainen ilmoittautuu yhden sosiaali- ja terveyskeskuksen asiakkaaksi, hänellä on mahdollisuus tehdä valintoja palveluiden tuottajien suhteen myös sen jälkeen.
Ajatuksena on, että sosiaali- ja terveyspalveluita tarjotaan integroituneena kokonaisuutena, mutta osin verkostomaisesti tuotettuna. Tämä tarkoittaa sitä, että terveyskeskus voi hankkia esimerkiksi sosiaalipalveluita yhteistyöverkostonsa kautta.
Lisäksi yksittäisiä toimenpiteitä ja erikoistason palveluja voidaan hankkia esimerkiksi palvelusetelillä. Silloin asiakas voi vaikuttaa siihen, miltä tuottajalta palvelu hankitaan.
Brommelsin työryhmässä tarkastellaan myös pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia toimia markkinoilla. Alustavana käsityksenä on, että sosiaali- ja terveyskeskukselle riittäisi jo suhteellisen pieni listautuneiden asiakkaiden määrä, jolloin keskisuuret yrityksen voisivat toimia tuottajina.
Tuomas Pöysti näkee, että sosiaali- ja terveyskeskus voi käyttää alihankkijoina ammatinharjoittajia ja pieniä yrityksiä tai antaa asiakkaalle palvelusetelin, jolloin asiakas voi mennä esimerkiksi haluamalleen fysioterapeutille.
– Tällöin voi olla verkostomainen ketterä organisaatio ja helppo markkinoille tulo, mutta kuitenkin kattava palveluvalikoima, Pöysti pohtii.
Suun terveydenhuolto vielä pohdinnassa
Suun terveydenhuollon osalta Brommelsin työryhmä ei Pöystin mukaan ole tehnyt vielä ehdotuksia.
Pöysti itse ajattelee, että suun terveydenhuolto voitaisiin ottaa osaksi sosiaali- ja terveyskeskuksen palvelupakettia, jolloin yksityisiä hammaslääkäripalveluita voitaisiin hyödyntää palvelusetelillä. Silloin hammashoito kuuluisi asiakkaan valitseman sosiaali- ja terveyskeskuksen palveluihin.
– Tällöin ja vain tällöin suun terveydenhuollossa poistetaan Kela-korvaus, Pöysti painottaa.
Toinen vaihtoehto on säilyttää nykytila hammashoidossa. Kolmas vaihtoehto on yhdistelmä nykytilasta ja sosiaali- ja terveyskeskuksen palvelupaketista. Silloin palveluseteleillä voisi hankkia tietyillä kriteereillä suun terveydenhuollon palveluita.
Pöystin mukaan sosiaali- ja terveyskeskuksen väestövastuussa pitäisi joka tapauksessa katsoa suun terveyttä jo kansanterveyssyistä. Väestövastuisessa mallissa sosiaali- ja terveyskeskuksen rahoitus perustuu tarvepohjaiseen kapitaatioon.
Sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksessa aiotaan luopua nykyisistä Kelan maksamista sairausvakuutuskorvauksista. Ajatuksena on, että julkiset, yksityiset ja kolmannen sektorin palvelut asetetaan samalle viivalle. Kun palvelun hinta on asiakkaalle sama riippumatta siitä, onko palvelun tuottaja yksityinen vai julkinen, yksityisistä palveluista nykyisin maksettavia Kela-korvauksia ei enää tarvita. Poliittista päätöstä asiasta ei ole vielä tehty.
