Vasemmistoliiton europarlamentaarikko Merja Kyllönen valittiin lauantaina puolueensa presidenttiehdokkaaksi. Hän totesi tuolloin tuoreeltaan, että tulisi valmistautua Venäjä-pakotteiden purkamiseen. Lausunto herätti paljon huomiota.
Merja Kyllönen kirjoittaa nyt sivuillaan aiheesta lisää. Hän sanoo edustaneensa Euroopan parlamentissa linjaa, että ”on täysin selvää, ettei pakotteista voida luopua ennen kuin Minskin sopimus on pantu täytäntöön”.
– Ovien totaalinen sulkeminen Venäjän suuntaan ei edistä asioita, kuten jokainen, joka joskus on toiminut Venäjän hallinnon kanssa yhteistyössä ministerinä tai muuten, tietää. Ei, vaikka niin toivoisimme. Jos olemme johdonmukaisia, meillä on uskottavuutta keskustella tilanteen korjaamisesta. Kukaan tuskin haluaa jäädyttää konfliktia lopullisesti, tai kärjistää tilannetta laajentuvaan sotimiseen, Merja Kyllönen toteaa.
Hänen mukaansa ”alueen (Ukrainan) ihmisten näkökulmasta on uskallettava keskustella myös pakotteista siitä näkökulmasta, kuinka ne ovat edesauttaneet tilanteen ratkaisussa”.
– Vievätkö ne tosiasiallisesti lähemmäksi ratkaisua vai asetettiinko ne voimaan siksi, että haluttiin osoittaa nopeasti vahva mielipide? Lopulta oltiin kuitenkin yllättyneitä, kun (Vladimir) Putin ei reagoinut siten, kuten EU olisi halunnut, Kyllönen toteaa.
– On myös uskallettava kysyä, onko Putin päinvastoin kyennyt käyttämään tilannetta hyväkseen Venäjällä siten, että sen varjolla kotimaista oppositiota on kuritettu todella tehokkaasti ja esimerkiksi kansalaisjärjestöjen toimintaa tehty laittomaksi sillä perusteella, että ne saavat ulkomaista rahoitusta? Tällä tavoin on saatu hiljennettyä tai kokonaan lopetettua monia eri järjestöjä ja yhdistyksiä.
Merja Kyllönen kysyy ”kuinka paljon pakotepolitiikasta lopulta on ollut hyötyä Ukrainan kriisin ratkaisussa”.
– Pakotteet eivät näytä lopettavan ihmisten tappamista, eikä kenelläkään tunnu olevan avaimia tilanteen avaamiseksi. Onko enää puolueetonta tahoa, joka kykenisi tilannetta sovittelemaan, vai katsellaanko pakotteiden raosta, kun ihmisten tappaminen jatkuu? Vai olisiko sittenkin fiksua käyttää pakotekeskustelua tienä päästä eteenpäin Minskin sopimuksen voimaansaattamiseksi ja tilanteen konkreettiseksi rauhoittamiseksi?
