Mikä painaa sata kiloa ja kiitää jalkakäytävällä täyttä vauhtia hampaat irvessä?
Kun olin nuori ja kaikki oli vielä hyvin, sanottiin: voi kun tulis kesä ja kärpäset, vedä narusta ja nauti kesästä ja elä sie etelänmies huijo, käytä Ohvia.
Nyt näiden kesän pahimpien riesojen (kärpäset, tamponinarut ja hyttyset) listalle voidaan lisätä vielä uusi painajainen: polkupyöräilijät.
Satakiloisen jässikän lisäksi kauhua jalkakäytävillä aiheuttavat hikinen trimmityttö TechFit-urheiluasussaan, vaappuva pullukka ruostepyörällään, eksynyt konttoristi ja päätön törmäilijäpariskunta.
Mikähän ihme siinä on, että kulkiessaan jalan suomalaiset jaksavat kiltisti odottaa punaisen valon vaihtumista, vaikka katu olisi totaalisen tyhjä, mutta annas olla, kun suomalainen saa alleen polkupyörän.
Alta pois! Häjyt tuloo! Pois tieltä, mokomat matoset, täältä tulee Polkupyöräilijä!
Liikennesäännöillä ei ole mitään väliä, surutta vaan punaisia päin, jalkakäytävällä vauhtia hidastavat vain väärin pysäköidyt autot, mikäs liikennemerkki se tuokin on, suojatie on minun, risteysalue, pyh, yli vaan ja äkkiä!
Kohteliaisuus muuttuu kiroiluksi ja kehuminen solvaamiseksi, raivo ja viha valtaavat mielen, omasta pidetään kiinni hampaat irvessä. Onnettoman jalankulkijan ei tarvitse kuin vahingossa vilkaista Pyhän Pyörätien suuntaan, niin johan tullaan karjaisemaan korvaan ja lujaa!
Hommassa on tappamisen meininki myös toisia pyöräilijöitä kohtaan: mitäs siinä saatana törmäilet, väistä kuhnuri, olen takalokarissas kiinni!
Minä vihaan polkupyöräilijöitä.
Sama meno jatkuu ympäri Suomen, ei vain pääkaupunkiseudulla. Turussa meinasin lentää päistikkaa Aura-jokeen, kun joku hullu jonglööri oli törmätä kylkeen rantatiellä. Tampereella puolestaan paikalliset kamikazet uhmaavat liike-energian lakeja pujotellessaan Hämeenkadun ihmisvilinässä.
Jos poliisi ei ala pian puuttumaan tähän villin lännen menoon, niin seuraukset ovat karmivat yleiselle liikennekurille. Liikenteessä näkee jo nyt autoilijoita, joilla ei tunnu olevan hajuakaan mistään. Suosioon on tulossa myös luovien ratkaisujen soveltaminen.
Eräs pyöräilyä harrastava kollegani arvelee ongelmien johtuvan siitä, että Suomessa ei ole vielä kehittynyt kunnollista pyöräilykulttuuria kuten jossain Hollannissa. Voi olla, onhan Suomi monissa muissakin asioissa vielä jäljessä länsimaita.
Itse syytän kyllä liikennesuunnittelua. Miksi esimerkiksi Helsingissä on jossain Arkadiankadun keskellä kaistojen välissä pyörätie, jota kukaan ei uskalla ajaa, paitsi autoilijat. Rautatieaseman vieressä pyörätie loppuu yhtäkkiä keskelle jalankulkualuetta. Onko siinä pyöräilijöiden tarkoitus lähteä lentoon?
Toisaalta meillä on asiat paremmin kuin Tallinnassa, jossa ei osata rakentaa edes suojateitä.
Pyöräilyongelmaan voi toki olla muitakin syitä. Kerran viime kesänä vaaleahiuksinen naispyöräilijä alkoi rimputella kelloaan minulle ja avovaimolleni Mechelininkadulla. Rohkenin huomauttaa naiselle, että hän ajaa jalkakäytävällä.
Nainen heilautti hiuksiaan ja huusi närkästyneenä: ”Kyllä tähän mahtuu!”
Niinpä, mutta miksi hitossa hän sitten soitti kelloa?
